Hienosta lumitalvesta olemme nauttineet kohta puoli vuotta. Viikko sitten oli pimeää ja märkää yhden illan, muuten ollut lumivaloisaa. Jäällä kävelyä odottelin kovasti, pitkään oli joko vettä jäällä tai liian upottava hanki. Nyt on onneksi koiria kantanut hanki niin jäillä kuin metsäpoluillakin. Järvien jäät ovat kantaneet meitä kaikkia muutaman viikon ja siitä olen nauttinut täysillä koirien kanssa.
Tässä pari videota maaliskuun jäällä juoksuista Jyväskylän kantohangella Myllyjärvellä ja Vuorilammella.
Yhtenä iltana huomasin, että hanki kantoi minuakin sähkölinjojen alla, niinpä sitten suuntasimme aamuauringon valoonkin nauttimaan rallattelusta hangella.
Näin lähimetsässä ensin yhden ketun ylittämässä metsäautotietä, kettu ei kiirettä pitänyt vaan katseli pitkään minua ja koiria. Vähän myöhemmin kettu seurasi perässämme ja hetken ajattelin, että se olisi ollut sama kettu. Todennäköisesti ei, tämä jälkimmäinen oli valkoisempi ja vielä uteliaampi. Jonkin ajan kuluttua siirtyi tieltä rinteeseen ja jäi sinne katselemaan meitä. Olisipa ollut kamera mukana!
Jotenkin tuntuu siltä, että pitää olla kaksi lelua mukana, kun on kaksi koiraa.
Prikka ei vaan kykene noutamaan mitään, jos Vana on siinä lähellä.
Kuvista päätellen kovin onnelliselta kuitenkin vaikuttaa, kun saa hengailla mukana.
Välillä on tavattu kavereita jäällä, tassä partis Rudolf.
Juoksukuvia Vuorilammlta
Jollakulla kaksi palloa, jollakulla taas ei.
Päästiin taas tokoileen piirin vuorolle ja olipa kiva päästä tekemään paikkista muiden kanssa. Ensimmäistä kertaa tuli tehtyä istu-maahan treeniä viiden koiran kesken. Vain ekalla kerralla Vana kuunteli naapurin käskyä ja sen jälkeen ei mennyt lankaan. Ja ekan kerran muistin ottaa kameran mukaan hallitreeneissä.
Ilmeitä
Tämä metsä on kaunis kumpumetsä talvella, kesällä rumaa traktorin uraa ja risukasaa.
Olin halunnut aiemmin mennä tämän puron yli ja kokeilin sauvalla jäätä, enkä vakuuttunut kestävyydestä. Hetkeä myöhemmin näin ettei ainakaan tässä kohtaa jään syvyys kovin paksu ollut.
Yllä olevaa kuvaa ottaessani Prikka päätti siirtyä puron toiselle puolelle.
Kun lähdimme jatkamaan matkaa Prikka tuli samasta paikasta yli ja onneksi jää petti vasta, kun Prikka oli jo kiinteällä maalla.
Kyllä kelpaa lumikenkäillä ja liukulumisukseilla näillä hangilla!
Saatiin ohikulkijasta seuraa Köhniöjärven jäällä. Vana nautti, kun sai juosta lujaa ja taisi hieman turhautuakin, kun jäi kakkoseksi, kaverin päästessä kovempaa. Tällaista ei ole hetkeen tapahtunut.
Etelärannalla alkaa jo kivet paljastua lume alta.
Pitkästä aikaa oli kadut kuraiset kotimatkalla, onneksi pihalla on pehmeää lunta, jossa voi juoksuttaa koirat puhtaaksi. Tämä on ainoa kuva, missä molemmilla on pallo suussa. Prikka ehtii joskus pallon napata mutta luovuttaa saman tien. Kotilelujen kanssa asia on toisin, niiden kanssa Prikka se, joka ottaa. Ulkona Prikka on se, joka luovuttaa.
Hyvää Pääsiäistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti