One and half years young Prikka

Peekaboo!  Prikka and raccoon quite soon after her arrival.

 Getting acquainted with the November snow

The easter holidays and fun on the ice 2015

Almost a year at the summer house

Obedience fun autumn 2015

Show fun on the nice spot in Muurame

Prikka will be one and half years within this week. She is a steady adult, I guess she has been the steady adult all the time. Most of the time she is calm and self-contained, walks controlled by my side, not at all like most of the collies of her age running wildly and energetically around. We go to the forest side by side, if we meet someone she just comes behind my knees, usually uninterested in new dogs. She is having fun with the other two, wrestling and running daily. though. She can be incredibly fast when she wants to. She also happily jumps over the hindrances she confronts on our paths whether they are trees or other dogs, such a light movement.

She is calm except when we are about to go out. When we are moving the lawn or raking the autumn leaves or shovelling the snow in the garden, she gets a bit lunatic. One more thing she gets exited is when we start working, she just loves it. There seems to be nothing more fun than working with me. That, of course makes her training very easy and our moments together lots of fun! She has such a huge will to please, nothing else exists around her and she tries her very best to do everything correctly. The way she has handled the new training halls or fields or the shows, have proved that she is very confident. She behaves the same way wherever we are!

We had our first official competition in the obedience the last weekend of February. So nice to go to the show when you know that you can thrust your dog.  In the autumn she was able to do the movements when attending the unofficial shows but she did  not have the patience needed. Now, she can wait for the commands, she does not need to guess that may be it is time to get up or down or whatever. One week before the show I made twice the whole novice class. First time I did it in garden, I did not give her any rewards, only lots of praising between the movements. The praising was a bit exaggerated regarding her behaviour, she became restless and noisier.  Couple of days later we trained with a group and did all the movements again, now including the stay, which you can not train alone that much, since all the dogs go down and get up one by one. Since Prikka got "too wild" with my too eager praises, I did the opposite, I was extremely calm between the movements. She did everything correctly according the coach but she did it without the joy.

What good rehearsals we had! So when the real show day arrived I knew what to do, not too calm, neither too exited. The road to this stage of our obedience would have been much rougher and longer without our training partners and coaches. Thank you, the keen eyes around us, so much!

The show was after noon, so we had a peaceful morning and a nice walk in Mikkeli before the novice class. I had time to remind her most of the movements before it was our turn.
We started with the down stay, she went nicely down and waited there. Alas, she was the first one to get up after the stay and she did not do it from my first command. We were the last in our group to do the individual movements, had to wait seven pairs to do their ordeal.
When we entered the ring, we were a bit lost, but when the heelwork started it was just fine. the picture story of our movements with the points is here. The video of the novice class without the down stay and heelwork, the video starts in the middle of the second movement. We did some heeling and most of the movements of the open class on the video the following day.

This week we have been social, first we had a "Jinga-cousin", a puppy visiting us with her big sister, so a family meeting for Jinga. Since my neighbour has a samoyed puppy of same age, born in Halloween, I arranged a meeting for these two. Pictures of puppies and the "big girls" in here (FB).

In the beginning of this week my friend Maarit was staying with us with her one and half year old BC, more pictures  in FB.

And then some shots of the star of the week:

We got a new hurdle this week, thanks Maarit!

Prikka is just starting the retrieving movements:

It has been a fascinating journey this far, and I sure it is still going to be fascinating to continue our journey together! Thank you, Val, for the precious little one, thanks for the cuddles you keep sending her!

Helmi- ja maalishangilla

Viikonloppuna tuli pikkarainen bortsuvieras - Jingan "serkku" Lumo käymään isosiskonsa kanssa. Lumo ja naapurin Nala syntyivät molemmat halloweenin aikoihin, joten pitihän niille treffit järkätä. Nala on ollut alusta asti kovin iso sammaritytöksi, kokoeroa näillä kahdella oli ihan niinkuin osasin odottaa. 

Tietenkin piti koota kaikki koirat kasaan serkkukuvaan, kuvassa Pipsa pikkusiskonsa Lumon kanssa kera Kiilan, Prikan ja Jingan.

Kun pennelit oli juoksutettu lähimetsässä, niin nämä isotkin pääsi juoksemaan Myllyjärven jäälle. 

Kuun vaihteessa aurinko aina välillä kurkki, me siitä kovasti nautimme ja kamera pääsi aika usein mukaan.

Joskus aurinko kurkki lähtiessä, joskus tullessa, enimmäkseen harmaata kuitenkin meidän kaposilla poluilla

Joskus menee näkö!

Lähtiessä ja tullessa sekä odotellessa aina kannattaa yrittää, josko nyt olisi palloiluaika.

Kiila on tässä jo melkein whippet - mutta on kyllä nyt vielä siloisempi kuin tätä kuvaa ottaessa. Selän harjaa ei enää ole, mutta jotenkin tuota karvaa vaan vieläkin irtoaa. Vatsa ja rinta paistaa punaisena, joten ei mikään ihme että helposti paleltaa, silloin kun ei olla liikkeessä.

Lenkin jälkeen pientä ramaisee.

Lähdössä lenkille, yksi pihaposetus lumipenkalla, kun kerran aurinko.

Kerrankin valoisa metsä taustana.

Sininen taivas ja hanki, aika energisoiva yhdistelmä.

Miten kauniiksi muuttuu kapoisat polkumme, kun hanki hohtaa ja aurinko siivilöityy maisemaamme.

Jinga sammuttelee janoaan lumella.

Tämä on sitten lenkin jälkeinen sininen taivas- poseeraus pihalle.

Jinga kysyy, että onko ihan oikeasti mun vuoro päästä pihatokoileen.

"Onkos tämä hyvä poseerauspaikka?"

 "No, ainakin täältä näkee hyvin kauas, ihan ok. valpastelupaikka!"

Ei ihan mahtunut kannolle kolmea koiraa, yritys oli kova.

Pari kertaa on saanut polkua avata, yleensä joku muu on jo ehtinyt ennen meitä. Kyllä  me vaan ollaan etuoikeutettuja, kun on monella suunnalla läpi talven polkuja, ihan voi kymmenen kilsan lenkin tehdä, eikä tarvitse latujen poikki kulkea. 

Uudet säännöt korkattu alokasluokalla a la Prikka

 Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että voitais Prikan kanssa jo kokeeseenkin mennä. Viime viikolla laitoin koeilmon Mikkeliin. Olipa kiva päästä taas areenalle, vaikka tietenkin jännitti uuden kisakaverin kanssa.

Tuomarina oli kannustava ja iloinen Riikka Pulliainen. 

Tässä kuvasarja kokeestamme, jonka yksi kanssakilpailija minulle pyynnöstäni kuvasi, iso kiitos!

1. Paikalla makaaminen (down stay 1 minute) 8, nousi tokalla ylös "onkohan tämä taas niitä skarppaustreenejä ja katsotaan menenkö lankaan. En mennyt, varmuuden vuoksi olin kuuntelematta ekaa sivu-käskyä." 

2. Seuraaminen  (heelwork) 9,5. Mulle elämäni paras seuruu, ehkä se vanhakin oppii. "En ihan ollut varma taas noista emännän aloituskäskyistä, että alkoks tää juttu jo, mutt kyll mä sit ihan mukana olin."

3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä (down during the heelwork) 10. "Toi emäntä kertoi mulle, että nyt on vuorossa luoksetulo, yhtään ei valmistellut, että tämä on se pysähtymisjuttu maahan, ihan kuutamolla koko koira, kun ei tuosta emännästä ota mitään selvää,  onneksi kuitenkin kuunteli liikkuria ja lähti liikkeelle, mars!"

4. Luoksetulo (recall) 9,5 "juoksentelin mamman viereen, siinä on kiva pomppelehtia matkalla, ei kai sitä niin hirveetä hoppua tässä valmiissa maailmassa ole!"

5. Noutoesineen pitäminen (holding the dumbbell) 8 "Yhtäkkiä jostain puskan takaa emäntä änkää noutokapulaa suuhun, olisi se voinut vähän kertoa, että mistä on kysymys, edes näyttää sitä kapulaa!"

6. Kauko-ohjaus (distant control, 2 meters, 1 sit, 1 down) 9,5 "Ensin vähän katselin maisemia, ja mamilla meinas mennä pupu housuun, mutta onneksi avasi sitten sanaisen arkkunsa ja pyysi jotain"

7. Estehyppy (jump)10 "tässä tulevaa loppupompahdusta mami pelkäs mutta ihan kauniisti vierelleen asetuin".

8. Kokonaisvaikutus (general impression, the co-operation) 9,5 "olipa kiva tuomari, sai pompsahdella jokaisen liikkeen jälkeen ja olin loistava, tuomarin mielestä: tasainen kiva suoritus". Liikkuri Hanna "mulla on on isot ja pyörivät silmät".

Pisteitä yhteensä 183 (novice class 183 /200 points), ei tartte enää mennä lastentarhaluokkaan! Tiesin, että meillä on täydet mahdollisuudet ykköstulokseen. Tietenkin, joitain kauneusvirheitä oli odotettavissa ja niitä tulikin. Superhieno olo jäi, muikeata aloittaa kokeissa käyminen perhaan juniorinkin kanssa!

Ennen tämän päiväistä teimme koemaisia pariin otteeseen ja tällä viikolla keskityimme vain olemaan hyviä, ja piru vie, silti jännitti!

Kenraalit

Me pidettiin Prikan kanssa kahdet kenraalit viikkoa ennen koetta. Ekalla kerralla tein itsekseni kaikki putkeen ja palkkasin kiekuen ja ylitsevuotavasti suorittajaa. Pikkasen tuli hötkyilyä ja ääntelyäkin matkaan moisesta omituisesta käyttäytymisestä.  Kaksi päivää myöhemmin päästiin ryhmätreeneihin ja tehtiin paikkista myöten liikkuroituna kaikki peräkkäin.  Edellisestä kerrasta oppineena tämä ohjaaja oli sitten äärimmäisen rauhallinen ja eleetön ja niin oli koirakin! Prikka taisi tehdä kaiken ok, jos  ei pientä kuutamolla oloa yhdessä seuruun pätkässä lasketa mukaan. Valitettavasti tekemisessämme ei ollut minkäänlaista tekemisen makua. Tasapainottelu palkkaamisessakin on kyll niin veitsen terällä, palkita pitää ja kannustaa mutta vain sopivissa määrin. Niin ja treenikin päättyi kuin seinään, kovasti oli tarkoitus palkata koira superisti “pitkästä” sarjasta. Mutta, mutta Prikka näki AAVEEN, juuri kun jäi viimeisen liikkeen eli hypyn istumiseen, joku ihmeen smurffi laskeutui taivaasta. Smurffit, aavet eikä ihmiset kuulu yläilmoihin, joten pienellä koirallani meni pasmat aivan sekaisin. Prikka ei kyennyt muuhun kuin ihmettelyyn, meikäläsen tekemisillä tai sanomisilla ei ulotettu koiran vaikutusalueelle. Melkein puolitoista vuotta meni siihen, että jokin ylitti koiran ymmärryskyvyn ja vei toimintakyvyn, silmät pyöri päässä, kuin tuossa alimmassa kuvassa. Ihan ymmärrettävää kyllä, jos taivaalta satelee pikku-ukkoja, niin kaipa sitä ihmetellä saa. Kouluttajamme Elli otti sitten asiakseen esitellä yläkertaan menevät portaat kävellen niitä edestakaisin jutellen koiralle siinä samassa.  

Kenraalimme siis ei ollut back to basics luokkaa, vaan ihan alkujuurille paluuta. Pitää muistaa pitää hauskaa, eikä muuttua liian staattiseksi hiojaksi! Kiitos muistutuksesta, Elli!

Oli meillä vielä kolmannetkin kenraalit harjoituspaikan suhteen. Prikka pääsi ensimmäistä kertaa elämässään junamatkalle, matkusti kuin olisi aina matkustanut, erona kahteen vanhempaan koiraan se, ettei ole kiinnostunut kanssamatkustajista. Konduktööri sai rauhassa tulla katsastamaan lippuja, eikä Prikka vaivautunut penkin alta edes katsomaan. Takasin tullessa juna  oli puoli tuntia myöhässä, siinähän me sitten laitettiin laituritreenit pystyyn Riihimäen asemalla; seuruuta ja kaukoja häiriössä, ei tullut kylmä kummallekaan.

Hauska koira, paras palkka on leikki ohjaajan kanssa, pallo itessään tai namit ei vois vähempää kiinnostaa, kun valittavissa on riekkumista yhdessä. Tästä on hieno jatkaa eteenpäin. Malttia on, vauhtilähtöjen suhteen töitä riittää! Tuhannet kiitoksen meidän päällekatsojille, ilman teitä tie tähänkin tulokseen olisi ollut paljon pidempi ja huonokuntoisempi!