Viikonloppuna tuli pikkarainen bortsuvieras - Jingan "serkku" Lumo käymään isosiskonsa kanssa. Lumo ja naapurin Nala syntyivät molemmat halloweenin aikoihin, joten pitihän niille treffit järkätä. Nala on ollut alusta asti kovin iso sammaritytöksi, kokoeroa näillä kahdella oli ihan niinkuin osasin odottaa.
Tietenkin piti koota kaikki koirat kasaan serkkukuvaan, kuvassa Pipsa pikkusiskonsa Lumon kanssa kera Kiilan, Prikan ja Jingan.
Kun pennelit oli juoksutettu lähimetsässä, niin nämä isotkin pääsi juoksemaan Myllyjärven jäälle.
Kuun vaihteessa aurinko aina välillä kurkki, me siitä kovasti nautimme ja kamera pääsi aika usein mukaan.
Joskus aurinko kurkki lähtiessä, joskus tullessa, enimmäkseen harmaata kuitenkin meidän kaposilla poluilla
Joskus menee näkö!
Lähtiessä ja tullessa sekä odotellessa aina kannattaa yrittää, josko nyt olisi palloiluaika.
Kiila on tässä jo melkein whippet - mutta on kyllä nyt vielä siloisempi kuin tätä kuvaa ottaessa. Selän harjaa ei enää ole, mutta jotenkin tuota karvaa vaan vieläkin irtoaa. Vatsa ja rinta paistaa punaisena, joten ei mikään ihme että helposti paleltaa, silloin kun ei olla liikkeessä.
Lenkin jälkeen pientä ramaisee.
Lähdössä lenkille, yksi pihaposetus lumipenkalla, kun kerran aurinko.
Kerrankin valoisa metsä taustana.
Sininen taivas ja hanki, aika energisoiva yhdistelmä.
Miten kauniiksi muuttuu kapoisat polkumme, kun hanki hohtaa ja aurinko siivilöityy maisemaamme.
Jinga sammuttelee janoaan lumella.
Tämä on sitten lenkin jälkeinen sininen taivas- poseeraus pihalle.
Jinga kysyy, että onko ihan oikeasti mun vuoro päästä pihatokoileen.
"Onkos tämä hyvä poseerauspaikka?"
Ei ihan mahtunut kannolle kolmea koiraa, yritys oli kova.
Pari kertaa on saanut polkua avata, yleensä joku muu on jo ehtinyt ennen meitä. Kyllä me vaan ollaan etuoikeutettuja, kun on monella suunnalla läpi talven polkuja, ihan voi kymmenen kilsan lenkin tehdä, eikä tarvitse latujen poikki kulkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti