Tässä on meidän iskän hyppyeste ja viime viikkoisen vieraamme Andyn iskän hyppyeste koottuna, alla pystyssä. Eläköön kepot, tuosta vanhasta hyppyesteestä on ollut monta vuotta iloa, vaikkei se ihan sääntöjen mukainen olekaan, eikä ihan kevyimmästä päästä mut tarkoituksensa ajanut.
Nyt kelpaa treenailla hyppyä ja kiertohässäkkää, kun on kaikki pelit ja vehkeet!
On kyllä ollut hieno maaliskuu, kimaltelevaa hankea ja aurinkoa on piisannut. On ollut kova lenkkeillä ja treenailla. Alla näkyy Jattila lumikinosten takana, siellä käydään pari kertaa viikossa treenamassa. Houkuttelin treenikaverit aurinkoon posettelemaan kanssamme. Hallissa olikin kalsaa ja hämärää, joten oli mukava lämmitellä auringossa. Sitä on vaikea ymmärtää, miksei nuo koirat rähjänneet pallonkyttäys-tilanteessa lainkaan. Mutta vähän piti mun senioreiden mittailla itseään kultaisen tytön kanssa, kun hauskuus loppui. Kun meidän perheen mustat ovat kovin julmia pallonkyttäyksissä. Kiilahan kyttää pelkkää palloa mutta Jinga kyylää Kiilaa ja saattaa napata, vaikkakin huomattavasti vähemmän kuin nuorempana. Prikka sen sijaan ei nouda mitään silloin, kun pallo on piilossa tai lentää - se vain nappaa ikävän näköisiä tuppoja Jingasta. Lenkeillä taas Kiila on useinkin ihmeen julma, Jinga maassa ja Kiila saattaa raahata Jingaa kaulasta, ihan pitää tilanteeseen puuttua! Onneksi leikkivät enimmäkseen sovussa.
Kotiarjessa oli hauska huomioida isäntäkoiria viime viikolla, vieraina ensin Andy-bortsu ja sitten kultaiset treenikaverit (tulivat meidän ykkköstuloskahveille, parempia juhlia myöhään kuin ei milloinkaan). Jinga epävarmuudessaan helposti pörrää, kun vieraita on talossa. Kiila on ihan neutraali ja niin on Prikkakin, kumpikin makailee omalla patjallaan tai pöydän alla näkymättömissä.
Viikonlopuksi ajelimme Sotkamoon, kepo pääsi Vuokattiin hiihtämään ja me nautimme kauneista vaaramaisemista. Prikalle tämä oli ensimmäinen hotellikokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti