sunnuntai 18. elokuuta 2019

Lisää herneitä


Heinäkuun helteillä uitiin enimmäkseen, lenkit jäi aika vähiin, onneksi helteet osui mökkeilyn  kanssa samaan aikaan. Varjoisella tontilla ei ole niin helteistä kuin kaupungilla. Todennäköisesti näissä laiturihommissa Jinga loukkasi polvensa. Kovin linkuttaen lähdimme iltakävelylle, pahalle tuntui astuminen oikealla takajalalla.



Jinga tykkää nukkua kuusen juurilla ja lepäili ihan vapaaehtoisesti paljon. Mökkiloman päätyttyä heinäkuun lopulla meillä olikin aika varattuna eläinlääkäriin. Kuonon herneet piti tarkistuttaa, eläinläkärimme lomalta paluun jälkeen, tätä olimme jo jonkin aikaa odottaneet. Eläinlääkäri oli samaa mieltä, että kuonossa on kaksi uutta kasvainta. Polvi oli turvonnut ja kuuma, joten se kuvattiin.  Kuvat ja polven oireet viittasi siihen, että nivelsiteet on leikattava, että jalka kuntoutuu. Eläinlääkärimme, joka oli leikannut Jingan kasvaimen kuonosta tammikuussa mietti, että koira pääsisi yhdellä leikkauksella, jos sama ortopedi, joka leikkaisi polven, leikkaisi myös kuonon uudet kasvaimet. Pieni soittorinki paljasti, ettei Jyväskylässä ollut lähiviikkoina leikkaavia lääkäreitä. Tampereeltakaan en saanut aikoja, piti laajentaa kyselyjä Toijalan Evidensiaan, sieltäkin saimme ajan mutta vasta runsaan viikon kuluttua. 



Ajelimme pari viikkoa sitten Hämeenlinnan mökille, illaksi josta oli näppärämpi matka Toijalaan aamupäiväksi. Siellä odottelin pari tuntia ennen kuin Jingan vuoro päästä rauhoitukseen koitti, toki eläinlääkäri oli tsekannut koiran aika pian ilmoittauduttuamme. Sen verran oli pessimistinen olo, että sanoin, että leikkaa kuonon kasvaimet ensin ja jos näyttää kovin pessimistiseltä kasvaimien poisto, niin jätetään polvi leikkaamatta. Ontuminen oli selvästi vähentynyt viikon odottelun aikana.
Jätimme Jingan leikeltäväksi arvion mukaan viideksi/kuudeksi tunniksi. Olin Prikan ja Kiilan kanssa metsäkävelyllä, kun eläinlääkäri soitti paljon odotettua aiemmin, että koira on tunnin kuluttua noudettavissa. Kuonon kasvaimet oli saatu hyvin pois, nyt leikattiin sentti tervettä kudosta kummankin kasvaimen ympäriltä (viimeksi ahtaan paikan ja silmien varomisen takia oli vain milli otettu pois, silloinhan ei myöskään tiedetty kasvaimen pahanlaatuisuudesta). Jingalla olikin ihan ehjät nivelsiteet, joten polvea ei tarvittu leikata. Voi kuinka iloiseksi tulin tuosta puhelusta! Eläinlääkäri oli tähystänyt polven ja lykännyt lääkettä niveleen. Aika tikatun koiran haimme kotiin. Yllä olevat kuvat kertovat, että tällä kertaa Jinga hyväksyi tötterön. Jinga heräsi tötterö päässä ja emme ikinä uskaltaneet ottaa sitä pois, ettei se keksisi itse yrittää  hysteeristä pois ottamista. Aika vaisu koira meillä oli leikkauspäivän ja seuraavankin. Perjantaina Jinga alkoi olla sinut tötterön kanssa ja kun se pääsi pihalle, niin syöksyi iloisesti rakkaimman lelunsa luokse. Kovin oli ilo silmille iloinen pieni koiramme. Kuvat yllä perjantailta kaksi päivää leikkauksen jälkeen. Kuonon päällä näkyy fläppi, ihoa piti siirtää otsalta, ettei silmät menneet vinoon. Ihosiirto vaati kovasti tikkejä. Kovasti tötterö kolisi seiniä, oven karmeja, ihmisiä, koiria ja mitä tahansa esteitä vastaan mutta se ei tötteröpäätä haitannut.


Lauantain vieraat hemmotteli koiria "viilennysjäätelöillä". 

 Nyt perjantaina oli Jingan viimeinen ilta tötterön kanssa, sen kunniaksi pääsi kentälle. Tosin en montaa liikettä keksinyt mitä moisen tötteröpään ja jalkalevossa oleva koiran kanssa voisi tehdä. Iloinen oli koira, kunhan mukaan pääsi ja sai jotain tehdä ja tällä treenikerralla ei leluja kaivettu esiin lain.




Lauantaina olisi tikit voinut ottaa pois, kun mikään tutuista eläinklinikoista ei ollut auki, niin otin sitten vain tötterön pois. Koirat pysähtyi helteisenä päivänä tähän hengähtämään. Pujottelin eteensä ja otin kuvan hengähdystauostaan.





Sunnuntaina olimme pienellä mustikkaretkellä melkein terveen Jingan kanssa. Antibiottia syötiin lauantaihin asti, kipulääkettä ekasta eläinlääkärikäynnistä asti, kipulääkettä on seuraavaan viikonloppuun mutta sitä napsitaan vielä viikko eteenkin päin siitä. Saimme myös reseptin tuhdimmalle kipulääkkeelle mutta onneksi ei ole ollut tarvetta. Polvivamma jäi mysteeriksi.

Toivottavasti kasvain (pahanlaatuinen pehmytkudossarkooma) saatiin nyt kokonaan poistettua, eikä se enää uusi. Tosi hienosti on ihosiirto parantunut, todella siisti haava ollut. Tavallaan hyvää tuuria, että tuo polvivamma, joka sattui, tuli tähän väliin, kun koira joutui muutenkin pitkään lepoon.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Puulaalla

Epävakaisten kelien takia valittiin tämän kesän kohteeksi järvi suht läheltä Jyväskylää, Puulaa. Kovasti tutkailtiin sääennustuksia ja päätettiin lähteä reissuun, kun sateita ei ollut luvassa. Kaunis päivä olikin lähtöpäivämme keskiviikko. Kävimme Kangasniemessä ruokaostiksilla ja maukkaalla lounaalla torilla Puulaan rannalla. Hyvä veneranta olisi siinä keskustassakin ollut. Ajelimme kuitenkin noin 20 km etelämmäksi Läsikosken venesatamaan. 



Perheen nuorimmainen hieman keuli auto- ja soutumatkan jälkeen rantauduttuamme. 


Ensimmäinen yöpymine, Soisalonselkä, oli kaunein retkipaikkamme pienellä retkellämme.



Auringon laskua Kangasniemen suuntaan.


Saarijonoa


Lähellä oli matalaa saarta


matalahkoa saarta


ja jyrkkäkallioista

Prikka, kivien pongaaja, tunki poseeraamaan.



Yksityiskohta yläkuvan kallion kolosta.


Suht vilpoista oli ilma enimmäkseen, Kiila yrittää pysyä lämpimänä kallion kolossa.


Prikka tähystelee jollain kivistään.



Retkipaikkamme järven horisontista


Naapurisaaren itäkärkeä.


Torstaina poikkesimme lounastamaan Vuohisaareen.


Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa kiertelemällä kauniita saaria ja kapeikkoja. Oli tyyntä ja kaunista, kuin myös illan kohteessamme Pienessä Paatsalossa.


Perjantaiaamuna heräsimme auringon paisteeseen ja leirilahtemme olikin täysin tuulelta suojassa. Eihän tuolta olisi raaskinut jatkaan matkaa. Jatkoimme kuitenkin.





Ja eipä siinä kauaa soudettu, niin aallokko nousi aukeilla selillä viiteen kuuteen metriin. Aikamoinen työvoitto oli päästä "suojaiseen lahteen". Ei ollut ko. iltana suojasta tietoakaan, seuraavana aamuna oli tuuli kuitenkin kääntynyt, niin että leiripaikkamme Lehmisaaren lahti oli aivan tyyni.


Lauantaina päätimme palata takaisin autolle. Poikkesimme lähelle ensimmäisen yön yöpymispaikkaa lounaalle. "Saaremme" näytti kuitenkin sen verran varatulta, joten poikkesimme pienempään  saareen lounaan tekoon. Onkohan Jinga tuulen suojassa?


Prikka ja Kiila seuraavat kuvaamistouhujani. Prikan ja kallion välissä oleva saari taustalla on Soisalonselkä. Tämä kaksikko kiipesi jossain vaiheessa lounaskeittiömme yläpuolella olevalle kalliolle tähystelemään tekemisiämme. Olivat kyllä tosi hauskan näköisiä, kun tuijottivat alas muutaman metrin päässä toisistaan.



Toki ei kahta ilma kolmatta, kun on poseerauksista kyse.

Jingan jokaisessa kuvassa on kieli näin.


Lounastorkuilla


Etsimme viimeistä lepotaukopaikkaa ennen autolle menoa. Kyllä se löytyikin, kun miehistö noin tarkkana oli.  

Olimme Kangasniemessä ottanut Puulaan oppaan, retkikartan. Tämä olikin ensimmäinen retki, ettei tarvinnut etsimällä etsiä sopivaa leiri- tai lounaspaikkaa. Kartassa oli sen verran tiheästi merkitty rantautumispaikat, että oli ilo kulkea "raksilta toiselle". Toinen ero edellisiin retkiin oli se, että useammassa rantautumisrannassa oli jätehuolto, meidän ei tarvinnut kuljetella roskia mukanamme. 
Kaikilla hiekkarannoilla ihailimme kullan kimallusta, katinkultaa! Se oli hienon näköistä. Upeita oli myös kalliopylväät, rapautuneet granodioriitit, joita oli kovasti Soisalonselän leiripaikan vieressä.


tiistai 9. heinäkuuta 2019

Ninth of July - nine years!

Kesän lapsi Kolmisoppisella / Miss summer on one of our favorite lakes close by.




Vielä pari kuvaa Jingan rantaleikeistä mökillä, ed. postauksessa lisää.
These all are from the summerhouse, more of these in the previous posting.


Neiti kesäheinä /Summer flowers




Jinga Hämeen metsissä / Jinga in the forests by the summer house.

Lapsen vahtina,  Jinga ja Prikka vievät usein nallejaan pihalle. Prikka ne haalii itselleen, jos haluaa, niin sisällä kuin ulkonakin. Päinvastoin käy pallojen ja vetolelujen kanssa, niitä Prikka ei ikinä ota, vaan  joku muu kesät talvet. /
 Jinga baby sitting, she and Prikka likes to take teddies out in the garden. In or out, it is always Prikka who claims them if she wants. Winter or summer, it is quite the opposite with the balls or tug toys.




Onneksi on vielä kesää jäljellä, päästään metsään, tokokentille ja uimaan. /
Luckily, we are in the middle of summer, having lots of nice walks in the forest, some obedience fun on the fields and some swimming ahead!


Yksi pieni varjo meillä on tässä synttäritunnelmassa. Jingalta leikattiin talvella pahanlaatuinen kasvain kuonosta, silmien välistä. Eläinlääkäri kehotti tarkkailemaan tilannetta, kova valkoinen paakku oli patologin mukaan: pahanlaatuinen pehmytkudossarkooma, joka voi uusia paikallisesti. Nyt ikävä kyllä tuntuu uusi pieni herne samassa paikassa. Pari viikkoa pitää odotella silmäspesialisti-eläinlääkärimme lomalta paluuta. Kasvain on pienen pieni, joten ei siis huolta sen poiston suhteen mutta jos se alkaa uusia näin intensiivisesti, niin sehän ei kiva ole meidän härvelikoiralle. Nauttikaamme siis terveistä päivistä niin kauan kuin voidaan.

There is a tiny shadow over our birthday lady. Last winter she had a soft tissue sarcoma on her nose between the eyes. It was operated and the the vet asked us to keep eye on her nose. Now, we can feel a tiny little pea under her skin. We have to wait two weeks before our eye specialist vet returns from her summer holidays. The problem is not the operation to remove the sarcoma but the fear of the intensive regrowth. Let's be happy with all the healthy days that we and our pets have!