lauantai 31. lokakuuta 2015

October resume



Often when I am mushroom "hunting" I can not see Prikka but she sees me always from her hideaways.


Summer, autumn and winter, pictures taken on Wednesday this week.

Exactly year ago on a halloween night I was picked up from Heathrow to Epsom through the heavy London traffic to meet Prikka. How exiting it was and how long did the journey last - two hours. The journey that could take 30 minutes when no traffic! A week ago a visitor in Jyväskylä just could not thrust me when I told him that it is enough to take a taxi to the airport (20 km) just an hour before the flight. I made him really scared and should have ordered the taxi earlier just make him feel to be on the safe side. Well, Jyväskylä is on the countryside, there is no traffic and airport is tiny. Anyway, we are having an anniversary of meeting with Prikka!

After her one year birthday we visited an unofficial obedience competition. She was good and behaved the same way as when we train. I was so proud of her! The video (except the first movement: down stay and the last: jump). What we had not trained were the movements after movement and the waiting between the commands. That is something we really need to concentrate from now on.

And today one of the local clubs, Taitavat Tassut, organized halloween obedience. I went there with my black and whites. Prikka was pretty much the same a month earlier, she made her tasks with pleasure and joy. The only movement I felt now more secure was her heeling, now we have done a bit the longer ones, too. Unfortunately there was no progress in the endurance in the beginning or in the end of the movements, since we forgot to train that.  There just have been so many new things to do that I have forgotten that. Luckily she is still very young and we have lots of time for becoming calm and learning the endurance. But we had fun and it was so nice to to be able to reward her thoroughly between the movements. The judge: "The dog can do technically the movements correctly. Lovely will-to-please :) Because of her age she does not have patience to finnish each movement. Well done! 162 points out of 200. Less points than last time but the performance was pretty much the same, only judging was more stick. We also lost points because of Jinga, she started to whine and yell a few meters away when it was time to start our performance with the heel work. Prikka had all her attention in Jinga instead of me (next time I know, not to have them in the same room).
Then it was Jinga's turn, and all that time Prikka was silent and well behaving in her crate! Jinga was  good, too. We lost some points in her down stay, she obeyed the neighbours down command. With her scent, she had a problem, she found the correct object but dropped it. Then it took ages that she found it again when it was misplaced. Otherwise she got brilliant marks and received 263 points out of 320. I was very happy that I could reward her, too, between the movements. The happiest thing in my halloween obedience was Jinga's z-movement (stand, sit, down). Her stops have been brilliant all the time, but her heelwork in between has been shameful,  so restless. But today she was heeling well between her stops. I was so happy!!!
I do not have any picks from our halloween obedience but I just recently found these, from the June 2014, her second competition in the uppermost class (in the next one she gained her Ob. Ch title - and the picks are so much Jinga,  the perfect image of her working. Today she was admired by the judge, being so explosive but having full focus in her movements.

My postings in between these two obedience trials are mainly filled with magnificent autumn colours:
 Kiila the oldest one on the pack turned nine in September, too. Some pictures of the birthday girl and the whole trio enjoying the garden colors and the autumn fruits.

n the beginning of October we participated in the obedience training of the one of the best Finns. What a nice feedback we got - we are a team working in the same bubble! No picks from the training but some beautiful golden colours when we went training on the lawns close to University one evening. A few weeks ago we visited the summerhouse  having a family reunion with the kids - lovely. Some mushroom picking and great cooking done. To celebrate the lovely weather and the new canoe,  we made a late autumn canoeing trip in the new national park, Konnevesi. It was odd to be on the lakes familiar to us only on the summer season. It was also odd for the dogs, in the heavy rowing boat they have been allowed to move quite freely and lean on to sides of the boat. Now, it was absolutely no! No paws on the sides of the canoe. What  a nice and new experience it was - the late autumn and the lakes!

  My black and whites and their prizes from the halloween obedience:






The older ladies and their naps:




maanantai 19. lokakuuta 2015

Inkkarit Konneveden ruskassa






Miksi pihatreeneissä menee aina superhienosti? Koirat osaa kaiken ja itsekin lähentelee täydellistä.
Treeneissä kavereiden kanssa sitten kämmitään ja on niin osaamaton. Oltiin Prikan kanssa viime viikolla nuorten koirien viimeisellä kurssikerralla ja siellä otettiin kolme liikettä koemaisesti. Sielläkin kämmittiin.
Aloitettiin ruudulla, mitä ei olla ikinä viety seisottamista pidemmälle. Hyvin löysi ruutuun ja meni maahankin, siinä ei sitten malttanut pysyä, kun ei sellaista olla tehty, muuten hyvä.Tehtiin liikkeestä maahanmeno, hyvä muuten mutta aloitus ja lopetus epämääräistä sähellystä kummankin osalta. Kolmantena tehtiin kaukot alokkaan malliin, kun siinä on pientä epävarmuutta heti sarjan ja etäisyyden kasvaessa. Hyvin suoritti kaukot. Mutta me ei ikinä löydetty kerralla sivua, koira jäi jotenkin taakse, minä todennäköisesti hermoilin käskytyksissäni. Ja sitten ne loppuasennot koira asettautui joka kerta poikittain sivuun, jäi siis odottelemaan palkkaa. Siispä nyt taas vähän aikaa muistetaan treeniä palkkaamatta ja tehdään kokonaisia liikkeitä. Ihan samalla lailla tuli mokkeroitua Prikan kanssa kaveritreeneissä. Mutta jääpähän ajateltavaa ja korjattavaa ja vähän samenee ne omien treenien pinkit lasit. Jinga tekee hienon ruudun, silloin kun sattuu etenemään suoraan eteenpäin merkittömälle merkille. Mutta, joka toinen kerta taitaa ruutu kutsua suoraan. Siispä paljon eteenmenoja treenataan me.
En muistanut käyttää Prikkaa enkä muita vaa'alla yksivuotispäivänä mutta muistinpa 13-kuukautisena. Prikka painoi 17 niin kuin Kiilakin. Jinga vajaa 15. Eivätpä ole nuo vanhemmat tytöt aikoihin olleet näin timmissä kunnossa. Jingaa saisi piirun verran saada lisää. Joulukuussa Jingalla oli puolitoista kiloa enemmän ja Kiilalla kilo.
Sunnuntaina ajelimme kauniin sään kunniaksi Konnevedelle melomaan. Olipa jännää olla vesillä ei-kesällä. Kaunista oli, aivan mielettömän kaunista ja lämmintäkin, hyvin tarkeni. Koirat olivat ekaa kertaa inkkarissa, joka kevyenä purtena on huomattavasti kiikkerämpi kuin supervakaa raskas soutuveneemme. Nyt ei saanut koirat laidoille kiivetä. Kanootin pohjalla oli pari retkipatjaa ja vielä fleecealusta, ei kylmä hohkanut. Kepo vielä urki keskituhdon pois, että oli enemmän tilaa ja vähemmän kiipeilymahdollisuuksia.  Lisää kuvia FB:n kansiossa.











sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Latauduttu syksyyn mökillä kauniissa valoilmiöissä

Jyväskylässä poseerasi viikolla näin pennun näköinen otus. Tässä ollaan tultu kävelyltä ja kauhisteltu, miten hirveesti puita oli kaatunut meidän poluille tai niiden viereen edellisen perjantain myrskyn jäljiltä. Osan jopa kuulin kaatuvan. Tuolla lenkillä tajusin, että turhan läheltä liippasi osumat, jos sitä ei seuraavassa myrskyssä varta vasten lähtisi metsään. Nytkin vältin tiettyjä metsiä mutta kaikki yhtä lailla riskialuetta, niin paljon metsää kaadettiin vuosi kaksi sitten, että tuulenkaatoja on piisannut vähän väliä. Muuten viikolla ollut ihan normaalirytmi treenien suhteen. Nyt osaa kaikki koirat kiertää merkkiä myötäpäivän lisäksi vastapäivään, tosin joskus menee arvuutteluksi.


Mökillä oli pitkästä aikaa porukkaa kasassa, melkein koko perhe. On siis ulkoiltu paljon ja syöty erinomaisesti. Aivan mieletttömän kaunista oli, satumainen valo osui useamman kerran kohdalle, kuvia FB:ssä. Koirilla oli kunnon viestitreenit, kun saivat juosta viiden ihmisen väliä sienimetsässä, ja löytyihä niitä suppiksiakin, kun malttoi tarpeeksi erilaisia sammalmetsiä tutkia. Mustavalkoiset leikkivät lassie palaa metsään koiria. Jinga ja Prikka lähtivät mökille etujoukoissa ruuan laittoon. Tuntia ja paria kilometria myöhemmin tulivat jälkijoukkoja vastaan ihan toisessa metsääsä kuin mihin olivat meidät jätttäneet. Ihan mökille asti olivat kävelleet ja sieltä sitten livahtaneet takaisin metsään, kun etujoukko syventyi ruuanlaittoon. Kiila jäi alunperin suosiolla jälkijoukkoihin.


 Nenu käy, hyviä tuoksuja siellä täällä. Kaikki kolme harrastivat kovasti jalkavärjäystä, aina oli sinisiä tassuja enemmän tai vähemmän.

"Me and my self"

Sunnuntaiaamun poseeraus

 Ytterst hieno keppi, ensin se oli Kiilan aarre, tässä Jingan  ja kohta Prikan.




Ihanaa, kaunista kuuraa ja valoa aamulenkillä

Nuoriso tykkää rallailla!

Yksi aamun hienoista valaistuksista, tässä usvaa ilman aurinkoa.


Kakaralla pitii kiirettä "viestimetsässä"

Välillä ehti tähystelemällä pitää laumaa silmällä

Tässä toinen lassiesta - ja paluu metsään

lauantai 3. lokakuuta 2015

Ruskaa ja kuplassa



Tässä iltana yhten aurinko paistoi niin kauniisti Jyväsjärven rannalla töistä lähtiessä, että toivoin jaksavani palata aurinkoon koirien kanssa, onneksi jaksoin. Meillä päin kentät ovat kovin varjossa iltaisin ja vaihteluahan sitä kaipaa itse kukin. Jätin koirat hetkeksi odottelemaan, kun otin ruskakuvia ja noinhan minä trioni löysin, kun käännyin koiriani kohti. Ja noinhan ne juoksi kun vapautin. 
Sit myö tehtiin mukavia ruututreenejä ja ohjattua kaikkien kanssa. Viikko sitten tehtiin jälkeä ja esineruutua pitkästä aikaa ja tällä viikolla esineruutua uudestaan. Saatiin uskoa ja neuvoa takaesineisiin, hienoa!
Tänään pääsin Prikan kanssa kuudenteen koulutukseensa tänä vuonna. Oilin silmien alla käyty viidesti ja nyt sitten tulivat Korrit Laukaalle kouluttamaan. Teemana meillä oli ollako iso tyttö ja pitääkö jo tokoilla totisesti temppujen tekemisen sijaan ja kontakti ja sen levottomuus. Kysyinkin heti alussa, että kumman kanssa kumpaa ja päädyttiin että kokaisuuksien kokoamisen alkua treenataan Pekan kanssa ja Riitan kanssa pureutuisimme kontaktihommiin.
Pekan kanssa aloitimme seuruun pätkällä. Ensimmäinen kommentti liikkeestä, että ensin sosiaalinen palkka, kehu ja sitten vasta vapautus, yes ja palkka. Juu, kyllähän me aina välillä muistetaan sosiaalinen  palkka muttei suinkaan aina. Sitten teimme liikkeitä putkeen; seuruu, jäävä ja luoksari. En käyttänyt valmistelevia juttuja ennen liikkeitä, se pitää muistaa aina (tietty). Lisäksi kehään mentäisiin kuin myös liikkeiden välissä hallitusti mutta hyvällä fiiliksellä. Katsoimme vielä noutoakin lopuksi, ihan mielellään Prikka toisi luokse asti. Pitoon taas keskittyi paremmin kun heiluttelin palloa vieressä (ei tullut mälväysilmiötä, mikä helposti pitoa pitkittäessä tulee). Mutt kaiken kaikkiaan Pekka kovasti tykkäsi tempputaustastamme. Toko ei ole koiralle luontaista toimintaa, niin se pitää tehdä hauskaksi. Sama  koskee kehua (sosiaalista palkkaa) sen pitää tuntua hauskalta niin ohjaajastakin kuin koirastakin, että olisi palkitsevaa ja kantavaa kokeessakin. Kovasti Pekka kehui meidän yhteistyötä, olemme kuulemma kuplassa. Koira palkkautuu kehuistani ja tekee minulle töitä, eikä lelulle tai namille. Mainitsi siinä vielä, että puhutaan kovasti vietistä ja miten upeassa vietissä koirat ovat, kun useimmiten ovat vain kiihkeinä palkkaan ei tekemiseen. Pekka piti myös tärkeänä, että koiran kanssa tehdään jotain koiralle mielekästä lajia, eikä vain pikkutarkkaa piipertelyä (en muista mitä ne sanat oli mutta tuollainen ajatus takana).
Riitan kanssa sitten etsimme avaimia täydelliseen kontaktiin. Kun Prikka on edessäni tai sivulla se pitää kontaktia mutta pian alkaa silmät pyöriä sinne tänne. Asiaan kontrollia häiriöharjoituksilla kaverin, lelun ja namien kanssa, kyllä se siitä. Sitten teimme pätkän seuruuta ja emäntä tottelevaisena kääntyy aina heti liikkurin käskystä eikä valmistele koiraansa mitenkään. Muuten kaunista seuruuta, mutta helpota koiran tehtävää. Saimme myös mukavia apuja suorana eteen tulemiseen, koira hyppää makuuasennosta edestä ylös namikäsiin. Peruutuksissa etupalkka toimi parhaiten, pääsee paremmin palkkaamaan hyvästä hetkestä. Riitan kommentti settimme jälkeen, että ainakin tuossa koirassa on on-off-nappi! 
Molempien kanssa Prikka meni palautteen aikana hieman syrjään makoilemaan ja kuunteli sieltä, kun emäntää ohjeistettiin! Juu, kyllä näillä kommenteilla hymyilyttää pitkään!
(Joo, toiset eivät ikinä opi. Kuinkahan monta kertaa pitää muistuttaa valmisteluista, sosiaalisista palkoista yms.?

Alla vielä otoksia, kun jaksoin lähteä aurinkoon työpäivän jälkeen - aikamoinen kultainen yllätys järven rannalla.