keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Erkkarissa ja rotumestiksissä

Rotumestiksien ollessa niin idyllisessä paikassa kuin Strömfors, niin osallistumaan piti päästä Prikan kanssa, vaikka tulostasomme on mitä sattuu. Toukokuun alussa luonnetestissä talkoillessa tuli Liisin kanssa puhetta, että on menossa sinne. Pummin mukaan. Liis oli menossa jo lauantaiksi. Kun löytyi yösija Strömforsista, niin ilmoitin Prikan tokon lisäksi myös erikoisnäyttelyyn.
Olipa meillä busy ja hikinen talkooviikonloppu. Yhdeksältä olimme näyttelypaikalla ja suurin osa päivästä meni kameran takana.

Prikan päivä meni näin

Enimmäkseen häkissä ja varjossa. Kun häkin ovi oli auki, niin kelpas siinä ihmetellä tapahtumia ympärillään. Joka kerta, kun kävin kurkkaamassa, niin siellä häkissään hän makoili. Jossain vaiheessa niin pienenä, että pelästyin, että häkki on tyhjä.


 Kun oltiin käyty kehässä puolilta päivin niin sännättiin joelle, jossa Prikka sai pulikoida.



Viilennyksen jälkeen Prikka sai jatkaa häkkielämää iltaan asti. Minä jatkoin kameran ulkoiluttamista näissä olosuhteissa:


Kun kehät pikkuhiljaa tyhjeni, niin päästiin korjaamaan näyttelyn jälkiä. Kiirettä piti ja jäi pelkäksi haaveeksi suihkussa käynti ennen päivällistä. Ruoka oli silti hyvää! Näin ihana kaiffari oli terassilla:

Päivällisen jälkeen ei Prikka jaksanut pihalla odotella, vaan kävi testaamassa talkoolaisten autoja hallin edustalla (ei kerrota niille)!



Yhdeksän maissa saatiin Liisin kanssa järjestelyt valmiiksi sunnuntaita varten. Aurinkoisen ja turistillisen korttelin läpi menimme ummistaen silmämme bluegrass-festivaalille. Oli väsy, pitkä päivä takana ja ainoa mikä kiehtoi oli suihku.


Kun päästiin majapaikkaamme huomasin, että Prikan kupposet olivat jääneet hallin edustalle. Ei auttanut muu kuin ontua takaisin hallille verisillä, rakkoisilla ja tulehtuneilla jaloilla (eivät kai tykänneet koko päivän liikkumisesta sukatta. Alla Prikka on löytänyt kupposensa ja vetensä.



Seuraavana aamuna olimme kehiä rakentamassa ja puolitoista tuntia myöhemmin saattoivat EVL:N koirakot alkaa mittelöinnin rotumestaruudesta, sadekin alkoi hellittää tässä vaiheessa.



Tuomareina vuorottelivat Pernilla Tallberg ja Susanna Berghäll. Kaikki luokat myös EVL ja VOI tehtiin yhteen putkeen, mitä en ole vähään aikaan nähnyt tai kokenut.  Kelpeillä oli  hyvä edustus, EVL:ssä jopa enemmistö. Voittajaluokka oli runsaslukuisin, 10 koiraa, harvinaista. Vain kaksi shelttiä edusti muita rotuja.
Katsoin ja kuvasin yli puolet EVL-koirista kunnes oli aika etsiä oma koira ja muistuttaa muutamasta asiasta. Oli oikein hyvät muistuttelut meillä, käytin Prikan vielä uimassa ennen kehään menoa ja lisää pieniä muistutteluja.

Paikkis 10
Seuruu 9 - ihan prikkamaista työskentelyä,
Kaikki alla olevat tokokuvat @Pihla Haukinen, Kiitos Pihla!













L 8,5 meni hitasati istumaan ja jokin perusasentokin vino













Luoksari 7 tosi hidas, valuva stoppi
Ruutu 0 juoksi pitkästä aikaa banaanina ja sivuovesta sisään, jäi aika laitaan, niin yritin korjata tilannetta ja loppujen lopuksi tuli paljon käskyja ja Prikka maahan niin etulaidassa, että jalat selvästi nauhalla. (Tässä kohtaa ei voi olla jossittelematta, että meillä voisi olla ykköstulos ilman korjailujani)





































Ohjattu 10 :) 
Tunnari 10 :)















Kauko 6 eka ylösnousu taas 2 käskyä ja valui
Metalli 9,5 huh, tässä oli jännitysmomenttia. Metalli jäi pystyyn, kuukausi sitten Korrien treeneissä Prikka ei kyennyt nostamaan itse pystyyn työntämäänsä metallia ja nyt: no problem
Kokonaisvaikutus 9

 Yhteensä 241 pistettä

Kehässä tuntui harvinaisen mukavalta, siellä oli hyvä olla!

Kokeen jälkeen, kenttä ja keittiö tyhjennettyinä, ehdimme pienelle kävelylle ja pakollisille Strömfors-poseerauksille. Kiitos, Liis olipa meillä mukavaa, vaikka välillä kiirettä piti ja hikeä pukkas helteisessä kelissä! Alla Prikka ja viikonlopun kämppikset Huti ja Vipa, meidän vakkariteenikaverit viime aikoina.




lauantai 25. toukokuuta 2019

Uuden karheen vihreetä





Hennon vihreetä, niin uuden karheeta, että!

Edellinen treenivihko kesti kaksi ja puoli vuotta, sisältäen kahden koiran treenit. Katsotaan miten käy uuden karheen vihon kanssa. Kirjailin uuteen vihkoseen Prikan ohjatut treenit vuosien varrelta ja mielenkiintoisia huomioita osui silmiin. Toukokuun alussa oltiin Korrien treeneissä, olipa virkistävää ja uutta treeni-intoa pukkas päälle. Sinne mennessä kurkkasin, että koska oltiin oltu edellisen kerran ja siitähän oli kulunut yli vuosi (Korrien treeneissä oltiin oltu kerran 1-vuotiaan Prikan kanssa). Viime vuonna kävimme ohjatuissa treeneissä vain kaksi kertaa, mikä on tosi vähän edellisiin vuosiin verrattuna. Taisi iskeä treeniväsymys, mitä sitä opissa käymään ja siitä maksamaan, kun oppi ei mene kaaliin. 


Sinistä taivasta ja vehreyttä, silmä lepää.


Vaan lepää se silmä vanhassakin vihreässä.

Summa summarum: kouluttajat ovat kovasti kehuneet Prikan ja ohjaajan yhteistyötä. Mutta alusta asti on kaivattu intensiivisyyttä ja voimaa koiran tekemiseen. Siihen nyt muistamme panostaa (toivottavasti), pitää vaatia hereillä oloa ja aktiivisuutta, ei sallia huolimatonta työtä, vähän sinne päin.



Voi, Jinksu-pieni, olisinpa jättänyt kisaamisen sun kanssa viime vuoden piirinmestaruuskokeeseen. Olit niin itsesi näköinen niissä. Viikko sitten en nähnyt räjähtävää turbokoiraani, vaan oudon ja epävarman. Tekihän Jinga elämänsä hienoimman zetan ja seuruun mutta Jingan asenne oli jäänyt jonnekin hukkaan, sitä niin kaipasin epävarmaan koirulin sijaan. Onneksi Jinga sai tehdä tehdä hienon hässäkän ja ohjatun koetta seuraavana päivänä! Nyt Jinksuli saa tehdä rakastamiaan juttujaan treeneissä mutta hinkkaaminen on tosiaan taakse jäänyttä elämää, niin kuin on ollutkin koko vuoden, mitä nyt kokeesen ilmoittautumisen jälkeen vähän hinkkailtiin.

Uuden ja vanhan vihreyden välimaastossakin on hieno paistatella päivää ja poseerata
Runsaan neljän vuoden aikana ollaan Prikan kanssa saatu nauttia useamman kouluttajan koulutuksista yli 30 kertaa, eli ihan tyydyttävästi kouluttauduimme kolmen ekan vuoden aikana. Nyt näkyy jo valoa koetuloksissa, Prikan viime vuoden nollaliikkeet eivät enää kummitelleet tänä keväänä ja alamme päästä jo lähemmäksi tavoitteitamme. Uutta hentoa intoa meillä.





Jinksu oli kyllä aikamoinen tykittäjä tokorintamalla. Aloitettiin toko, kun tokorengas järjesti yhden koulutuksen täällä Jyväskylässä, Jingan ollessa 2 v. Samana vuonna kisoihin ja kaksi vuotta myöhemmin yhdeksän kokeen jälkeen tuo tykittäjä oli tokovalio! Mottona aina, kunhan lujaa mennään, ihan sama miten ja minne! 



Kummasti vesi virkistää hellepäivänä, kuin myös hyvät koulutukset ja hyvin menneet kokeet.



Sataa ja paistaa viikonlopun terkkui


Kiitos treenikavereille! Kiva, kun on ollut säännöllisesti hyvää treeniseuraa ja ollaan saatu meille niin tarpeellista liikkurointia ja apuja hommiin. 

Treenit oman trion kanssa loppuu useimmiten pallon hallintaan ja tähän marssijärjestykseen. Kiitos myös kavereille, joiden kanssa ollaan sovittu omia treenitreffejä! Omat treenitkin ovat niin tarpeeseen ja ihana nähdä näissäkin merkeissä!

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Lämpenee ja kylmenee

Oltiin Laukaan piirinmestaruuskisoissa tänään. Alunperin ajattelin mennä vain Prikan kera voittajaan mutta kaverit sai puhuttua minut ympäri ja ilmoittamaan Jingankin.
Ensin oli voittajaluokka. Tuomari Riitta Räsänen sanoi, että paikkikset ovat vikana, niin kaikki ovat saaneet kisajännityksen purettua ja koirilla on paremmat mahdollisuudet onnistua. No, niinhän siinä sitten kävi, että jännitin sikana ekan osion. Yleensä jännitän paikkamakuun hulluna.

Aloitimme luoksarilla ja se on yhä vain löysä Prikalla, kuin myös stoppi ja perusasento ujo. 7
Seuraavaksi ruutu, Prikka juoksi iloisella vauhdilla tosin pysähtyi ennen käskyä. 9
Seuraavaksi  L: istu ja seiso. 10
Ohjattu, voi hassu, ennen seuruu-osiota tuomarilta pääsi tukahdetettu yskähdys, Prikka kurkki ohitseni äänen aiheuttajaa. Tuli seuraava yskähdys ja sisar hento valkoisen piti lähteä tarkistamaan äänen lähde. Tuomari oli armollinen ja ei näistä askeleista rankaissut. Olisiko kuitenkin tämä vaikuttanut siihen, ettei Prikka lähtenyt vasemmalle ja jouduin sen sitten pysäytteleen ja uudelleen ohjauksesssa olin hieman malttamaton ja vähän jalka-apuakin tuli käytettyä käsiohjauksen lisäksi. Niin sitä vaan osataan nollata liike! siis 0.

Seuraaava setti aloitettiin metallinoudolla. Oli hyvä, tosin ujo perusasento aiheutti pisteen menetyksen. 9
Kauko oli prikkamaisen löysä, teki kaiken mutta löysästi ja eteni pepun verran. 8,5
Seuruu olikin sitten tokourani pisin, Prikka piti hyvin kontaktin ja paikan, ainoastaan peruutus hieman levisi ja siitä piste. 9
Tunnari oli ihan kaunis, taas ujo perusasento. 9
Paikkikset viimeisenä, piti antaa kaksi maahan käskyä. 8
Kokonaisvaikutuksesta saimme 9.
Yhteensä pisteitä kertyi 252, läheltä liippaa.

Jingan kanssa oli mukava aloittaa sen bravuurilla eli hässäkällä. Mutta, mutta Jinga olikin ihan hukassa ja lähti epävarman ja hakevan oloisena hypylle, jonka hyppäsi. 0
Tuomari neuvoi meitä nollaamaan edellisen epäonnistumisen. Luoksari oli löysähköä vauhtia, parani nopealla maahan menolla. 8,5
Sitten taas vuorossa toinen elämäni pisin seuruu. Jingan seuruuhan on aina hyvin levottoman oloista ja siksi en ollut innokas Jingaa kokeeseen ilmoittamaan. Nyt kuitenkin Jinga pisti parastaan, mutta ohjaaja sitten ei osannut peruuttaa ja kääntyä oikealle. Kuin ei myöskään jatkaa seuraamista täyskäännöksen jälkeen. Kerrankin piti kontaktin hyvin ja peruutukset yes ja sitten minä tyrin. 7
Ohjattu oli suunnilleen toisinto Prikan vastaavasta, ei lähtenyt sinne minne piti, vaati monta lisäkäskyä. Itse osasin sentäs pysyä paikalla niin ei ihan nollille mennyt. 5

Seuraava rundia en sitten niin intona lähtenytkään tekemään, kun ei tuo koira eteen menoa hanskaa.
Nyt lähti taas yhtä haparoivasti liikkeelle kuin hässäkässäkin. Osui kuintenkin ympyrään toisella käskyllä, hyvin jatkoi ruutuun, tosin pysähtyi etulaitaan (just ja just nauhan sisäpuolelle) ennen pysäyttämistäni. 7,5
Zetassa oli hyvät stopit mutta vinoista perusasennoista rankaistiin. 8
Kaukot, hiukan eteni ja yhteen siirtymään kaksi käskyä. 6
Tunnari hyvä, perusasennosta rokotettiin. 9

Paikkis istuminen 10, hassua ku  yleensä on pientä tassujen siirtoa, nyt ei.
Osa kakkosessa Jinga onneton meni maahan ekan koiran käskystä. 7
Yhteensä 209 pistettä, siis kolmostulos, sillä Keski-Suomen  viidenneksi tottelevaisin.

Prikan kanssa kisatokomme on selvästi paremmalla tolalla. Viime kesäiset nollakauhut olaan toistaiseksi selätetty, kiitos treenikaverien! Ollaan saatu treenata tunnaria liikkuroituna ja siis vierailla hajuilla kuin myös lainata muiden metallia, ja vieraan hajuiseen metalliinkin siedätetty. Lämpenee siis, tänään enää neljän pisteen päässä ykköstuloksesta.  Pitää muistaa häiriöitä treenata, ei saa yskimiset taai muut muiden pyrähdykset häiritä. Kaukon ja luoksarin intensiivisyys ne on nyt suurimpina asioina korjauslistallamme.

Mutta, mutta Jinga kyllä yllätti tänään täysin, oli kovin epävarma lempiliikkeissä ja toisaalta selviytyi haastavimmista. Masentava nähdä epävarma koira, kylmenevää siis vetaraanirintamallani.



lauantai 4. toukokuuta 2019

Kun nukuttaa ... / Many ways of sleeping

Kun nukuttaa, niin nukutaan. Välillä on kiva nukkua kaverin kanssa ja aina ei mahdu pedille, välillä taas joku hosuu kameran kanssa ja häiritsee unia.  Unen moninaisia paikkoja ja asentoja. Kuvat noin vuoden sisällä ja enimmäkseen meidän babysta.

These sleeping pictures are taken roughly within a year. The main star is our baby dog.