sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Vanhin tekee tämän perheen ennätyksen - 13 vuotta

Kiila olomuoto oli keväällä hyeena.


Kesällä meillä oli whippetti, jota usein perheen nuorimmaksi arvuutellaan.


Whippetti metsässä


Keskikesällä alkaa jo haivenia ilmestymään.

Posetusta

Kovin on onnellinen Kiila, kun pääsee välillä yksin lenkille ja varsinkin, jos lelu on mukana.


Uimarit


Nuorin ja vanhin ja ruska alullaan.

Jinga jaksaa aina poseerata, Kiila innostuu oikeastaan vain lelujen innoittamana, muuten typerää pakkopullaa.
Uni maittaa riippukeinun alla.

"Vitsit mäkin saan juosta kentällä!"

Syyskuussa piti vastata Särmä-pojan spagettihaasteeseen, siinä haastetta kerrakseen kuurolle.

"Onneksi marssijärjestys on säilynyt kaikki nämä vuodet noiden kakaroiden kanssa."



Sieniretkellä Muuratsalossa, tässä Päijänteen rannalla evästauolla, järvenrantakävelylle, kun halusin.

"Synttärien vietto meni näissä merkeissä, onneksi sai edes välillä tarjota palloa tai keppiä."
Kyllä tästä 13-vuotiaasta on vaikea ikää nähdä päällepäin. Iloisesti lähtee kävelyille ja jaksaa hyvin normikävelyt. Juoksulenkille ei tarvitse enää tässä iässä lähteä. Niin, ja ihan ei niin jaksa enää lasten kanssa peuhata kuin ennen. Meillä kävi lapsiperhe bortsuihin tutustumassa. Kiila jaksoi muutaman kerran etsiä piilotettua lelua, jätti sitten kuitenkin homman peheen nuorimmille ja seurasi touhua sivusta. Kuulo on se mikä haittaa arjessa. Katsotaan ottaako koirageenit vielä Kiilankin näytteen tutkimuksiinsa. Jos ottavat, niin sitten päästäis todennäköisesti BAERiin aikuisiänkuurouden tutkimuksen merkeissä. Kiilan poika on kantaja, niin sekin antaa viitettä, että geneettistä taakkaa on Kiilan kuulon heikkemisessä.
13 vuotta ollaan saatu nauttia maailman kilteimmän ja luottavaisimman, meidän saksalaisen seurasta,  kiitos Kiila.




maanantai 16. syyskuuta 2019

The youngest is five


Oh mine, time flies! This English lady has been mature and wise, kind of old, since her arrival to our family. According the calendar she is five, getting very mature, with her years, too.

Except when something fun is going to happen; going out in the morning, playing, working or running. She acts exited and anxious, opposite to her working mode.



At summerhouse, every single time we return from a walk or training, this is where she runs. Close to jetty, waiting for her reward:swimming.

  A self confident dog

Self confident and calm, mostly. 

Her beauty to be seen. Now, she in very good shape, less then 17 kilos.


Prikka and rowans in the yard.

Prikka loves all berries, eating raspberries during our forest walk.




Prikka loves her teddies a lot, they are taken out. There is often an interesting collection of teddies on our bed waiting for us when we get home. With these she is very possessive, no business for the other two to approach her very own dear teddies.


But with the toys, it is the opposite. She never touches them if the other two are around.


Among a very Finnish scene.

Our obedience Prikka in September

It is exhausting to be working.

"Just tell me left of right, I am ready!"

"I did a perfect directed retrieve."


Ready for scent


"Which one has the scent of mommy?"


We are a good team!

Besides the berries Prikka loves blums.

The autumn lady having her 6th autumn.


World is still wide for all kind of adventures, looking forward to our mutual journey.

lauantai 31. elokuuta 2019

Kesä paketissa

Kesään kuului mökkeilyä aika lailla.

Mustavalkoiset ovat välillä synkronissa.


Uusi rinkka houkutteli meidät testivaellukselle Ilvesreitille järven toiselle puolelle.




Aikas hieno polku vei meidät Katiskoskelle, josta oli enää lyhyt matka metsiköiden ja hakkuuaukioiden poikki mökille.


Pieni kesäinen kävely Hämeenlinnassa junaa odotellessa.

Mökillä trio oli aina valmiina vahtimassa jko jonossa tai ympyrässä



Yksi lomaviikko meni suunnilleen järvessä, pariin otteeseen sentään kerettiin vähän kävelyllekin.

Trion jonotus järjestys enimmäkseen tämä.

Tehtiin kaikkien kanssa esineruutua ja kyllä oli niin mukavaa.


Prikka pääsi jäljelle muutaman kerran, pikkumiehen kanssa kerran tehtiin jälki ja vähän myöhemmin ajettiin se.


Päivystystä rannalla

"Hiekkalaatikolle vai rantaan, missä meitä tarvitaan"

Ihanko yksin pitää tässä hiekalla päivystää?


Välillä käytiin kotosallakin, Kiila sai poseerata päivänkakkaroiden kanssa kera uuden ja pätevän heitto- ja vetolelun.




Jyväskylän väriloistoa elokuussa

Heinäkuun mökkireissuilta ei ikinä tarttunut mustikkaa kotiin vietäväksi



Jyväskylässä saatiin vähän mustikkaa talteenkin soiselta metsäretkeltä.

Sillä aikaa, kun toiset kulki kosteassa heinikossa, etsi toiset helppokulkuisen tien mistä saattoi kurkkia toisten rämpimistä.

Njaa, tuo yksi ei pyöri ihan pyörimisen ilosta, vaan "ihanan" kalan parfyymiä  hankkimassa. Kaikki kolme joutuivat pesuun, yksi kalan ja kaksi jonkin minkin tai ketun jäännösten takia. Senkin rankkkitynnyrit!

Onneksi haju ei näy.


Jingan karvat kasvaa urakalla, tikit poistettu edellisellä viikolla ja kipulääkitys loppumassa seuraavalla.


Muu "vaara"!


Kauniita viikonloppuja oli myös elokuun lopulla.

Kesään mahtu kaikenlaisia päiviä, oli hellettä ja välillä viileempää, hyvin on akut ladattu syksyyn!