Pitkästä aikaa lähdettiin Lappiin asti pääsiäiseksi. Kohteeksi valikoitui Pyhätunturi, missä olimme kuusi vuotta sitten. Nyt majoituimme ihan rinteen tuntumaan, viimeksi olimme alavammalla maalla idän puolella. Valinnan varaa ei kovasti enää ollut vuoden vaihteessa mökkiä varatessa.
Maanantai meni autossa istuessa, lähdettiin Jyväskylästä aamukahdeksalta ja perillä olimme kymmenen tuntia myöhemmin. Lounaan nautimme Vihiluodon Kalassa, koirilla pienet pissatukset vähän ennen lounasta ja ennen Viitasaarta, kantohangesta oli kovasti iloa molemmilla. Tuntia ennen määränpäätä pysähdyimme tunnin kävelylle Käsmävaaran poluille.
Luonnon lumiveistoksia tuli ihailtua kovasti
Pyhällä on todella hienoja patikkapolkuja, valinnan varaa riitti kovasti. Lumikenkäilyä ei tullut harrastettua, kun polut oli niin hyvät ja hankikantoa ei ollut.
Vanalla on viiksien testaus menossa, polut mukavan leveitä.
Lumikylvyt virkistää
Oravalampi
Pyhätunturi Noitatunturilta
Oravalaavun jälkeen loppuikin ylläpidetty polku, emme siis kiivenneet ihan ylös,
kun alkoi upottamaan koko aja enemmän ja enemmän.
Ylöskapuaminen alkoi olla hidasta mutta alaspäin mentiinkin rivakasti, puoliksi liu'uin kengillä.
Tiaislaavua lähestymässä
Isokurun toisella puolella
Lumiystäviä taas
Sievät naavat
Käytiin melkein porolaavulla viisivuotiaan kanssa.
Isokuru oli niin hieno paikka, että tuli käytyä useamman kerran. Portaat helpottivat kovasti ylöstuloa.
Koirienkin piti päästä Porolaavulla käymään.
Lähistön tunturia ja suppia.
Keloja oli niin montaa erilaista, voi ihanuus!
Jänisten herkkua tässä.
Mihin tunturi loppuu? Näkymä ikkunasta ja pihalta.
Vana pääsi hiihtämään, kepon kanssa tempasivat 18 km viikolla (ensikertalainen, ups), minun kanssa tänään runsaat 10 kilsaa, Vana 10 kuukautta. Kovasti tykkäsi Vana juosta, kun joku nopeampi meidät ohitti, niin se taisi käydä luonnolle, olisi ehdottomasti pitänyt ottaa ko. hiihtäjä kiinni, oltaisiin menty lujaa pitkään, jos Vana olisi saanut päättää. Hyvät koiraladut on Pyhällä.
Maaliskuun olen katsellut koiria sillä silmällä, että nehän alkaa olla saman kokoiset. Vaikka kuin olisin halunnut, että Vana olisi pienehkö, niin kyllä se vaan kasvoi Prikan mittoihin eli noin 52 senttiseksi. Painoa ei ole tullut lisää, 16 kiloa yhä vain.
Niin: "siellä se taas menee", ensimmäisenä Pyhätunturipäivänä oli niin kaunis ilma ja upeat maisemat, ettei vaan pystynyt kääntymään majapaikkaa kohden. Jossain vaiheessa olin laavulla, josta olisi ollut lyhyt matka takaisin. Tehtiin koirien kanssa täyskäännös ja sanoin, että en ole eksyksissä vaikka käännymmekin takaisin. Kun olin kiivennyt Noitatunturille, niin pitkälle kuin hankeen uppoamatta pääsi, niin piti tehdä taas täysikäännös. Tapasin sitten Oravalammen laavulla kolme hiihtäjää, joista yksi sanoi, että sinäkö se olet. Hän oli katsonut menoamme kaukaata, tunnistanut minut koirista ja sanonut kavereilleen monta kertaa, että tuolla se taas menee. Tulipahan tallattua polut tehokkaasti. Laavut tuli kartoitettua mutta enpä kertaakaan jäänyt evästelemään niissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti