Helmikuun helmiä

Muutamia helmiä helmikuulta

Vana katsoo telkkaria enemmän kuin muut koirat ovat katsoneet, 

usein tyytyy katsomaan sohvalta, luontoääniä pitää usein tsekata lähempäätä.

Prikka on todella mukavasti lasten kanssa, ymmärtää jotenkin, että lapset voi olla hieman kovakouraisia ja äkkinäisiä liikkeissään. Prikka vain nuolaisee naamaa saadessaan tukistuksen. Tässä meidän nuorimman lapsenlapsen (11 kk) kanssa.

Vana tykkää ipanoista kovasti muttei pidä kovakouraisista otteista. Vana kertoo, ettei ihan kaikkea tarttumista kestä, vaikka kaksijalkainen kaveri niin mielellään ottaisi tukea koirasta halutessaan kävellä.

Muutaman viikon ajan oli lämpötilat kohdillaan ja lumipohjakin mukava, oli kiva treenailla ulkona.

Ollaan käyty pari kertaa piirin vuoroilla halleissa treenaamassa, niissä ei tullut kuvattua. 

Tässä ollaan Vaajakoskella menossa Haukkuvaaraan. 

Vana kiipesi kivelle poseeraamaan, vanhempi lady seurasi perässä.

Olemme katselleet polulta jokavuotisia jääputouksia. Icebugit kestävät näköjään kovassa käytössäni vain pari vuotta. Tämän vuoden ovat ihanat parivuotiset nahkaiset icebugugit vuotaneet. Koska helmikuun lopussa kelit ovat olleet kosteat ja hanget pettäviä, niin piti kiireellä ostaa huopavuorisaappaat, joihin laitoimme nastat. Kelpaa kahlailla ja selviää hengissä jäisillä teillä. Uusien polviin ulottuvilla saappailla tallasimme koirien kanssa polun jääputouksillemme, ensimmäisellä kävelyllä puoleen väkiin kallioita ja seuraavalla kerralla vielä lähemmäksi.

Vana kurkistaa, onko Prikasta kahlaajakiiipeilijäksi.

Olihan siitä, kun lelu tuli näkyviin.

Ylämyllyjärven Vuorilammen kallion jääputoukset.

Aurinkoisia helmiä:

Auringon helminauha

Köhniön suunnalla:

Kantohankihelmiä vihdoin helmikuun lopulla:

Neiti 9 kk painaa yhä 16 kiloa ja korkeus noin 50 cm.

Näin ilmoituksen ohjatusta möllitokosta, piti sen jälkeen treenata ihan kokonaisia ALOn liikkeitä ja ottaa hyppy ohjelmistoon. Ensin hyppi kenkätelineen yli pihan kapeikkopolulla. Hyvin meni! Heti, kun siirryin parkkipaikallemme, niin ei tuo bortsupossu ollutkaan niin fiksu kuin olin kuvitellut. Tietenkin kiersi esteen, kun ei ollut mikään pakko mennä yli. 

 

Kun otin hyppyesteen pihalle, niin tuli vielä alimenon mahdollisuus mukaan, roskikset piti vielä ottaa sivuesteiksi toisena päivänä muttei enää kolmantena. Kolmantena ja neljäntenä päivänä tarvittiin vielä jotain riman alle (reppukin riitti), että hyppäsi. Sain myös onnistuneita hyppyjä ilman alaestettä mutta kuvaa en siitä saanut. Alaestettä on vielä tarvittu muutamaan toistoon joka kerta. Niin ja emme mahtuneet möllitokoon mutta tulipa aloitettua hyppy ja kokonaisuuksien tekoa hieman tavoitteellisemmin.