torstai 8. syyskuuta 2016

Kyllä maalla on mukavaa

Pelto- ja kyläteillä liikkuu hevosia ja poneja aika useasti. Tässä "meidän" Sylvie töissä ihan laitumella. Niin kävellessä kuin pyöräillessäkin ihmisillä on tapana moikata iloisesti, jos koirat ovat mukana, niin saavat yleensä kehuja.

Nyt on lähinaapurin lampaat laitumella, jonka poikki kuljetaan, kun lähetään etelän suunnalle.

Tällä viikolla käytiin kaupassa pidemmän kaavan kautta, parin kylän kautta idän suunnalle. Matka meni pari tuntia metsikössä mäen harjalla. Sieltä laskeuduimme Haslingfieldin ihanaan kyläkauppaan, joita tässä lähellä on useampikin.  Pitää joskus ottaa kuva noista persoonallisista pikkukaupoista kylissä tehtyine lähituotteineen (yleensä vielä ympäristöystävällisiä).

Kävelimme kuvan harjun päällä metsikössä mennessä, tulomatkalla tietä pitkin Harstonin lähistölle, josta lähti polku kotia päin. Talloimme pellon laitaa ja pellon poikki kunnes tulimme laitumelle. Onneksi siellä oli kilttejä lehmiä, jotka eivät meitä lähestyneet (usein lehmillä on tapana tulla koiria seurailemaan, eivätkä niiden aikeet niin ystävällisiltä näytä, ehkä tämä syksy on parempi aika tallaajien kannalta kuin kevät ja vasikat).


Taaskaan ei koirilla ollut vettä mukana, niinpä Prikka katosi silmistäni yhden maatilan lähellä ja tuli takaisin tällaisena.  Myöhemmin annoin Jingan juoda ojasta, vaikka hyvin tiesin ettei Jinga pysty juomaan kuumissaan käymättä makuulle, niin minulla oli kaksi haisevaa mutaista koiraa muassani. Matka jatkui taas laitumen poikki, jonka jälkeisellä pellolla en vaan nähnyt mitään merkkejä mihin suuntaan, menin siistimmältä näyttävään suuntaan. Ylitin tien ja en nähnyt jatkoakaan polulleni. Siitähän se sotku sitten alkoi, kun en halunnut vilkkaalla tiellä kävellä. Päädyin hevoslaitumelle, jota ei voinut kiertää, siellä hevoset hieman liian innokkaasti yrittivät hirnahdellen tehdä tuttavuutta tai  vahtia pihaansa. Seuraavalla kerralla kävellään sitten teitä pitkin, jos ei polkuja löydy. Ja muistetaan ottaa vettä mukaan, vaikka kuin olisi pilvinen taivas.


Vihdoin ja viimein sain Elih'n, pihan lurcherin, samaan kuvaan tyttöjen kanssa.


Tänään oli uhkaavat pilvet taivaalla lenkille lähtiessä.

Mutta näin sininen taivas oli kävelyltä palattuamme.


Muutamana päivänä olen ihaillut hopeapoppeleita, mielettömän upeasti kimaltavat auringossa. En edes muista, koska olen viimeksi hopeapoppeleita nähnyt. Sana pompsahti jostain lapsuuden maisemista.
Kovin on  kaunista maalaismaisema ja ihmiset tosiaan ystävällisiä näissä pienissä kylissä.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Kieli pitkällä


Kieli pitkällä täällä on juostu tämä viikko, varmaankin korvausta viime viikkoisesta autossa kyykyttämisestä.








Ollaan kävelty peltoteillä ja seurattu traktorien ja muiden peltokoneiden hyörinää, kiireiseltä näyttää. 



Välillä osutaan täkäläisten metsien kohdalle, ne eivät ole peltoplänttiä isompia ikinä.  Pellava, jota pystyi vielä viime viikonloppuna ihailemaan on sekin jo korjattu pois.



Prikan veli, Twist,  kävi viime viikolla, ehdimme pienesti ulkoilla Twistin ja Spyn kanssa. Illan teemana oli kouluttaa tuota emäntää englantilaisille tavoille, että osaisi jotenkin käyttäytyä täkäläisissä kokeissa. Aika puupää emäntä oli, ei osannut pitää remmiä löysällä, heitti noutokapulaa etäisyyksiin ja siirteli jalkojaan milloin mihinkin suuntaan. Lisäksi sen pitäisi tajuta, että alemmissa luokissa meitä saa avittaa kovastikin niin kropalla kuin äänelläkin, saisi ikäänkuin olla kannustavampi.


Jinga: Kiilan karvoista valmistettu villapaita (yläosa ja hihat) valmistui automatkalla. Kun sai naapurista virkkuukoukun lainaan, niin tuli viimeistelyt tehtyä. Prikan oli ihan pakko ängetä poseeraamaan paidan kanssa, vaikka Prikkaa siinä on vain pikkuriikkisen, mua siinä olisi vähän enemmän.




Tänään käveltiin Wimpole Hallille ja siellä emäntä olisi voinut pistää rahaksi meidän avulla. Wimpolessa oli kesäloman lopettajaispäivä ja lapsia parveili joka kulmassa ja jatkuvasti pongasivat:  "siellä menee paimenkoiria". Kyllä nähtävyytenä olosta pitäisi jotain palkkaa saada.

Shire hepat ja niillä ajaminen on yksi Wimpolen juttu.

Tuo heppa on kyllä käyttänyt jotain aineita!

Lampaita on tietenkin paljon.


Kotimatkalla todisteita kiireisestä sadonkorjuuajasta.



Pihan Bob. Kun meillä oli se englantilais "manner" -koulu meneillään, niin vähänkö oli aasit uteliaita.  Siellä ne roikkuivat päät pitkällä aidan päällä, haluavat varmaan oppia suomalaisia tapoja ja tottelevaisuutta siinä sivussa. Koulua seuraavana päivänä taas jouduimme esiintymään naapurille ja lapsenlapsilleen. Ihan katsomon rakensivat pihalle, kun me näytettiin hässäkkää ja kaikkea muuta mukavaa. Kerrankin saimme kunnon palkan tekemisistämme, kiltisti heittivät tytöt lelujamme, kun oikein kauniisti pyysimme. Kun taas  toi emäntä heitti aiemmin aamulla mielestään parhaimman narupallon jonnekin pensasaidan toiselle puolelle. Myöhemmin mentiin yhdessä etsimään sitä pensaikosta, mutta ei me voitu sitä etsiä eikä emäntäkään, sen verran tiheästi oli piikkipensaita. Siksi niissä englantilaisissa dekkareissakin aina löytyy todistuskappaleita pensaikosta, kovin on piikikästä.

Pallo sinne tai tänne tanssit jatkuvat! 
                               Terv. Jinga & Prikka









maanantai 29. elokuuta 2016

Prikka's diary: Me returning to UK


My 2600 km journey, including spending 13 hours in three ferries, started Tuesday afternoon from Jyväskylä. At six o'clock we had a tiny outing in Aura an hour before Turku, our destination. Unluckily my folks did not stop by the Castle of Turku before hurrying to harbour, I would have preferred the walks on the lawn instead the tarmac! What a wasted hour, anyway we had to be there an hour, now it was two! Well the pic tells, I quite did not like the 10 hour ferry journey. At least we had a nice cabin where as we had to stay in the car for the rest of the ferries. In the picture we are somewhere close to Lidingö when arriving to Stockholm.

Helsingbor center in front of the castle

The castle

Helsingbor from the castle, on the sea there is a ferry coming from Helsingor

In Stockholm we got out of the harbour 6:30. Then we drove on hour to see something green around us. We finally stopped on the lawns of of a sport center (I definetly could not use the rest room in the ferry, neither do anything in the tarmac in the harbour), we had a nice walk around the sport field and got our lunch, too). Then we just drove through Sweden with couple of lousy stops on our way, one a clock we reached Helsingborg, some of us had their lunch (some of us not) and a nice tour around the castle etc before taking the ferry to Helsingor. We just got to the harbour and ferry left in four minutes!



Finally by the sea at our camping





In the morning at Vicaer Camping





Romo

After crossing the sea between Sweden and Denmark we just headed (with one tiny stop) for our destination to southern Jutland. The traffic around Copenhagen slowed down our arrival an hour, so we were in the Vikær Strand Camping around seven o'clock, anyway more than hour to walk on the beach in the daylight, well deserved after 12 hours in the car. Here we rested one whole day by visiting the real Atlantic in Römö, on the western side of Jutland. Huge, huge, enormous beaches kilometres long and wide!
Leaving Denmark camping

The bridge between Sjelland and Fyn 


In Calais 

Next morning the journey continued again at six o'clock. Another day with temperatures above 30, kind of hot outside the car, so nothing but crazy driving through Germany, Netherlands, Belgium to Calais. There we were twelve hours later and had a stupid walk around the harbour area. For the first time of my life I got a sad glance of refugee life seeing the huge camp outside the harbour and the harbour was thoroughly fenced. Again two hours in the harbour before the ferry left for England. There were lots of dogs by the way. All the cars with the dogs were on the same lane/line.
Arrived to UK after sunset, 8:30, so we did not enjoy the walk by the white cliffs, instead on the dark countryside a little bit further from the Dover. Luckily, no interruptions on our way to Cambridge, we passed London smoothly and were by our new house at eleven o'clock. Finally, 17 hours in the car is a LOT!

We are now living in the black buildings by the church.

My new home until mid December
Sometimes you just enjoy the running and freedom more than usually.

New familiar scene, Jinga and me on the other side of the church next to us.



The closest sheep live behind the houses just across the street 


The cup of tea house, where the missus was offered nice cup of tea on her last stay, now it is just around the corner.

I guess I am going to enjoy my life in here!
If you are interested in seeing some more pictures from our journey or our new surroundings, 
just click the FB links.