perjantai 16. syyskuuta 2016

Lenkkiä vanhoille hoodeille

Prikka Combertonin urheilupuistossa - meidän x-vakipaikassa koirakaverimiittien suhteen.

Comberton Toft välillä polku poikkeaa muutamaan otteeseen golf-kentälle.

Välillä päästään pensasaitojen suojaan.

Tee kolmonen, avautuu tuosta yläkuvan aukosta, sieltä suunnalta saavuimme.

Mentiin sitten lehmälaitumen poikki.

Onneksi vasta laitumen ylitettyämme huomasin, että sonnihan siellä olisi ollut. Jos olisin tiennyt, niin olisin valinnut hevoslaitumen läpi vievän reitin.



Eversdenin metsikön varrelta aukeaa kauniit maisemat ja koiria taas kiinnosti metsikön lukuisat fasaanit.

Jinga "oman pellon" laidalla

Wimpole hallissa on aika isot selfiemahdollisuudet

Naapurin lenkkikaverit Kip, irlanninvesispanieli ja Sam, BC (tai siis WS, kun paperiton on)

"Noi kaverit ei meinannut millään tajuta, että tässä pitää posettaa."

"Me kyll osataan ja tajutaan!"

Muutaman tunnin lenkki heitetty


Bartonin urheilukentän laidan olkikattotalo


Kyll nämä kaiffarit saa välillä tehdä töitäkin. Ylempi kuva  esineruutuilun jälkeen ja alempi tokosession jälkeen.

torstai 8. syyskuuta 2016

Kyllä maalla on mukavaa

Pelto- ja kyläteillä liikkuu hevosia ja poneja aika useasti. Tässä "meidän" Sylvie töissä ihan laitumella. Niin kävellessä kuin pyöräillessäkin ihmisillä on tapana moikata iloisesti, jos koirat ovat mukana, niin saavat yleensä kehuja.

Nyt on lähinaapurin lampaat laitumella, jonka poikki kuljetaan, kun lähetään etelän suunnalle.

Tällä viikolla käytiin kaupassa pidemmän kaavan kautta, parin kylän kautta idän suunnalle. Matka meni pari tuntia metsikössä mäen harjalla. Sieltä laskeuduimme Haslingfieldin ihanaan kyläkauppaan, joita tässä lähellä on useampikin.  Pitää joskus ottaa kuva noista persoonallisista pikkukaupoista kylissä tehtyine lähituotteineen (yleensä vielä ympäristöystävällisiä).

Kävelimme kuvan harjun päällä metsikössä mennessä, tulomatkalla tietä pitkin Harstonin lähistölle, josta lähti polku kotia päin. Talloimme pellon laitaa ja pellon poikki kunnes tulimme laitumelle. Onneksi siellä oli kilttejä lehmiä, jotka eivät meitä lähestyneet (usein lehmillä on tapana tulla koiria seurailemaan, eivätkä niiden aikeet niin ystävällisiltä näytä, ehkä tämä syksy on parempi aika tallaajien kannalta kuin kevät ja vasikat).


Taaskaan ei koirilla ollut vettä mukana, niinpä Prikka katosi silmistäni yhden maatilan lähellä ja tuli takaisin tällaisena.  Myöhemmin annoin Jingan juoda ojasta, vaikka hyvin tiesin ettei Jinga pysty juomaan kuumissaan käymättä makuulle, niin minulla oli kaksi haisevaa mutaista koiraa muassani. Matka jatkui taas laitumen poikki, jonka jälkeisellä pellolla en vaan nähnyt mitään merkkejä mihin suuntaan, menin siistimmältä näyttävään suuntaan. Ylitin tien ja en nähnyt jatkoakaan polulleni. Siitähän se sotku sitten alkoi, kun en halunnut vilkkaalla tiellä kävellä. Päädyin hevoslaitumelle, jota ei voinut kiertää, siellä hevoset hieman liian innokkaasti yrittivät hirnahdellen tehdä tuttavuutta tai  vahtia pihaansa. Seuraavalla kerralla kävellään sitten teitä pitkin, jos ei polkuja löydy. Ja muistetaan ottaa vettä mukaan, vaikka kuin olisi pilvinen taivas.


Vihdoin ja viimein sain Elih'n, pihan lurcherin, samaan kuvaan tyttöjen kanssa.


Tänään oli uhkaavat pilvet taivaalla lenkille lähtiessä.

Mutta näin sininen taivas oli kävelyltä palattuamme.


Muutamana päivänä olen ihaillut hopeapoppeleita, mielettömän upeasti kimaltavat auringossa. En edes muista, koska olen viimeksi hopeapoppeleita nähnyt. Sana pompsahti jostain lapsuuden maisemista.
Kovin on  kaunista maalaismaisema ja ihmiset tosiaan ystävällisiä näissä pienissä kylissä.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Kieli pitkällä


Kieli pitkällä täällä on juostu tämä viikko, varmaankin korvausta viime viikkoisesta autossa kyykyttämisestä.








Ollaan kävelty peltoteillä ja seurattu traktorien ja muiden peltokoneiden hyörinää, kiireiseltä näyttää. 



Välillä osutaan täkäläisten metsien kohdalle, ne eivät ole peltoplänttiä isompia ikinä.  Pellava, jota pystyi vielä viime viikonloppuna ihailemaan on sekin jo korjattu pois.



Prikan veli, Twist,  kävi viime viikolla, ehdimme pienesti ulkoilla Twistin ja Spyn kanssa. Illan teemana oli kouluttaa tuota emäntää englantilaisille tavoille, että osaisi jotenkin käyttäytyä täkäläisissä kokeissa. Aika puupää emäntä oli, ei osannut pitää remmiä löysällä, heitti noutokapulaa etäisyyksiin ja siirteli jalkojaan milloin mihinkin suuntaan. Lisäksi sen pitäisi tajuta, että alemmissa luokissa meitä saa avittaa kovastikin niin kropalla kuin äänelläkin, saisi ikäänkuin olla kannustavampi.


Jinga: Kiilan karvoista valmistettu villapaita (yläosa ja hihat) valmistui automatkalla. Kun sai naapurista virkkuukoukun lainaan, niin tuli viimeistelyt tehtyä. Prikan oli ihan pakko ängetä poseeraamaan paidan kanssa, vaikka Prikkaa siinä on vain pikkuriikkisen, mua siinä olisi vähän enemmän.




Tänään käveltiin Wimpole Hallille ja siellä emäntä olisi voinut pistää rahaksi meidän avulla. Wimpolessa oli kesäloman lopettajaispäivä ja lapsia parveili joka kulmassa ja jatkuvasti pongasivat:  "siellä menee paimenkoiria". Kyllä nähtävyytenä olosta pitäisi jotain palkkaa saada.

Shire hepat ja niillä ajaminen on yksi Wimpolen juttu.

Tuo heppa on kyllä käyttänyt jotain aineita!

Lampaita on tietenkin paljon.


Kotimatkalla todisteita kiireisestä sadonkorjuuajasta.



Pihan Bob. Kun meillä oli se englantilais "manner" -koulu meneillään, niin vähänkö oli aasit uteliaita.  Siellä ne roikkuivat päät pitkällä aidan päällä, haluavat varmaan oppia suomalaisia tapoja ja tottelevaisuutta siinä sivussa. Koulua seuraavana päivänä taas jouduimme esiintymään naapurille ja lapsenlapsilleen. Ihan katsomon rakensivat pihalle, kun me näytettiin hässäkkää ja kaikkea muuta mukavaa. Kerrankin saimme kunnon palkan tekemisistämme, kiltisti heittivät tytöt lelujamme, kun oikein kauniisti pyysimme. Kun taas  toi emäntä heitti aiemmin aamulla mielestään parhaimman narupallon jonnekin pensasaidan toiselle puolelle. Myöhemmin mentiin yhdessä etsimään sitä pensaikosta, mutta ei me voitu sitä etsiä eikä emäntäkään, sen verran tiheästi oli piikkipensaita. Siksi niissä englantilaisissa dekkareissakin aina löytyy todistuskappaleita pensaikosta, kovin on piikikästä.

Pallo sinne tai tänne tanssit jatkuvat! 
                               Terv. Jinga & Prikka