Haukkuvaara? Ainaskin Haukkuvaaran takana oleva kallio.
Koirat ovat ihan notkeita, joo - emäntänsä ei. Ennenkin on tullut todettua, että koirien kanssa ulkoilu ei riitä kunnon ylläpitoon. Nyt, kun aksakin on jäänyt pois, niin ei tule edes niitä vähäisiäkään pyrähdyksiä otettua. Ja tämähän johtaa rappioon, ja rappiolla ei ole hyvä olla. Fyssari mietti, että jotain on muutosta, kun on jatkuvasti uutta fyysista vaivaa tässä skolioosi-. lordoosi-, kyfoosi- ja artroosipotilaassa. Syy siis huonoon fysiikkkaan on aksan puute…
Tänään kävin Jingan kanssa tutusmassa Doboiluun. Alkuosa meni hyvin, kun vain keskittyi koiraan, niin ei huomannutkaan mitään tekevänsä, lopputunnista ei kyll sit enää emännän peppu pysynyt ylhäällä lainkaan, vatsalihaksista (olemattomista) oli jo kaikk puhti poissa. Kotimatkalla kotiin kapuaminen jyrkähköä rinnettä pitkin tuntui taas reisissä ylivoimaiselta. Jotain tarttis siis tehdä. Pysyvästi. Jinksa kyll selvästi tykkäs pallon kanssa temppuilusta ja temputtamisesta pallon ympäri.
Kiila sai treenailla perjantaina aksaa ja tänään kisata. Harmi, ettei vieläkään tullut tulosta, ohjaaja on taitava ja Kiilakaan ei ollut sikaillut tänään, mutta… Kaljukaulakotkasta pitää saada kuva, kunhan vain on olosuhteet otolliset. Mulla on nyt whippet ja afgaani (vai oisko mittelspitz? toi pieni pyöreä). Ei kovinkaan katu-uskottavia ole kumpikaan.
Viikolla en kerennyt Jattilaan treenaileen lainkaan, mutta vähälumisena ja lämpimänä talvena treenailu onnistuu ihan kotipihalla ja -kentälläkin. Muutamat hyvän tuulen treenit tuli vedettyä. Teemana enimmäkseen nouto ja kauniisti poimiminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti