Kevään ensimmäiset

Kaksi keltaista krookusta koristi pihaa jo viime viikolla, viikonloppuna ihastelimme sitruuna - ja nokkosperhosia, joutsenia, töyhtöhyyppiä kiuruja ja eilen löytyi pihasta sinivuokkoja!
Kevään ensimmäisen hienon tokotuloksen teki komia ja taitava Kiilan poika Särmä korkkaamalla Vantaalla lauantaina avoimen luokan hienolla 189 pisteen ykköstuloksella ja luokkavoitolla. Kunniapalkinnon arvoinen suoritus tämä.

Kuva Särmän perheeltä

Onneksi olkoon supertaitavat, Sara & Särmä! Oon niin ylpeä teistä!

Reeniä, roadtrippiä ja VOI-luokkaa

Aurinkoinen viikko on pitänyt sisällään treeniä ja lenkkeilyä mukavassa suhteessa. Torstaina lähdin hyvissä ajoissa kotiin, niin kerettiin pitää mukavat aurinkotreenit omalla kentällä. Olen opetellut ruudun pysäytyskäskyn ajoittamista, ajoistus suht ok. mutt Jingan mielestä seis on synonyymi maahan käskylle. Tästä "keskustelimme" kaksissa treeneissä, ja tais ehkä ymmärtää että ruudussa seistään, jos ei maahan käsketä.
Torstaitreenien jälkeen ajoimme Helsinkiin ja yövyimme Vuosaaressa. Aamusta olimme upealla aurinkoisella kävelyllä Kallvikin niemen ympäri. Lähilahti oli vielä jäässä mutta niemen kärjessä oli meri  jo ihan auki. Kyll oli kaunista! Meri vaan sävähyttää sen rannoilla kasvanutta! Ehdin myös turisteilemaan isäntäni ja veljeni seurassa, luxuslounasta ja käppäilyä Kaivopuiston tuntumassa. Illaksi kiire Riihimälle treffeille ja yöksi vielä Hämeenlinnaan mökille. Launtain auringossa pitkä kävely suht sulassa metsässä joutsenia ja perhosia nähden. Järvi oli rannoista sula, laiturin päässä viisi senttiä jäätä.
Sunnuntaina aikaisin herätys - Hämeenlinnan Tuuloksessa collieiden rotumestaruuksien voittajaluokka alkoi  kymmeneltä, tuomarina Ossi Harjula. Ja aikas lähelle ykköstulosta päästiin 251,5 pistettä.
Kisat olivat parkkihallissa, pientä hälyä ja hurinaa, matot olivat alustana vain luoksetulon suoralla ja hyppynoudossa.
Tässä meidän numerosuora, jossa bravuurit jotain muuta kuin bravuureita ja luoksari, meidän murhekryyni, parhaalla arvosanalla!
Paikkamakuu 9 (ei mennyt ekalla maihin)
Seuraaminen taluttimetta 9 (hieno kontakti, mutta jätti pari sivulla istumista liikkeen lopussa väliin (Tosi lyhyt kaavio).
Liikeestä istuminen 8,5 (Jinga 10 ja ohjaaja sapiskaa, kun kääntyi koiraa katsomaan)
Luoksetulo 9,5
Ruutu 9  (juoksi laiskasti ja epävarmasti ruudun sivulle, siitä ohjasin uudella käskyllä ruutuun)
Hyppynouto 9 (pientä hammastelua palautuksessa)
Metalli 9 (sama kuin yllä)
Tunnari 0 (käveli pari kertaa edestakaisin ja sit alkoi poimia ja poimia)
Kauko 9 (moitteeton mielestäni).
Kokonaisvaikutus 8 (en keksi muuta kuin että Jinga väisti minua metallinoudon alussa, ihan kuin olisi saanut turpiinsa metallista tms).
Oiskohan tuo 8 suurin pettymys! Sellainen numerosarja, että jossittelua aiheuttaa. Marraskuun kisoissa emme kyllä olleet valmiita voittajaan, nyt mielestäni olimme, tunnari on aiheuttanut ja aiheuttaa eniten huolta.

Luoksetuloon olen saanut lähiaikoina hienoja pysäytyksiä, ajoittain. Vielä aamulla arvoin, että pysäytänkö käsimerkillä vai suullisesti sen ensimmäisen stopin. Ed. päivänä valui kunnolla suullisella, koeaamuna pysähtyi napakasti käsimerkkiin. Näillä eväillä valitsin kokeisiin käsimerkin seisomiseen (maahanmeno ei ole ikinä ollut ongelma). No se onnisti joten sillä jatketaan!
Hiominen jatkukoon ja tunnarin kanssa paininta eri toten!

Vaihtelevaa kaikin puolin

On pitänyt kevättä ja talvea tasaisesti vuorotellen kumpaakin. Kevätkauden avajaisia seurasi talvi, treenikenttä oli lumen valtaama jo sunnuntaina. Olin haaveillut jäljen teosta mut, se vaihtui kävelyyn talvimetsässä. Maanantaina taas lumetonta ja viikolla saatiin lunta vielä uudestaan pariin otteeseen.

Maanantain aamuaurinko

Torstaina halki lumisen metsän hierottavaksi, katuosuus kurautti koirat ja metsässä kura jäätyi  palleroksi.

Pöljät ilmeet

Lauantaina ei ihan sulanut kaikki lumet treenikentiltä, ja metsässä vaihtelevaisesti, mutta aurinkoa ja lämpöä piisasi, oli mukava treenailla pikku-Pipsan kanssa auringon porottaessa ja vietiinpä Pipsa sitten meidän luolillekin.

Pienesti on muistettu treenailla ja tasapainotella. Hierojalta Kiila sai jo synninpäästön - pienen pientä jänkkiä selässä mutta hyvin vastasi hoitoon. Jinksu kanitti tokokoiran selästä vähän enemmän ja niinpä jouduimmme pikkumustalle varaamaan uuden ajan puolentoista kuukauden päähän. Jos nyt kunnia-asianaan jumppaisi koiriaan tokoilujen jäljiltä, että saatais meille kaikille puhtaat paperit. Jingan paino oli myös pudonnut hyvin - puolisen kiloa parissa viikossa.

Perjantaita vasten saimme kunnon lumipeitteen, katsoin aamukahvilla, kun naapuri kolasi ja kolasi. Itse tyydyin katsomaan sääennustetta ja niin vaan töistä tullessa oli kaikki lumi haihtunut pihatieltä - ei kyll kentiltä. Pienet pihatokot parina päivänä.

Lauantai - yhtä auringonpaistetta aamusta alkaen. Aivan ihanan lämmintä, koko päivä ulkona; Pipsan kanssa tokoiltiin ja käytiin kävelyllä. Pienen tankkauksen jälkeen menin Jattilaan katsomaan kisoja, kiva  olla turistina kiireettä ja sitoumuksitta, ihan vaan katselle monen moista menijää ja kuskia.

Sunnuntaina tokossa: maanpäälle ja takaisin fiiliksiin. Se nyt vaan ei ole niin helppoa muistaa kaikk mahdollinen yhtaikaa ja välillä hukkaa sen tärkeimmän; koiransa! Onneksi meidät laitettiin taas löytämään toisemme ja kyll maistui taas nannalta, kun yhdessä kuljimme eespäin.
Rumien noutosaalistusten estoksi teimme paikalla pysymisharjoitteita, vaikka kalikka lensi, ei saanut koira nojata edespäin tai tassut liikkua. Saalistukseen puutuimme nopeilla vauhtipalkkauksilla - saatiin paljon kauniita poimintoja esille. Niin Jinga osaa paikkaistumisen, en vaan ole puuttunut sen levottomiin tassuihin, niihin on nyt puututtuva. Helppoo kuin heinänteko. Mutta onpa ihanaa, kun meitä näin katsotaan päältä ja ohjaillaan pysymään kaidalla tiellä, kun se lavea meitä levottomia sieluja (ja jalkoja) niin kutsuu! Kiitti ihanat treenikamut!

Aurinkoista ja vielä aurinkoisempaa

Aurinko on onnistunut vihdoin ja viimein houkuttelemaan tämän sohvaperunan kävelyn sijaan lenkille ja peräti kahdesti viikon sisällä! Huisia ja mukavaa, lenkkikaverit kyll tykkää vaihtelusta. Toko on sen verran staattista, että siihen tarvitsee jotain vauhdikkaampaa rinnalle. Tänään aurinko paistoi, yöllä satanut puhdas lumi kimalteli ja koirat voivat kiitää yli 90 % lenkistämme vapaana metsäpoluilla. Voikos olla enemmän luxusta? Vaikka tiet ovat jo ihan sulat niin metsäpolut ovet sen verran jäisiä, ettei sinne ilman icebugeja ole mitään asiaa. Lenkin päälle ollan vedetty pienet doboilutkin siihen päälle ja hyvinvointimme kasvaa silmissä.

Vihdoin ja viimein lumet vetäytyivät kentiltä pois. Torstaina treenailin lähimmällä kentällä luoksarin pysäytykset, noudon poiminnat ja tunnari olivat listalla. Lauantaina vietimme treenikaverin kanssa kevätkauden avajaisia avaran tilan kunniaksi olin laatinut jonkinmoisen tehtäväradan. Tässä linkki Jingan riemuruuturataan.

Ai niin, sain kuukausi sitten niin hyvää situunapiirakkaa, että siitä tuli unelmioitua monta viikkoa. Viime viikolla sain kysyttyä reseptiä ja teinkin saman tien piiraan (pellillinen riitti meidän kaksihenkiselle taloudelle vain 4 päivää, ehkä fiksumpi olisi laittanut pakkaseen, mutt kun se oli niin suussa sulavan hyvää). Sitruunapiiras joka on niin kruusailematon ja simppeli tehdä ja vielä supernamia on siis pakko jakaa.

Niinan sitruunapiiras

Sitruuna-rahkapiirakka Perustaikina 4 lasia vehnäjauhoja (1 lasi on n. 2 dl) 1 lasi sokeria 2 tl leivinjauhetta 2 tl soodaa 2 tl vaniljasokeria 250 g sulaa voita (olen käyttänyt huoneenlämpöistä voita ja vain 200g) Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää voi ja sekoita. Puolita taikina, josta n. puolet on piirakan pohja ja johon lisätään:  1 muna

2 dl piimää (myös kermaviili tms. sopii)  Täyte 2 prk maitorahkaa (olen osan laittanut sitruunalla maustettua rahkaa) 1 lasi sokeria 2 munaa 1 tl vaniljasokeria 1 sitruunan raastettu kuori ja mehu (en ole laittanut kuorta) Tasoita pohja leivinpaperilla päällystetylle pellille ja kaada päälle rahkatäyte. Ripottele vielä muruseos (= perustaikinan 1⁄2 osa) päälle. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa noin puoli tuntia.

Tokoiltiin Cruftsissa eiku Saarijärvellä

Juu, Saarijärven Tehovastuksella oltiin epiksissä tsekkailemassa tokokuntoamme. Kuntoa oli mutt vois sitä hankkia lisääkin ja turhia elkeitä pitäisi eliminoida.
Oikeastaan yhteistyö vaikutti ihan hyvältä. Viimeksi samankaltaisessa katsauksessa kuukausi sitten Jinksu joutui suoraan autosta kehään, ihan ok. toimi silloinkin. Tänään otin ehkä tuntia ennen vuoroamme autosta, käytiin riekkumassa puolisen tuntia ja sitten hengailimme sisätiloissa kisoja katsellen. Ihan hyvä niinkin.
Suorituksemme alkoi "hyvin" - ei mennyt koira maahan ekasta käskystä, pitää treeniä useammin usean koiran kanssa tuota tilannetta. Ennen suoritustamme teetin useamman kerran itsekseni "maahanmenoa", ilman pientäkään epäröintiä lysähti maahan pieni koira. Toinen isompi moka oli tunnareille meno, ei ollut kaunista, otti ensin oman, pudotti, härkki niitä ja toi väärän. Uusinnalla oma. Noudoissa meillä kaunistettavaa riittääkin ja luoksarin stopeissa ja …
Meillä on dokumenttiakin, tuomatrin nootit:
Paikalla makaaminen: 8        2. käskyllä alas
Seuraaminen
taluttimetta: 10  Muutama kontaktin putoaminen. Juoksu levotonta. Iloista äänetöntä tekemistä
Istuminen seuraamisen yhteydessä: 10   Korrekti nopea istuminen
Luoksetulo: Seisominen valuu, perusasento vino, käskyt aiemmin!
Lähettäminen määrätylle
paikalle ja luoksetulo: 10 Jää äivan ruudun takaosaan, mutta on ruudussa. Hienot vauhdit!
Noutaminen esteen yli hypäten: 9 Ote sivulla levoton
Metalliesineen noutaminen: 9,5 Ote levoton, saalistaa
Tunnistusnouto: 0 Tuo väärän, nostelee ja tökkii.
Kauko-ohjaus: 9,5  Hienot vaihdot, käsinäyttö jää päälle
Kokonaisvaikutus: 10 Hienoa työtä :)

Yhteensä 260,5  pistettä

Olipa luxusta kisata lämpimässä hallissa, kisaajia sen verran, että tuntui kisalta ja ei tarvinnut kuitenkaan koko päivää siellä viettää. Sitten vielä kirjallinen arvostelu!

Hauska pieni koira!

Jos kiinnostusta riittää, niin meidän koko setti on tässä, 9 minuutin pätkä siirtyminen kaikkineen. Onnistuin laittamaan videolle väärä päivämäärän ja paikkamakuun aloitus- ja lopetuspätkät väärinpäin.
Ammattilaistyötä niin näytteleminen, ohjaus, kuvaus kuin editointikin!

Terve buu?

Tämä on Kiilabuu, tämän päivän paino 48-centtisellä 17,8 kg. Hyvässä kunnossa siis!
Tarkkailun alla onpi jatkossa kulmahammas, josta yläosa lohjennut. Jos hammas muuttaa väriä, mars eläinlääkäriin. Huolestuttavampi juttu tällä buulla oli sydänsivuäänet. Kenties jotain on mutta lievin tuomio 1/6 tämän suhteen. Yksi oire sydämen vajaatoiminnassa on hengitysongelmat ja/tai rauhattomuus aamuyöstä. Ja minähän pari viikkoa sitten hälytin kaikki Kiilaa nähneiden koirien omistajat, että meillä on kennelyskää, Kun ei buu meinannut henkeä yöllä saada, kuulosti pahalta. Mitään muita oireita ei tullut eikä näkynyt mutta vahvistaako tämä nyt sitten vajaatoimintaa? Tarkkaillaan, ikää buulla vain 7,5 niin ei me nyt ihan vielä mitään mummotauteja haluttais.

Tämä on Jingabuu, jonka paino tänään 18,2 kg - hupsista pupsista pompsista, vain kolme kiloa enemmän kuin aiemmin tällä pikkuruisella 43 senttisellä. Mutt ei siinä kyll liikakilot tunnu, vaikka hyvin pallomainen tämä pörröinen banjai-puu onkin.
Olin tosi huolissani, miltä tämän neidin kyynärät näyttävät. Tämä buuhan sai aikamoisen tuomion 2,5 v. sitten - kyynärät 0/2. Kuvasimme kyynärät uudestaan ja ne näyttivät aivan samalta kuin ekalla kerralla. Hurraa, ei siis mitään nivelrikkoa ollut kehttynyt. Eläinlääkäri ei oikein ymmärtänyt mistä kennelliiton tuomio tuli. Itse nivelessä ei näkynyt mitään nyt, eikä silloin, yksi pieni uloke kyynärlisäkkeessä, kyynärluun eli ulnan päässä,  kyynärnivelen ulkopuolella. (Siitä tuomio, eläinlääkärit olivat soittaneet Kennellittoon ja kysyneet). Tämän buun kyynärät kuvattiin ilman nukutuksia, nätisti pysyi koira paikallaan, vaikka sentin kuvauslevyä työnnettiin jalan alle ja jalkaa väännettiin eteen ja toista taakse.
Tälläista tänään rabiesrokotusten uusintojen yhteydessä. Buu, jota luulit terveeksi, ei välttämättä ole ja buu, jonka kyynärät ovat rabisseet silmissä (ihan vain ennakkotuomioiden takia), olikin ihan ok.

Psst. 3 IEWG:n ARVOSTELUASTEIKKO

Ei muutoksia 0 

 Kohtalaiset  2  nivelrikkomuutokset (artroosi) yleensä ensiksi kyynärpään ulokkeen (processus anconaeus) yläpinnassa 5 mm saakka ja/tai muutoksia värttinäluun nivelosassa, varislisäkkeessä (processus coronoideus) ja/tai lievää epämuotoisuutta. 

Runsauden pulaa

Luolaemännät

Vielä jossain on näinkin paljon lunta tänä talvena, siis ylhäällä mäellä 

Alavilla mailla saattaa olla näin jäistä, ilman icebugeja ei mitään asiaaa metsään.

Oulun mainioista koiraharrastusoloista muutimme vähemmän tarjoavaan Jyväskylään. Silloin oli luvassa kuitenkin hetimiten oma halli. Mutta sitä hallia saimme odottaa yli viisi vuotta. Nyt olemme saaneet melkein kolme vuotta nauttia Jattilasta, suorastaan luxusta treenata marraskuun pimeinä sateiseisina iltoina valoisassa hallissa. Mutta nyt! Jattilan lisäksi pääsee kohta treenaamaan kahteen lämpimään halliin. Valinnan varaa alkaa olla, hienoa!

Pikkuhiljaa voisi kuvitella, että yöpakkaset hellittää ja sit alkaa olla valinnan varaa myös treenikenttien suhteen. Nyt just niille ei ole menemistä, kun ovat enemmänkin luistelukenttiä, näyttävät kuin tuo paannejää  (tänä talvena oppimani sana) meidän tämän(kin) päiväisellä lenkillä. Kevään kynnyksellä päivätkin pitenee silmissä ja sekin antaa enempi mahdollisuuksia treenaileen päivän valossa. 

Tällä viikolla taisin ottaa tokon teemaksi noudot ja varsinkin ohjatun. Jinga niin vilkuilee ohjatussa keskimmäistä, kun on poiminut vasemman. Nyt tehdään vähän aikaa ilman sitä keskimmäistä, jos se auttais tuohon vilkuiluun. Myös kapulaan voisi tarttua nätimmin.

Matokuurikokemuksia:

Nyt on tablettimaisen kuurin vuoro. 

Koira A syö ensimmäisen juustoon käärityn tabletin ihan huomaamatta. Jotain kuitenkin huomaa jälkikäteen ja sylkäisee tabletin numero kaksi ulos. Osaa hyvin pyöritellä sen suustaan ulos. Siispä tablettien upotus syvälle kurkkuun päivänä kaksi. 

Koira B, huomaa että juustoan seassa oli jotain muutakin kuin juustoa, mutta syö erikseen tarjotunkin tabletin kiltisti päivänä yksi ja kaksi.

Päivänä kolme jääkaapissa on herkullista savulohta. Kun ihanalle tuoksuvan lohen sisälle upottaa tabletin, hotkaisee niin koira A kuin B:kin tabletin sitä lainkaan huomaamatta, kahdesti. 

Hyvää aurinkoista kevättä ja runsaasti hyviä treenejä vaihtelevissa paikoissa!