Luolaemännät
Vielä jossain on näinkin paljon lunta tänä talvena, siis ylhäällä mäellä
Alavilla mailla saattaa olla näin jäistä, ilman icebugeja ei mitään asiaaa metsään.
Oulun mainioista koiraharrastusoloista muutimme vähemmän tarjoavaan Jyväskylään. Silloin oli luvassa kuitenkin hetimiten oma halli. Mutta sitä hallia saimme odottaa yli viisi vuotta. Nyt olemme saaneet melkein kolme vuotta nauttia Jattilasta, suorastaan luxusta treenata marraskuun pimeinä sateiseisina iltoina valoisassa hallissa. Mutta nyt! Jattilan lisäksi pääsee kohta treenaamaan kahteen lämpimään halliin. Valinnan varaa alkaa olla, hienoa!
Pikkuhiljaa voisi kuvitella, että yöpakkaset hellittää ja sit alkaa olla valinnan varaa myös treenikenttien suhteen. Nyt just niille ei ole menemistä, kun ovat enemmänkin luistelukenttiä, näyttävät kuin tuo paannejää (tänä talvena oppimani sana) meidän tämän(kin) päiväisellä lenkillä. Kevään kynnyksellä päivätkin pitenee silmissä ja sekin antaa enempi mahdollisuuksia treenaileen päivän valossa.
Tällä viikolla taisin ottaa tokon teemaksi noudot ja varsinkin ohjatun. Jinga niin vilkuilee ohjatussa keskimmäistä, kun on poiminut vasemman. Nyt tehdään vähän aikaa ilman sitä keskimmäistä, jos se auttais tuohon vilkuiluun. Myös kapulaan voisi tarttua nätimmin.
Matokuurikokemuksia:
Nyt on tablettimaisen kuurin vuoro.
Koira A syö ensimmäisen juustoon käärityn tabletin ihan huomaamatta. Jotain kuitenkin huomaa jälkikäteen ja sylkäisee tabletin numero kaksi ulos. Osaa hyvin pyöritellä sen suustaan ulos. Siispä tablettien upotus syvälle kurkkuun päivänä kaksi.
Koira B, huomaa että juustoan seassa oli jotain muutakin kuin juustoa, mutta syö erikseen tarjotunkin tabletin kiltisti päivänä yksi ja kaksi.
Päivänä kolme jääkaapissa on herkullista savulohta. Kun ihanalle tuoksuvan lohen sisälle upottaa tabletin, hotkaisee niin koira A kuin B:kin tabletin sitä lainkaan huomaamatta, kahdesti.
Hyvää aurinkoista kevättä ja runsaasti hyviä treenejä vaihtelevissa paikoissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti