Back to the business

Lomia on pidetty, ja uitua tuli päivittäin niin mökillä, retkellä kuin kotosallakin. Jinksa oli kaksi viikkoa totaalilomalla, ja viikko ennen ja jälkeen tosi kevyellä  helletreenilllä vartti/joka toinen päivä. Itse  olin kolme viikkoa täysin poissa työkuvioista, oli vaikea muistaa salasanaa, kun alkuviikosta työasioita hoitelin. Semilomaa mullakin viiikko ennen ja jälkeen totaaliloman. Kiila on vallan varhaiseläkkeellä. Kesällä ei tartte/jaksa/huvita tehä mittään. Oli kyllä mukana tuolla "noutajauintiretkelläkin", mutta tyytyi taas rantakyylääjään rooliin, kunnes  heitin sille palloa veteen.
 Katsotaan ja toivotaan, että koira piristyy kirpeimmillä keleillä.

Eilen käytiin Lahdessa tilannekatsauksessa. Saimme hereilläolovinkkejä kaukoihin ja muutenkin kuuntelutreenejä teimme. Ollaan treenitty muutaman kerran eteentuloa pk-luoksetuloon. Hyviä vinkkejä saimme tänne-sivu-jumppaan. Sekä tama treenisessio, että edellisen päivän Urpo-Raff vesisessio molemmat lopeteltiin aikamoiseen jylinään ja salamointiin. Elämä on helppoa, kun koirat eivät ukkoseen reagoi. Kotimatka Lahdesta oli scary, Hartolassa ukkosti urakalla ja vesisade vei näkyvyyden ja tie muistuttu välillä enemmän lampea kuin tietä. Aurinko laski jo jonkin verran kymmenen jälkeen, syksy tulee kolinalla, haikeeta on!

Buut kävi tänään hakemassa lisärokotuksia. Kiilan sydämessä ei sen selvemmin mitään kuulunut. Sovittiin, että jos “velttous” jatkuu viileämmilläkin keleillä , niin otetaan sydänultra sitten. Anne hieroi koirat. Jinga varasi itselleen ensimmäisen vuoron kiilautumalla niin Anneen kiinni ettei Kiilaakaan väliin saanut. Hyvässä kunnossa oli tokotykkini J, niin oli Kiilakin (kun ei mitään tee niin ei tuu jumejakaan).
Kiilabuu painoi 18,6 ja Jingabuu 16,6 yhteensä JingaKiilabuu on siis 35 ja risat. Vieläkin voin siis pitää ruoka-annosta minimaalisena, kummaltakin voisi kilonen häipyä vielä.

Hulppeasti helteessä

Voi onnea, ensin runsas viikko mökillä helteistä nauttimassa ja melkein heti perään toinen samanmoinen jakso veneretkellä!
Tiistaina ajettiin Riistaveden Melalahdelle, josta startattiin vuotuiselle soutelulle. Perinteisesti tuo startti menee illan puolelle joten ekana iltana ei ehdi kuin pikkasen edetä "lähtösatamasta" ennen kuin on aika löytää majasaar. Pieni heinikkoinen saari löydettiin ihan mukavasti. Pieniä vaatimattomia sadekuuroja tuli pari matkan varrella, toisen aikan pidettiin sadetta soutuveneemme kokoisen sillan alla.
Keskiviikkona jatkettiin matkaa etelään ja alkumatkasta pysähdyttiin Kipansalon nuotiokatokselle/saunamökille. Kerrassaan hulppea mökki upealla paikalla retkeilijöiden käytettävissä. Joku oli intoutunut tekemään laitureita, niitä oli ainakin seitsemän, suurin osa vielä isoja. Iltapäiväksi suunnattiin kohti Hiisiniemen nuotiokatosta, missä pitelimmekin illan sadetta mukavasti.
Torstaina matka jatkui kohti edellisen vuoden tuttuja maisemia Vuorikukkurisaaren pohjoispuolelle ja Metsä-Rapo-katokselle lounastelemaan. Jatkoimme matkaa hiukan taaksepäin edellisen vuoden pikkuiselle kalliosaarelle, kun katokselle tuli kalamiesporukka.
Perjantaina soudeltiin Vehmersalmelle lounaalle, ostoksille ja jätskille. Hyvin tankattuina jatkoimme pohjoiseen Kuopion edustalle. Tästä alkoikin aikas hienojen hiekkarantojen suma. Kuopiosta kaakkoon oli tosi hienoja mökkisaaria ja veneilijöiden hiekkarantasatamia. Viikonloppuna hiekkarannat olivat aika kansoitetut mutta hyvin sinne sekaan mahtui.

Autiotupa

Nuotiojämien ylimmäinen tarkistaja

Juankosken kanavassa

Odottelua saaressa

Juankosken jälkeinen rantautuminen Juankoskella

Lauantaina poikkesimme muutamaksi tunniksi Kuopion keskustaan syömään ja tietenkin jätskille. Seuraavaksi suunnattiin koilliseen ja mukava hiekkaranta/kalliosaari nuotiopaikkkoineen löytyi taas kaupungin edustalta Karvonsaatesta. Sunnuntai aamuna soudeltiin kauniin ja idyllisen saaristokylän (itse asiassa Vaajasalon niemen kärjen) ohitse pidemmälle koilliseen. Iltapäivällä meitä onnisti taasen, kun matkan varrelle osui Jännevirran kauppa ja pääsimme taasen jätskille. Yöpaikka löytyi Otussaaren edustan kalliosaaresta. Maanantaina kohdallemme osui ensin Karjalankosken kanava, jota ei ollut merkitty mihinkään karttaan. Jonkin aikaa myöhemmin oli edessämme vielä Juankosken kanava. Päivä vierähti myöhäiseksi ja puoliyhdeksän aikaan kuvittelimme pääsevämme venesataman Kievariin illalliselle, mutta paikka meni nenujemme edessä kiinni. Kävelimme downtown Juankoskelle ja siellä oli tasan yksi pizzeria auki, josta ei muuta ollutaan kuin pizzaa tarjolla. Tämän jälkeen leirisaaren etsiminen jäikin puolille öin, onneksi kauniita kalliosaaria oli monta Juankosken edustalla.
Tiistaina määränpäänä oli tuttujemme mökki järven jos toisenkin takana.
Vesi oli lämmintä ja uitua tuli aikas rutkasti. Meillä kahdeksan päivän aikana matkaa taittui noin 140 km. Huisin hienon vesireitin ovet kuopiolaiset rakentaneet.
Kiila selvästi nauttii veneilystä, päivystää suuren osan kokassa joko pystyssä tähyillen tai laitaan nuokkuen nojaillen. Rantautuessa Jinga ei alussa malttanut ikinä odottaa lupaa hypätä maihin. Parin päivän kuluttua sai Jingakin korvat ja pysyi veneessä kunnes sai luvan pomppia rantaan. Valitettavasti luvasta ei ole kovasti hyötyä, yhtä silmittömästi hyppää rantaan tippakaan katsomatta, että mihin. Tuo koira vielä rikkoo itsensä joskus.
Keskiviikkona maakrapuilimme, kävimme tutustumassa Pisaan ja siellä olevaan Täyssinän rauhan maamerkkiin, hienot oli näköalat korkelta kalliolta. Kotimatkalla poikkesimme vielä Puijon torniin ihailemaan tuttuja saarimaisemia ylhäisestä horisintista. Hieno kaupunki!
Onnea viettää vuosipäivää viikon verran, kun hienot säät sen taas kerran mahdollisti!

Pisan huipulla

Täyssinän rajapyykin päälle kiivennyt odottelija

Viereisen kiven tähystäjä

Lisää retkiuvia FB:ssä

Jinksu, Aculsia Star Chaser, on nyt Tokovalio!!!

Kiitos Sara, kun olitte mukana ja kiitos superihanista kuvista! Lisää Saran ottamia tokokuvia

Eilen päästiin kolmanteen EVL-kisaamme, vaikka mikäs sitä kiire tässä valmiissa maailmassa olisi ollut,  niin oli vähän kuitenkin. Seitsemäs ilmoittautuminen meidän toisen EVL-kisamme jälkeen tuotti tulosta. Tämäkin oli aika riskillä, olin menossa Helsinkiin kastajaisiin ja katsoin, että kappas samana päivänä olisi Espossa tokokoe ja ilmoittauduin. Onnekseni pääsin kokeeseen ja onneksi koe aloitettiin EVL:llä, ja näin pääsin sekä kisaamaan että ihanaan perhejuhlaan.
Lauantaina lähdettiin Hämeenlinnasta matkaan kahdeksalta. Mukavasti hyvissä ajoin koepaikalla. Aamusta oli melkeinpä vilpoisaa, lämpeni teepaitailmaksi pian. Tuomarina oli Riikka Pulliainen, joka luokkamme alussa painotti, että hänen kehässä nameja eikä leluja saa olla. Toisin kuin muut tuomarit sosiaalista palkkausta saa harrastaa ja tuomari jopa kannusti siihen ja "antaa palaa" kommentilla kehottikehätemputtamaan! Olipa mukavaa päästä tuossa ilmapiirissä kisaamaan. Meitä oli neljä ja Jinksu kolmanntena suoritusvuorossa. Tällä kertaa paikkaistumiset ja -makuut meni moitteettomasti!
Paikkisten jälkeen tehtiin kauko, tunnari,  ohjattu ja metalli. Toisessa osiossa zeta, seuruu, luoksari ja ruutu.

Paikka istuminen 10 
Paikkamakuu  10  - ilmeisesti meidän ryhmätreenit ovat tuottaneet tulosta!
Seuraaminen 7,5  - hektisen koiran ohjaaja voisi olla vähemmän hektinen ja rauhoittaa liikkeitään ja perusasento tai parikin jäi uupumaan 
Zeta 6,5  - hienot jäävät, ohjaaja tosin käskytti viimeisen istumisen maahan, seuruun kontakti taas onneton 
Luoksetulo 9,5 -  ekassa stopissa edistystä, jee. Hieman hidas sivulletulo (olen yrittänyt estää jaloille törmäämistä, siitä hitaus?)
Ruutu 10 
Ohjattu 9  - hieman rumasti saalisti kapulaa
Metallinouto 10  - kuin yllä 
Tunnari 7 -  ei lähtenyt ensimmäisestä käskystä, rauhallinen vauhti Jingaksi mennen tullen, kaunista nenätyöskentelyä
Kaukot 8  - J. tarkkaili kehän laidan belgien tekemisiä ensimmäisen vaihdon käskytyksessä, siksi kaksoiskäsky

Meitä pidettiin jännityksessä aika pitkään, kun noin moni liike meni huonosti, niin en ollut varma ykkösestä. Palkintojen jaossa sanottiin, että kaksi ykköstuosta, siitä tiesin, että toinen on meidän. Kun kuulutettiin, että toinen sija tulokselle 258, olin varma, että se oli meidän, mutt se olikin toinen koirakko. Yllätykseni voitettiin tuloksella 280.
Aina pitää ilmeisesti olla jotain häikkää, harmi! Toisaalta eihän tässä voi kuin hymyillä, kolmella EVl-kokeella valioksi ja yhteensä olemme kisanneet yhdeksän kertaa Jingaliinin kanssa,  super-Jingalill!
Nyt jäämme varikolle hiomaan noutojamme, luoksetuloja ja seuruuta. Miten sitä pääsisi taas siihen ihanaan symbioosifiilikseen koiransa kanssa. Toinen asia mitä pitää opetella on hereillä olo, että nyt olemme kehässä ja töissä ja hereillä. Nyt Jinga oli taas selvästi omissa maailmoissaan ekan sarjan ekoissa liikkeissä. Sitä en tiä mitä tälle dementikolle voi tehdä, paljon töitä piisaa. Vaikka kyll nyt voi sanoa, että ollaan me töitä tehty ja edistytty!

Kiitos meidän innostumisestamme lajiin menee hassua kyllä valmennusrenkaan visiiteistä maaseudulle. Toukokuussa kaksi vuotta sitten valmennusrenkaalaiset Huotarin Oili ja Kiviahon Katja rantautuivat Keski-Suomeen Laukaalle kouluttamaan ja mukaan huolittiin harrastelijoitakin. Me ei Jingan kanssa osattu oikeastaan muuta kuin liikkeestä maahanmenon ja vähän avoimen kaukoja, mukaan vaan ängättiin ja päästiin. Oili (ihana Oili) näki hiomattomassa Jingassa jotain ja kovasti kannusti jatkamaan tokossa. Ja mehän otettiin Oili tosissaan ja ollaan päästy sittemmin treenaileen valvolan, tarkan jaanalyyttisen silmänsä alla melkeinpä säännöllisesti. Samassa koulutuksesa tavattiin Tuija, joka uutena jyväskyläläisenä oli tokoseuraa vailla. Raukka sai treenikaveriksi täyden tumpelon, joka ei tiennyt kontaktista mitään, eikä missään vaiheessa ole oppinut vieläkään liikkuroimaan. Me Jingan kanssa saatiin tuhannesti vinkkejä milloin mihinkin onkelmaamme ja kaiken lisäksi Tuijakin pitää meidät ruodussa, ettei höyryillä liikaa. Tuhannet kiitokset tiukkikseni ja parhaat motivaattorit!

Jingalla olikin pitkä päivä, kokeen jälkeen houkuttelin Saran ja Sakarin kanssani meren äärelle Meilahteen kahville. Sitten viivyttelin meren rannalla meidän vanhoissa maisemissa pari tuntia, ennen kuin lykkäsin Jingan uudelle kahvilakierrokselle Munkkiniemeen meidän Hennin kanssa, kun itse talssin seurakuntasalille ensin vaatteita vaihtamaan ja sitten kirkkoon juhlaan. Vasta viiden jälkeen pääsimme kotimatkalle ja koira autoon lepäämäään.

Möksälomaa

Mökillä nautittiin vaan, ei tokoiltu lainkaan, tai korkeintaan vartin tokottelut neljänä aamuna.
Mökkeilyyn kuului tällä kertaa löhöilyä helteessä, uimista ja mustikka- ja kantarellitilanteen katsastamista.

Lisää rantaelämää

Uimassa Särmän & co kanssa ja ilman

Mustikassa 

Taitavat isot pienet jollyt, part 2

Tokossa hienoa tuloskimaraa, vaikk on kesä ja helle ja sen pitäis hellekesän sisällöksi riittää.

Meill on joukossa SM-mitalisti ja me ollaan hurrrjan ylpeitä! Särmä ja Sara 5.7 Porin SM-Joukkuekisan pronssia 5.7 AVO1, 168,33. Onneksi olkoon taitavat! Kuva HSKH:n M. Kivihalme

Fun ja Carina 5.7 Kaustisilla  ALO1, 180 p. ja l. sija, kuva Carinan. 

Fun on myös korkannut aksassa viralliset kisat!

Rio  ja Johanna 1.7 Iisalmelmessa AVO1, 160 jotain, kuva Johannan.

Iso sniff! Rio ei enää aksaile. (Riolla on varvasanomalia, uloimmat varpaat olemattomat molemmissa etutassuissa, näkyy vasta luovutusiän jälkeen) Toivomme, että Rio-kippuravarvas pysyy terveenä koirana ja pystyy harrastamaan muita lajeja, jotka ei niin kuormita etutassuja. Iso sympatiahali Johannalle ja menestystä voittajaluokkaan!

Kotirintamalla on vetäydytty täydelliseen lomamoodiin, nautitaan helteistä ja viileistä vesistä, alla muutama äiskä-poika kuva (ja punainen linssilude, Iisi), kun Sara ja Sakari kävivät meitä SM-huuman jälkeen morjestamassa.

Sit vähän ruuhkaa vedessä ja laiturilla. Kyllä kesä on mukava.

Heinäkuu ihan vaan lomilla, luxusta!

Jinga sunnuntaina tehtyään melkein koko evl-setin

Jinga kera Kurtin, Kitin ja Riehan

Lomalla ei tähän mennessä tehty muuta kuin tokoiltu, tokoiltu jokaikinen päivä! Vau, mikä loma, on se vaan niin mukava tokoilla, aina tulee hyvälle tuulelle. Joo, ja sain yhden monivuotisenkin toiveen toteutettua tokoilun ohessa. Naissaaren kahvila kakkuineen on kutsunut minua jo pitkään yhden lehtijutun ansiosta. Nyt tuli käytyä ja oli kyll just odotusten mukainen. Pian uudestaan kakkukahveille!

Olen muistanut pitää luoksetulon ohjelmistossa ja ajoittain on parannusta näkyvissä. SM-kisojen takia on ollut paljon häiriö- ja paikkamakuutreenejä tarjolla. Välillä ollaan oltu Killerin kentällä yli kymmenen koiran kanssa paikkamakuussa ja hieman  harvemman kera paikkaistumisessa tai istu-maahan jumpassa. Sunnuntaina olin Jingan kera kaksistaan lähikentällä ja tehtiin melkein kaikki liikkeet ja saatiin fiilailtua paljon niitä virhekohtiamme ja oli hienoa. Seuraavana päivänä Vaajakoskella muutaman muun koirakon kanssa "SM-treenilöissä" ja ei ihan niin hienoa ollutkaan. Miten sitä kaksistaan ollaankin niin taitavia ja päteviä?

Ohjattu ihan ok, mitä nyt saalisti kapulaa. 

Zeta: stopit ok, mutta seuraaminen ja mukaantuloineen kerrassaan ruokotonta, vaikk ollaan seuruihin  ja mukaantuloon niin panostettu. 

Luoksetulo Jingaksi hyvä, edistystä siis. 

Seuraavassa kehässä ruutu, eipä osattu ruutuun, kun oli kehänauhaa siinä vieressä ja merkkitötteröitä siellä täällä. Kun vähän autettiin ruutuun, niin kyllhän se sitten hienosti meni. 

Tunnari: J. meni tunnarikasan viereen, josta sitten pikkuhiljaa lähestyi kapuloita, niistä nousi oma mutta jotain sählinkiä vielä sen jälkeenkin. 

Metallinouto meni mainiosti, juuri kun J. oli hypännyt, niin naapurikehän pallo heitettiin suoraan J:n nenun eteen. J. pysähtyi ja katsoi palloa mutta jatkoi matkaa metallille ja saalistuskin jäi tekemäti tuon ylim. pysähdyksen takia. 

Hyvät opettavaiset treenit ja seuraavaana päivä treenittiinkin suunnilleen pelkkää ruutua (paljon merkkejä siellä sun täällä ja ruutuun kolmesta eri suunnasta. Hyvin meni, ekaa ruutua lukuun ottamatta. 

Meidän uusi treenikamu on tässä, aikas valloittava, Raff, eilenkin raahasi kilon noutopulikkaa ja kävi sen kanssa tsekkaamassa kaikkin J:n ohjatut kapulat ja muutaman merkin, päätti kuitenkin pitäytyä isossa ja raskaassa. Tätä ennen oli käynyt tyhjentämässä vesikupin, jota sitten itseensä tyytyväisenä vei ohjaajalleen. Ihan on täysverinen noutaja!

Me chillaillaan kotimaisemissa enemmän tai vähemmän viikonloppuna, toivotellaan hyviä tokokisoja kaikille Poriin matkaaville!

Vuoden toisen puolikkaan avasi tyylikkäästi Rio hienolla avoimen luokan ykköstuloksella Iisalmessa Johannan kanssa. Onneksi olkoon taitavat sissit!  Kuva Johannan.