Tiistaina ajettiin Riistaveden Melalahdelle, josta startattiin vuotuiselle soutelulle. Perinteisesti tuo startti menee illan puolelle joten ekana iltana ei ehdi kuin pikkasen edetä "lähtösatamasta" ennen kuin on aika löytää majasaar. Pieni heinikkoinen saari löydettiin ihan mukavasti. Pieniä vaatimattomia sadekuuroja tuli pari matkan varrella, toisen aikan pidettiin sadetta soutuveneemme kokoisen sillan alla.
Keskiviikkona jatkettiin matkaa etelään ja alkumatkasta pysähdyttiin Kipansalon nuotiokatokselle/saunamökille. Kerrassaan hulppea mökki upealla paikalla retkeilijöiden käytettävissä. Joku oli intoutunut tekemään laitureita, niitä oli ainakin seitsemän, suurin osa vielä isoja. Iltapäiväksi suunnattiin kohti Hiisiniemen nuotiokatosta, missä pitelimmekin illan sadetta mukavasti.
Torstaina matka jatkui kohti edellisen vuoden tuttuja maisemia Vuorikukkurisaaren pohjoispuolelle ja Metsä-Rapo-katokselle lounastelemaan. Jatkoimme matkaa hiukan taaksepäin edellisen vuoden pikkuiselle kalliosaarelle, kun katokselle tuli kalamiesporukka.
Perjantaina soudeltiin Vehmersalmelle lounaalle, ostoksille ja jätskille. Hyvin tankattuina jatkoimme pohjoiseen Kuopion edustalle. Tästä alkoikin aikas hienojen hiekkarantojen suma. Kuopiosta kaakkoon oli tosi hienoja mökkisaaria ja veneilijöiden hiekkarantasatamia. Viikonloppuna hiekkarannat olivat aika kansoitetut mutta hyvin sinne sekaan mahtui.
Autiotupa
Nuotiojämien ylimmäinen tarkistaja
Juankosken kanavassa
Odottelua saaressa
Juankosken jälkeinen rantautuminen Juankoskella
Lauantaina poikkesimme muutamaksi tunniksi Kuopion keskustaan syömään ja tietenkin jätskille. Seuraavaksi suunnattiin koilliseen ja mukava hiekkaranta/kalliosaari nuotiopaikkkoineen löytyi taas kaupungin edustalta Karvonsaatesta. Sunnuntai aamuna soudeltiin kauniin ja idyllisen saaristokylän (itse asiassa Vaajasalon niemen kärjen) ohitse pidemmälle koilliseen. Iltapäivällä meitä onnisti taasen, kun matkan varrelle osui Jännevirran kauppa ja pääsimme taasen jätskille. Yöpaikka löytyi Otussaaren edustan kalliosaaresta. Maanantaina kohdallemme osui ensin Karjalankosken kanava, jota ei ollut merkitty mihinkään karttaan. Jonkin aikaa myöhemmin oli edessämme vielä Juankosken kanava. Päivä vierähti myöhäiseksi ja puoliyhdeksän aikaan kuvittelimme pääsevämme venesataman Kievariin illalliselle, mutta paikka meni nenujemme edessä kiinni. Kävelimme downtown Juankoskelle ja siellä oli tasan yksi pizzeria auki, josta ei muuta ollutaan kuin pizzaa tarjolla. Tämän jälkeen leirisaaren etsiminen jäikin puolille öin, onneksi kauniita kalliosaaria oli monta Juankosken edustalla.
Tiistaina määränpäänä oli tuttujemme mökki järven jos toisenkin takana.
Vesi oli lämmintä ja uitua tuli aikas rutkasti. Meillä kahdeksan päivän aikana matkaa taittui noin 140 km. Huisin hienon vesireitin ovet kuopiolaiset rakentaneet.
Kiila selvästi nauttii veneilystä, päivystää suuren osan kokassa joko pystyssä tähyillen tai laitaan nuokkuen nojaillen. Rantautuessa Jinga ei alussa malttanut ikinä odottaa lupaa hypätä maihin. Parin päivän kuluttua sai Jingakin korvat ja pysyi veneessä kunnes sai luvan pomppia rantaan. Valitettavasti luvasta ei ole kovasti hyötyä, yhtä silmittömästi hyppää rantaan tippakaan katsomatta, että mihin. Tuo koira vielä rikkoo itsensä joskus.
Keskiviikkona maakrapuilimme, kävimme tutustumassa Pisaan ja siellä olevaan Täyssinän rauhan maamerkkiin, hienot oli näköalat korkelta kalliolta. Kotimatkalla poikkesimme vielä Puijon torniin ihailemaan tuttuja saarimaisemia ylhäisestä horisintista. Hieno kaupunki!
Onnea viettää vuosipäivää viikon verran, kun hienot säät sen taas kerran mahdollisti!
Pisan huipulla
Täyssinän rajapyykin päälle kiivennyt odottelija
Viereisen kiven tähystäjä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti