Laaja-alainen

Pikkasen on hemmoteltu lapsi, vähän on leluja saanut!

Toi pentu, joka just saapui taloon, on ollut jo neljä viikkoa meidän koira. Hyvin on paikkansa laumassa ottanut ja puhuu niin selvää koiraa, että sen kanssa on helppo olla. Pennusta näkee kovin selvästi, jos on väsynyt ja kävely ei nappaa, silloin käännymme kotiin. Kun meillä oli lapsivieraita näin, että Prikka alkaa olla väsy ja sitä edeltävä "moment of madness" -kohtaus tulossa. En halunnut lasten tapaavan riiviötä, joten laitoinkin pennelin "töihin", se sai näyttää miten kiivetään tasapainotyynylle, istutaan ja mennään maaten. Prikka niin tarjoo tyynylle menoa; "hei katsokaa mä osaan". Niin oli riiviöhetki poistettu, pitää muistaa jatkossakin.
Viikolla törmättiin jalkakäytävällä isoon valkkariin, jonka tiesin lehmän hermoiseksi ja ystävälliseksi noiden isompien kanssa. Sama päti pentuun. Nala suorastaan rakasti pentua. Prikalla ja jättiläisellä oli oikein hauskaa keskenään.
Kovin on laaja-alainen koira. Jos lattialla on pökäle, niin todennäköisesti sillä on pari kaveria metrin päässä. Nyt osaa jo katsastaa ympärilleen, eikä korjata tyytyväisenä vain yhtä kikkaretta ja sitten astuta hetken kuluttua siihen itseensä. Laaja-alaisesti myös ulottuu ihan kaikkialle mikä osuuu näköpiiriin, tuoleilta vie reput, hanskat ja pöytätasoilta kaiken irtonaisen. Ihan on kuin yksivuotias tenava, kaikki mikä näkyy on omaa ja pitää ottaa hallintaan. Ei ehtinyt marrasmasennus iskeä, kun pentupätevä, puuhapete, pikkuprinsessa, pikkuprikkapikkaplikka laaja-alaisesti nauttii elämästään ja on päivä päivältä entistä taitavampi ja "omampi".