Lunta tuli Jyväskylän korkeudella aika rutkasti perjantain vastaisena yönä. Illalla ei ollut vielä tietoakaan lumesta. Aamulla sitä piisasi ja kaiken päivää tuli lisää. Kuvat yllä perjantain posetuksia. Isot koirat saavat lumella fanttipallonsa ja nauttivat. Prikka ei ollut kovinkaan ihmeisssään, löysi lelua lumen alta ja tykkäsi mennä rinnettä alas lumipalleroiden perässä. Harmi, kun lumen ihanuudesta sai nauttia vain kaksi päivää, sunnuntaina suli silmissä pois. Tupa oli viikonlopun täynnä, joten yhdellä pienellä taatusti riitti ihailijoita.
Viikon aikana muutamana päivänä olen karannut Jingan kanssa pihalle tai läheiselle kentälle, että jotain isojen koirien juttujakin ollaan keritty tehdä, noudot, zeta ja luoksarit obat erityisesti olllet työn alla ja tosi hyvältä vieläkin vaikuttaa Mannerin Niinan vinkkien toimivuus. Koko porukka on puuhastanut myös tasapainotyynyn kanssa, ettei ihan olisi tylsää.
Jinga - onpa se vaikea koira. Tähän asti olen tottunut siihen, että koira pikkuhiljaa siedättyy pentuun. Mutta nyt, pyh, välillä leikitään tosi kauniisti ja välillä ei kakaraa tunneta. Mielestäni kumpikaan koirista ei ole agressiivinen pennulle vaan enemmänkin "pelkää" ja siksi murisevat. Selvästi alkaa kuitenkin molemmat sietää pennun lähestymisyrityksiä, vierekkäin voi jo maata, istua tai ulkona liikkua.
Ja penneli, se on maailman fiksuin otus, tietysti, hyvä muisti, hyvät hoksottimet ja kovin yhteistyökykyinen ja -halukas. Ei ole mitään säikkynyt, häntä pystyssä kohtaa uudet tilanteet ja kolinat. Ihana pakkaus, jos se ei kuvista ilmene! Niin, ja ei kyllä voi olla tehokkaampaa estolääkettä marrasmasennukseen!
Kiila kestää pennun läheisyyden, ei tarvitse enää täristä (inhosta?)
Meidän pennun "häkki"
Maanantain parivaljakko
Trio - siihen on vielä matkaa
Ehkä jossain vaiheessa trioontuminen tapahtuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti