Vinot ja tukkoisat buut

Tällein filmaattisesti ja lokoisasti meillä aikaa vietetään!

Jos jää ilta-ahkeruudet väliin, niin kahdeksan tunnin aikana kerkiää aika hyvin 

tuunata oman ja kaiffarin patjat. Käsityön kanssa kiivetään sohvalle ja tuunaus voi alkaa, 

komiat on reiät molemmissa patjoissa.

Viikonloppuna vuoden ekat grillaukset ja hyvin viihtyivät kaverit pihalla

Voi meitä, kun koirien hieroja on mammalomalla, niin ovat jääneet vähän hungingolle. Viimeksi on koirat on hierottu viime kesäloman lopulla. Marraskuussa oli Kiilalla ongelmia takatassunsa kanssa, niin Luunhalaaja kävi hoitamassa jalan kuntoon. Ongelmitta selvittiin melkein pääsiäiseen asti, silloin alkoi Jingalla jonkinlaiset ongelmat, aina ei varannut etutassulleen, kun nousi ylös. Pääsiäisenä ei mitään oireita mutta sen jälkeen ongelma palasi ja ei vain Jingalle, vaan kummallekin vanhemmalle. Viime viikolla kaveri huomautti Prikan askelpituudesta. Ihanan pienellä varoitusajalla saimme Luunhalaajan hätiin. Ja voi, useampi tunti siinä hurahti, kun Tarja teki töitä Jingan tukkoisen takapään ja Kiilan niskan kanssa. Taitaa Jingalla olla ongelmia anaalien kanssa. Ei nyt vaan osata päätellä, että kumpi on syy ja kumpi seuraus, anaalit vai piukat nivuset ja reidet. Kiila taas on vanhentunut silmissä ja Tarja oli huolissaan voisiko sillä olla kilpirauhasongelmia, tai sitten tukkoinen niska ja kaula estävät kilpirauhasen toiminnan.  Kovin oli myös turvonneen oloinen, niin kuin joskus kauan sitten, kuona-aineita kertynyt. Prikalla oli s- ja l-nivelen väli lukossa, ja selkä alkamassa kiertyä banaaniksi.

Huh, kyllä nuo kaiffarit pitää vaan tarkistuttaa säännöllisin ajoin, ettei mitään pahempaa pääse kehittymään. Miten hurjan helppoa tämä koiranhoito on nykyään. Hyvät hierojat meillä on ollut koko Jyväskylässä olon ajan. Mutta, jos hieroja ei ole saanut Kiilan rankaa kuntoon, niin osteopaatille on pitänyt lähteä Turkuun, Helsinkiin tai vain Tampereelle. Semmoisessa tuhraantuu kokonaisen päivän lisäksi aikamoinen rahasumma. Nyt on luxusta, kun suht pienellä varoajalla saadaan koiran käsittelija kotiin. Tosi hyvissä käsissä ovat koirat! Ihan superia!

Ja nyt ei ole yhtään buu-kuvaa, kun ei tarvinnut metsän halki kävellä hoidettavaksi. Saapi nähdä kutsuuko buu-kävely meitä pian, jos ei anaalit ala tyhjentyä tai flegmaattisuus vähentyä. Näin se vaan vappuaatto tuhraantuu autoillessa ja blogaillessa, enää 100 km Ouluun.

Vappuaattoa edeltävänä iltana alkoi lunta tulla taivaalta, ylempi kuva sateen alkaessa,

alempi iltalenkin aikaan.

Oksitosiinia ja mahdollisuuksia

Tämä on vähän niinkuin taidekuva, viime viikonlopulla joutsen istui lokkikivellä iät ja ajat.

Sivistyin viime viikonlopun automatkalla niin oksitosiinin suhteen kuin mahdollisuuksienkin.

Koiran silmiin katsominen lisää oksitosiinin määrää omistajassa, selvittää japanilaisten julkaisema tutkimus. Kuin hurjat annokset oksitosiinia leijuu, onnistuneessa yhteistyössä? Hurjia määriä. Vaikka välillä tuntuu, että viitsiikö sitä ruveta jotain vääntämään, mutt eihän se sitten mitään vääntämistä olekaan. Kyllä vaan yhteistyön jälkeen on energisempi ja hyväntuulisempi olo. Ihan pilvissä saa olla rapsuttelemalla tai töitä yhdessä tehden.

Automatkalla tuli seurattua myös pakkojääkiekkoa. Väliajalla haastateltiin  henkistä valmentajaa. Oleellista tsemppauksessa on mahdollisuus voittaa, mahdollisuus tehdä maali. Pakko antaa heti negatiivisen latauksen. Kuinkahan usein koiramaailmassa tämä toteutuu? Pakko saada se viimeinen nolla/tai I-tulos luokkanousuun/valioitumiseen. Pieni rentous voittaa aina pakko-yrittämisen.

Viikolla tuli pitkästä aikaa treenattua kaverin silmien alla. Voihan maneeri, pitkä lista korjattavaa ohjaajassa ja koirassakin sitä ja tätä pitää muistaa tarkkailla. Särmän Sara kirjoittikin hienon ylistyksen “Kenen joukossa treenaat”.  Ihan tutulta kuulostaa, treenikaveri(t) on korvaamattomia. Itsekin treenasin yksin aiemmin ja nyt vasta Jingan kanssa meillä on ollut seuraa (katsoinpa juuri treenipäiväkirjaa, että kohta kolme vuotta). Aivan luksusta!  
Sarasta taas tulikin mieleen Särmä. Sara joutui pääsiäisenä koiransa ohjaksiin tavanomaisesta poiketen myös aksassa ja niin vaan vipotti Sara gaselli-koiran kanssa hienon vitos-tuloksen sijoituksella kolmas. Pari viikkoa myöhemmin pääsi Sakke aksakoiransa ohjaksiin ja toinen nolla kakkosissa napsahti. Kohta kolkuttelee kolmosten kisoja Kiilan kakara!

Onpas vuosi lähtenyt hienosti käyntiin meidän “valmennusten” osalta.  Kolmesti vuori tuli meidän luokse Jyväskylään, nyt piti lähteä vuoren luokse Lahteen. Huhtikuu ja vuoden neljännet oilitukset, aikas ihanteellinen tahti!
Jingan kanssa saatiin noudoissa kapulalle syöksyminen kuriin, tämän jälkeen paneudettiin ongelmaan kapulan palauttamisote. Saatiin se paremmaksi mutta olemme palanneet saalistamisongelmaan. Siispä vauhtinoutoja ja niiden rinnalla erikseen pelkkiä palautuksia. Voi tätä tasapainoilua! Tsekkattiin zeta, hyvät stopit muttei mitään kontaktia. Ja tämänkin ongelman kanssa ollaan painittu pitkään. Seuruu muuten oli aikas kaunista, pitää vaan muistaa kunnolla puuttua huonoon käytökseen, ei mitään tasaista öp-öp-narinaa. Tokassa setissä kaukot, ei meinaa millään pysyä koiran takatassut paikoillaan seiso-maahan liikkeessä. Sen huomaan aina minäkin ja viimeisen kuukauden aikana olenkin laittanut jonkin kepin tms. takatassujen eteen, mutta ilman estettä sama edistäminen. Seiso-maahan en edes ole huomannut edistämistä. Tehtiin ruutua ja hienosti meni. Sitten tehtiin ruutu uudestaan mutta ruutupa ei enää ollutkaan samassa paikassa kuin äsken. Blondi juoksi täysin tyytyväisenä edellisen ruudun paikalle (ihan samalla lailla teki vuosi sitten).  No, sitten löytyi ruutu mutta oikean paikan löytäminen siinä olikin normia vaikeampaa!
Noudolla aloitettiin Prikankin kanssa. Hyvin meni kapulalle muttei lapsella mitään varsinaista kiirettä ollut takaisin. Tehtiin niin, että heitin ja lähdin itse juoksemaan päinvastaiseen suuntaan, johan tuli kiire takasin kapulan kanssa. Vielä kuukausi sitten ei tämä onnistunut, kapula sai jäädä, jos mamma lähti omille teilleen. Tehtiin myös merkkiä ja siinäkin vauhti pieneni kerta kerralta. Pitää tosiaan tarkkailla, että millä sen vauhdin saa pysymään hyvänä. Ehdimme myös stoppailla namien heittojen välissä ja Prikka väläytteli hienoja stoppejaan mutta tässäkin jo ennakoi pysäyttämistä antamalla vauhdin hiipua. Siis enemmän heittoja ilman pysäytyksiä. Miksi sitä aina tarvitsee jonkun kertomaan näin triviaaleja juttuja? Näkee, ettei jokin toimi ideaalisesti mutta tarvitsee ulkopuolisen korjausliikkeen. Tehtiin myös peruuttaen jääviä ja niissä on hyvä antaa koiran tulla oikein lähelle, napakka pysähdys ja napakka palkka. Molempien kanssa meillä on mahdollisuuksia vaikka mihin!

Onni on hyvät treenikaverit ja maailman paras coachi!
Aina ei tartte jaksaa, sit vaan tuijotellaan uskollista ystävää silmiin ja oksitosiinitasot sen kun nousee.
Niin ennen japanilaisia on samaa osoitettu muuallakin, ainakin 15 vuoden ajalta löytyy googlaamalla tuloksia.

Humahdus

 Onnellinen töitä tehnyt metsäkoira

Niinkuin tämäkin 

Kuvat toissa viikonlopun esineruutuiloittelusta

Jyväskylän viimoisia hankia samalta esineruutulenkiltä.

Koirat juoksivat kaukana edelläni ja pyysin odottamaan. Kun pyysin luokse, niin Kiila laittoi mustavalkoiset ruotuun ja juoksi kerrankin voittajana luokseni, vähän on seniori onnessaan!

Kevät tulee hurjaa vauhtia ja humahtaen, on se vaan niin mahtavaa. Varsinkin tuosta nuorimmaisesta näkee miten maailma muuttuu ihan uudeksi. Vaikka pentu on kohta ollut puoli vuotta meillä, niin nyt vasta huomaa kuin yksi-totista on Suomen talvi. Prikka on nähnyt vain karua tai lumista maisemaa. Eikä pennun perhe ole paljoa  liikkunut tuvastaan, ihan on säkissä kasvanut lapsonen. Valon ja kesän myötä kaikki muuttuvat, retkien määrä ulkomaailmaan lisääntyy. Metsä haju-, eläin- ja äänimaailmoineen on uusi päivittäin, ja jännittävä elementti vesikin ilmestyy sinne tänne. Metsien lätäköt ovat iloinen yllätys, ihan paljouden huumaa, voin juoda vähän tästä ja tästä ja tuoltakin! Pentu ei moista runsautta voi todeksi uskoa.

Olimme viikonlopun mökillä ja jo mökkitiellä kävely oli elämys. Näki, että nuori koira oli uudessa maailmassa. Sama toistui seuraavina päivinä metsälenkeillä. Ihan eri lailla liikkuu koira oudoissa maisemissa. Ihan mahtia seurata moista. Jalkojen alla joustava laituri oli hieman epäilyttävä, varuillaan piti olla.

Metsäkävelyiden lisäksi tein esineruutua kolmikon kera ja pennun kanssa piti ottaa revanssia ed. viikonlopun onnettomalle jälkikokemukselle. Esineruuduksi tallattiin kapea pitkä kaistele. Seniorit toivat kumpikin kolme esinettä omian avuin. Prikka toi pari etuosan esinettä itsenäisesti muttei irronnut pidemmälle.  Edellisellä kerralla olinkin jättänyt Prikan istumaan alueen rajalle ja kävin näyttämässä vuorollaan esineet, palasin koiran luokse ja lähetin. Teimme nyt samalla lailla vielä kolmen esineen kanssa ja aika näppärästi juoksi koira esinettä hakemaan takarajallekin asti.
Lauantaina tein kahdesti lyhyen jäljen koiran nähden.  Sitten tuoreeltaan ajoimme sen ja ihan oli Prikka juonessa mukana! Mikä helpotus! Kepit nousi ja usko meidän osaamiseen palasi.

Sunnuntaina tein uuden vähän pidemmän jäljen taas Prikan nähden. Tarkoitus oli pitää pienehkö tauko ja tehdä muuta jäljen vanhentuessa muttei toimintasuunnitelma oikein pitänyt. Pienen koiran päähän ei mahtunut muuta kuin sitä malttamattomasti odottava jälki. Pakkohan se oli lähteä ajamaan. Huh, hiki siinä hommassa tulee tuon kakarankin kanssa. Kahdessa kulmassa meinasi koira joutua harhaan mutta hienosti etsi jäljen itse. Sport trakkeri näytti 160 metriä ja vajaa kolme minuuttia. Ensi kerralla teen jäljen niin, ettei koira sitä näe ja saa jo vähän vanhentuakin. Kepit ovat löytyneet suhteella kolme neljästä.

Seuraavana päivänä hankittiin sitten pikkukaupunkikokemuksia. Pienen pienellä hissillä noustiin kerrostalon uumeniin pieneen kaksioon, siellä koirat pötkittivät kaikki omissa nurkissaan ja olivat kuin olisivat aina olleet kaupunkiasunnossa. Sitten tietenkin pieni kaupunkikävely, nuuh, hyviä hajuja ja jotenkin niin kiehtovaa. Kävin koirien kanssa raha-automaatilla. Vuoroa odottaessani pistivät kaikki maihin jalkojen juureen.  Sama toistui, kun pääsin itse luukulle ja sitten city-koirat joutuivat ihailun kohteeksi. Ohikulkijoiden mielestä olivat ihania ja upeita ja maailman viisaimpia. Kaiken lisäksi olivat cooleja, niihin iski selvästi joku city-persoonakohtaus; yhtään eivät yrittäneet hyppiä ihailijoidensa päälle! Mun PR-koirat!

Voi humahus, kesä on ihan ovella!

Kuvat mökkireissulta:

Prikka (7 months) and spring

Kiila, Jinga and Prikka waiting for that the slow-slow owner would catch them up

During the last month quite a lot has happened in the life of our puppy. Firstly she had her first ever confirmation show, the critics. On the posting of the day there is even a video. Before Easter Prikka had  her second "private" obedience lesson by Oili, my favourite coach. We showed our heel position and started the first steps  for heeling. It was nice to hear that we are on the right track. Then we worked to improve her passion for toys. I have been using treats quite a lot, since they have worked better than toys. We thought that toys should have higher value in her eyes. So lot's of 1-2-3- games and making her to want to win the toy when competing with me. 

For the Easter we went to Puolanka, the continental middle point of Finland to enjoy the snow and winter sports with the family (the pics above). There are lots of photos in the Easter posting and lots of obedience photos finally taken of Prikka (taken on Easter Day on a lake, when doing Oili's homework). We did retrieving, recall, send away, 1-2-3 game.We do only bits of movements, not ready for  whole movements for a long time. Prikka has not been too much in the car, but now the easter holiday made her to feel cosy in the car, she is now always the first one to jump to the car.

Last weekend we had for the first time spring like weather. We enjoyed the beautiful day in the garden which is something Prikka has not experienced earlier. She had a bit difficulties to understand that I did not need her help all the time, digging the earth, tearing the twigs away or raking. She clearly had learned that we are a pair when in the garden. Now, I was not focusing on her. She is not used to the idea of just taking it easy in the garden. Neither she is used to the anthills. She had quite a encounter with one of those, poking her head into it. She also met the first butterfly of her life, it was so tempting to try to catch that flying object. In the forest the puddles and little streams were also odd.

In "our forest" the little stream is this time of the year "Niagara", all the snow smelting upstream.

Last Sunday I made the first track for her. It was a good lesson how not to do it. Since Prikka has been using her nose a lot; finding things I have dropped or following the tracks of some people she knows. So, I made a track and an hour later we did it. But she did not understand the long line following her, she did not have any idea what we were doing. Poor girl! It was really discouraging, but she found four sticks out of five, which I had dropped along the track. So, it went exactly the other way round as I imagined beforehand. Next time we will make fresh tracks, then we will feel like champions.

Since I was greedy we went later in the evening to forest again. This time to make kind of property square. First we went marked our area by walking around it several times. Then all the dogs had turns for searching. Prikka was brilliant, she brought me couple of tugging toys, a tiny stuffed key holder, a plastic water bottle and a comb. Pictures below.

This week has been fantastic! Besides the nosework in the forest, we could train on our football field. It was so great just walk there and do the things (send aways to the square etc.) that require space. What was even more fun that the puppy worked for me and did not even once try to join the boys who were playing close by. All this made me so happy.

Sometimes Prikka is so adult and lay back wise dog, of course she has lots of puppyish moments. Life is lots of fun with her. You never can take anything for granted. We are lucky being healthy and having  healthy dogs with us. During the Easter Prikka fell in the lake through the thin ice. I was jus heading forward looking at the beautiful swans and in the meanwhile Prikka went the other direction. When I noticed she dropped into the lake, there was open water in the current and that is where she headed when the ice broke underneath. I did not have time to do anything before she hauled herself up, strong muscles. What a bad owner! The other thing I am grateful that nothing has happened to Prikka,  even though it seems she has chewed and ate lots of tugging toys. Now, that everything starts to melt in the garden, so also all her winter poos are disappearing, too, showing quite amounts of cloths they contained. Luckily all these have come out the natural way. I could make a quite a impressive art work with all the colours of cloth strings that have visited her stomach. We should be so grateful for all the healthy days!
BTW she is getting heavy, almost 18 kilos and the height is about the same as last month. There is always this +- 2 cm when measuring against the wall. I am not good in this measuring thing.

Kevätpotpuri

kolmen karvan potpuri

Lätäköt ja mitä niiden kanssa tehdään

Pitäisikö tuota kuoppaa vielä laajentaa? 

Täytyy myöntää, että olin pääsiäislomalta palatessa hiukan pettynyt lumitilanteeseen. Kuvittelin, että kevät olisi edistynyt vauhdilla poissaollessamme, mutta eipä ollut paljon mitään tapahtunut. Tällä viikolla onkin sitten kevär edistynyt senkin edestä. Pihasta on nyt suurin osa lumetonta ja kuivaa. Maanantai-illalla oli meidän lähimmällä kentällä lammikkoa, lunta ja vain pari metriä kentän laidasta lumetonta. Nyt vajaa viikko myöhemmin, tilanne on päinvastainen, vain pari metriä kentän laidasta lumen peitossa ja enimmäkseen kuivaa, lammikot hävisivät suitsait. Kevät tulikin huminalla tällä viikolla, joka päivä jotain uutta.

Koirapotpurini on monenkarvainen. Kolmella pitkäkarvaisella bortsulla ei voi paljoa enempää erilaiset turkit voi olla kuin näillä kolmella. Kiila on multipurposeturkilllinen, turkkia joka makuun, riippuen hormoonitasoista. Äidillään ja isoäidillään samanlaiset, kaksi kuukautta ennen juoksua tippuu kaikki karva. Sitten minulla on whippet jonkin aikaa. Sitten rupeaa Kiila kasvattamaan turkkia ja on jossain vaiheessa yksi tynnyri, kun karvat sojottaa joka suuntaan. Pikkuhiljaa turkki on taas pitkähkö ja "normaalin" näköinen. Maailman pehmoisin turkki. Onneksi Kiilan tyttäret ovat perineet turkkinsa jostain muualta. Jingalla oli helppo ja vähähoitoinen turkki, kunnes se steriloitiin. Jos se olisi tullut äitiinsä, niin sillä olisi varmasti passeli turkki. Nyt turkkinsa vaatii kovasti hoitia, kerää kaikki risut ja männynkävyt itseensä ja on aina tukossa. (Näin kävi myös meidän samojedille ja pina-collielle, helppohoitoiset muuttuivat aikaa vieviksi työmaiksi steriloinnin myötä). Prikalla on tällä hetkellä ihanteellinen turkki ja jos sukuunsa tulee, niin tuskin mikään pehko siitä tulee kypsemmälläkään iällä. Noin kiiltävää ja sileää turkkia ei ole ikinä millään koirallani ollut. 

Kevätpotpuria

Puoli kuuta kesään; eilen oli peippo pihakuusessa, tänään pihalla pomppi suosikkini västäräkki, joten vähän enää kesään. Sitruunaperhonen liiteli metsässä ja Prikka yritti liitelijää tavoitella. Metsässä oli lätäköitä ja nekin oli uusi tuttavuus pienelle pennulle, vähän kummastuttivat pientä koiraa.  Jinga opasti, miten kävellään läpi ja käydään makaamaan. No, onneksi pentu ei vielä ottanut onkeensa. Myös kokonainen päivä pihalla oleskelua oli uutta. meidän pienokaiselle. Ja pitihän se tunkea päänsä suoraan muurahaispesään. Ilme sen jälkeen oli ikimuistettava. Meidän piti myös neuvotella kaivamis. ja karsimissäännöistä, ihan niin kuin kaikkien muidenkin pentjujen kanssa on pitänyt. Niin kovin mielellään nuo kakarat osallistuisivat karsintahommiin. "Anna olla" on kyllä näppärä käsky auttamisasioissa, ei on aivan liian negatiivinen. Tänää on tarkoitus tekaista kevään ensimmäinen jälki Jingalle ja elämänsä ensimmäinen kakaralle. 

Pihan potpuria

Sinivuokko on ainoa joka jo kukkii, mutta hyvin on nousemassa narsissit, pari tulppaania ja kevätvuohenjuuri loistaa vihreillä tuoreilla lehdillään siellä täällä. Kasvimaan aarteista raparperilla, lipstikalla ja piparjuurella on hienot alut kaikilla.

Keskipisteessä

Prikalla oli parhaat kalan saaliit, vanhan hauenpään lisäksi löytyi monta tuoreempaa aarretta, hauenpäätä ja pikkukalaa. 

Ahvijärven ja Pirttijärven välisellä sillalla

"Joutsenrannassa"

Mökkitiellä

Ei mee Jingalla hyvin, aina niin vanutettu ja kuivuminen kestää seuraavaan ulkoiluun

Retkellä kelkkaurilla

Varpusuon laavuretki

Me orotellaan, tutkikaa te vaan niitä karttojanne!

Kiilaa naurattaa kaiken maan tumpelot ojien ylityksissä

Poroaitauskin löytyi retkemme varrelta

Vuoden ensimäinen loma oli kovin odotettu ja tarpeeseen tuli. Ihana yli viikon breikki arjesta Puolangan lumimaisemissa kera perheen ja koirien. Hiihdeltiin pienemmissä ja isommissa porukoissa. Aurinko paistoi tai oli paistamatta, lunta noin metrin verran. Syötiin erinomaisen hyvin ja ulkoiltiin, välillä saatiin nauttia kantohangestakin. Kun toiset pilkki tai kuntoili, niin hyvin kerkesii koirienkin kanssa melkein päivittäin tokoilla.
Porojen lisäksi näimme pari hirveä umpihangessa kahlailemassa. Yhtenä iltana isohko pöllö lensi saunavilvottelijoiden eteen rantamäntyyn. Eipä sitä olisi mitenkään puusta havainnut edes kiikarilla ellei tiennyt sen eksaktia sijaintia. Lähistön jokisulassa asui myös isohko parvi joutsenia ja niiden seassa pari hanhea ja kurkeakin. Niitä tuli useamman kerran käytyä katsomassa tai ne meitä, kovasti toitottivat ylitse lentäessään. Kovin helppoa ja mukavaa on tällaisten paimenten kanssa liikkua metsissä ja soilla, ei ole huolta, että kaverit katoisivat silmistä ja lähtisivät muiden koirien tai minkään eläimen perään. Ei ole saalisviettiä näillä ja saavat metsän eläimet rauhassa olla.
Vesisateisen Oulun kautta ajeltiin mennen tullen. Aikas lohduttomat maisemat siellä sunnalla tähän aikaan vuodesta. Ihanan takuuvarmat talviset pääsiäiset olemme saaneet nyt kolmena pääsiäisenä peräkkäin eri majapaikoissa Suomen keskipisteessä Puolangalla, josta on yhtä pitkä matka länsi- ja itärajalle kuin myös Utsjoelle ja Hankoon.
Niin ja nyt meillä on kolme autoilusta pitävää koiraa! Ennen pääsiäisreissua Prikan autoilukertoja on ollut tosi vähän, kotiin saavuttua olemme tehneet vain Loppiaisena Hämeenlinnan reissun ja tämän vuoden puolella muutama treenimatka Jyväskylässä (voi varmaan yhden käden sormilla laskea). Nyt hyppää pienimmäinenkin mielellään autoon.

Ulkoiluarsenaalia

Joutsenrantaa

Koirat ja koiravahti

Löytyi tuttuja pilkkijöitä

Taistelevat metsot

Junnu ja sennu

Lautapinoilla

heh-heh kulkee hän

Ja taas mennään jollain jäällä

vasen korva ylös -päivä

Kiila-mummeli pinkoo

Pääsiäispäivän joutsenen lentoon lähtö

Nämä kaksi jäi poseeraamaan, iso parvi oli kaakattanut tiehensä

Prikka ja pääsiäistipu

Mustavalkoisia naurattaa, kun päästiin liikkeelle jälkeen kuvaussession