Kevätpotpuri

kolmen karvan potpuri

Lätäköt ja mitä niiden kanssa tehdään

Pitäisikö tuota kuoppaa vielä laajentaa? 

Täytyy myöntää, että olin pääsiäislomalta palatessa hiukan pettynyt lumitilanteeseen. Kuvittelin, että kevät olisi edistynyt vauhdilla poissaollessamme, mutta eipä ollut paljon mitään tapahtunut. Tällä viikolla onkin sitten kevär edistynyt senkin edestä. Pihasta on nyt suurin osa lumetonta ja kuivaa. Maanantai-illalla oli meidän lähimmällä kentällä lammikkoa, lunta ja vain pari metriä kentän laidasta lumetonta. Nyt vajaa viikko myöhemmin, tilanne on päinvastainen, vain pari metriä kentän laidasta lumen peitossa ja enimmäkseen kuivaa, lammikot hävisivät suitsait. Kevät tulikin huminalla tällä viikolla, joka päivä jotain uutta.

Koirapotpurini on monenkarvainen. Kolmella pitkäkarvaisella bortsulla ei voi paljoa enempää erilaiset turkit voi olla kuin näillä kolmella. Kiila on multipurposeturkilllinen, turkkia joka makuun, riippuen hormoonitasoista. Äidillään ja isoäidillään samanlaiset, kaksi kuukautta ennen juoksua tippuu kaikki karva. Sitten minulla on whippet jonkin aikaa. Sitten rupeaa Kiila kasvattamaan turkkia ja on jossain vaiheessa yksi tynnyri, kun karvat sojottaa joka suuntaan. Pikkuhiljaa turkki on taas pitkähkö ja "normaalin" näköinen. Maailman pehmoisin turkki. Onneksi Kiilan tyttäret ovat perineet turkkinsa jostain muualta. Jingalla oli helppo ja vähähoitoinen turkki, kunnes se steriloitiin. Jos se olisi tullut äitiinsä, niin sillä olisi varmasti passeli turkki. Nyt turkkinsa vaatii kovasti hoitia, kerää kaikki risut ja männynkävyt itseensä ja on aina tukossa. (Näin kävi myös meidän samojedille ja pina-collielle, helppohoitoiset muuttuivat aikaa vieviksi työmaiksi steriloinnin myötä). Prikalla on tällä hetkellä ihanteellinen turkki ja jos sukuunsa tulee, niin tuskin mikään pehko siitä tulee kypsemmälläkään iällä. Noin kiiltävää ja sileää turkkia ei ole ikinä millään koirallani ollut. 

Kevätpotpuria

Puoli kuuta kesään; eilen oli peippo pihakuusessa, tänään pihalla pomppi suosikkini västäräkki, joten vähän enää kesään. Sitruunaperhonen liiteli metsässä ja Prikka yritti liitelijää tavoitella. Metsässä oli lätäköitä ja nekin oli uusi tuttavuus pienelle pennulle, vähän kummastuttivat pientä koiraa.  Jinga opasti, miten kävellään läpi ja käydään makaamaan. No, onneksi pentu ei vielä ottanut onkeensa. Myös kokonainen päivä pihalla oleskelua oli uutta. meidän pienokaiselle. Ja pitihän se tunkea päänsä suoraan muurahaispesään. Ilme sen jälkeen oli ikimuistettava. Meidän piti myös neuvotella kaivamis. ja karsimissäännöistä, ihan niin kuin kaikkien muidenkin pentjujen kanssa on pitänyt. Niin kovin mielellään nuo kakarat osallistuisivat karsintahommiin. "Anna olla" on kyllä näppärä käsky auttamisasioissa, ei on aivan liian negatiivinen. Tänää on tarkoitus tekaista kevään ensimmäinen jälki Jingalle ja elämänsä ensimmäinen kakaralle. 

Pihan potpuria

Sinivuokko on ainoa joka jo kukkii, mutta hyvin on nousemassa narsissit, pari tulppaania ja kevätvuohenjuuri loistaa vihreillä tuoreilla lehdillään siellä täällä. Kasvimaan aarteista raparperilla, lipstikalla ja piparjuurella on hienot alut kaikilla.