PM:ssä välttävästi vanhoilla säännöillä

Kuva Etoelävän Elli Kinnusen (toukokuulta, tänään ei oikein ollut kuvauskeliä, eikä -intoa).

Tulipa koettua, että millaista on mennä kokeisiin metsäläisenä. Ei hyvä, tosin ei nyt niin  hirveesti eronnut meidän perussetistä. Oltiin ensin mökillä viikko ja sen päälle retkellä. En ollut varma ollaanko ihmisten ilmoilla tänään piirinmestaruuspäivänä, varmuuden vuoksi kuitenkin ilmoitin Jingan. Ja hyvinhän me kisaamaan ehdittiin, kun ehdittiin yksi kokonainen lauantai kotosallakin olla.
Kymmenen koiraa oli kisaamassa piirinmestaruudesta Laukaalla sateisessa säässä. Meillä päivän päättävällä luokalla oli sen verran tuuria, että sade hieman lakkasi paikkamakuun ja viimeisen setin välillä. Tuomarina Mujusen Salme, joten suoritus "normijärjestyksessä", mutta pilkottu useampaan settiin (tyhjä rivi settien välissä).

Paikka istuminen 8 - teputti etutassujaan, kun sen jätin (vanha juttu, johon pitää taas kiinnittää huomiota)
Paikkamakuu 10

Seuruu 7,5 - vinkui siirtymissä jonkin verran ja joku perusasento jäi vajaaksi.
Zeta 6,5  - jäävät ok, mutta seuruu jäi väliin, jotenkin vaan siinä lähistöllä kulki, murrrr, liikkeen lopussa olin niin suivaantunut haahuilijalle, että sanoin istu käskyn ja näin aiheutin turhan pistemenetyksen, mutta surkiaa oli.
Luoksetulo 9 - hyvä suoritus, itse ennakoin käskyn antoa, kun usein olen ollut vähän myöhässä.

Ruutu 9, hiano, paitsi sivulletulo ja seuruu kontaktitonta.

Ohjattu 6 - kaunit merkki ja vasemmalle meno, mutta mutta saalisteli ja pureskeli.

Metallinouto 9,5
Tunnari 7,5 - kiersi kellon, poimi oman, mutta jotenkin se kapula jouti väärin suuhun (tikkarina) ja otetta piti matkalla korjata, aika sulonen moka
Kaukot 6,5 - teki vaihdot ok, mutta jingamainen liikkuminen ja nousiko seisomaan istumisen kautta.

Yhteensä pisteitä 253, jolla jaettu sijoitus 4.
Piirin mestaruudesta kamppaili hienolla tasolla Hannan Kit-bc ja Maaritin Ruu-labradori, molemmat yli 300 pistettä, Kitin voittaessa muutamalla pisteellä. Myös Riikka ja Rieha-kelpie nappasivat pronssin ihan ansaitusti tasaisella hyvällä työllä. Ihme, että edes neljänneksi tulimme (viimetalvisen treenikaverimme Marikan ja Ritan kanssa) omalla räpellyksellämme. Saas nähdä, koska olemme valmiita uusilla säännöillä kisaamaan. Välillä menee usko, että jaksaako sitä hinkata ja viilata. Kun katsoo pilkettä koiran silmissä, niin kai sitä jaksaa.

Tyynessä ja tyrskyssä

Kyttäilimme koko loman ajan helteisintä viikkoa, jolloin olisi mukava lähteä joka vuotuiselle souturetkelle. No, ei ihan osunut poutaa kohille, joten soutelimme ja pidimme sadetta tai ukkosta milloin missäkin poukamassa. Kaunista oli silti ja viisi päivää meni ihan mukavasti ja matkaakin taittui vähän yli 100 km Anttolan ympäristössä. Jäkäläkallioita oli paljon, niin kauniita mutta ah myös niin liukkaita näillä keleillä.

Ensimmäistä kertaa törmäsin sisävesillä kanadanhanhiin. Ensimmäisenä aamuna herätessä olivat leiriytyneet yön aikaa vastakkaiseen niemeen ja pörähtivät lentoon soutajaa paetessaan. Isot on jätökset mitä jättävät taakseen! Näimme myös myöhemmin kalasääskipariskunnan pesällään. Olivat niin komia pari ja ikinä ennen en ole nähnyt pesää ja sen asukkaita niin matalalla ja selvästi. Niin olivat komeita, ettei halunnut muistikuvaa laimentaa etsimällä kameraa.

Uni maistui niin rannalla, veneessä kuin teltassakin.

Onnellinen Kiila mieliroolissaan tähystäjän paikalla.

Tässä taisimme niin ihailla kaunista rantaa, että Jinga luuli meidän rantautuvan ja hypppäsi itsekseen rantaan. Tulipa tilaisuus kurinpalautukseen. Jätimme koiran sinne ja sanoimme hei-hei. Kun ei voinut enää rantaa itkin juosta meidän rinnalla, niin jäimme odottelemaan kiltisti ja kutsuimme karkailijan uimaan veneeseen muutaman kymmenen metrin päähän.

Kokassa oli välillä ahtaampaa, välillä ihan tyhjääkin. Nyt Prikan vuoro miettiä maailman menoa.

Tiesimme ennalta, että upeita hiekkarantoja pitäisi olla.Tämä, Raitsaari, yksi upeimmista retkeilijän kannalta. Tosi upea ranta ja takana tasaista kuivaa kangasta, siitä olisi useammellekin retkikunnalle löytynyt telttapaikkaa. Me pysähdyimme lounastelemaan ja kävimme kävelyllä.

Tämä on samaisen saaren pienen ja kauniin lahdelman niemi.

Pisaratutkielmiin olisi voinut perehtyä enemmänkin tällä retkellä.

Tämä otus oli aika hieno merimies. Hyppäsi veneeseen toisten koirien perässä. Eka venilypätkä hieman jänskätti ja kummastutti. Istuttiin vierekkäin se pätkä, ettei pentu tottumattomuutaan tekisi mitään typerää. Seuraavalla pätkälä Prikasta näki, että oli kuin vanha tekijä veneessä, eikä siitä tarvinnut enää sen kummemmin olla huolissaan.

Kaunistakin oli välillä.

Viiden hengen teltassa on hyvin tilaa kolmelle koiralle ja kahdelle soutajalle. 

Tuo muovipohjainen fleece osoittautuikin upeaksi retkipatjaksi osteissa olosuhteissa.

Melkein joka kuvassa on vaatteet kuivamassa.

Patjakin kuivamassa, tälläinen patja matkassa ei ole väliä millä pohjalla teltta on, ei tunnu kallio, risut eikä männyn kävyt.

Pistäydyimme Pistohiekan hiekoille (ja baariin), Hienot oli rannat ja mäntykangas. Tämä pysähdys olikin ainoa pysähdys sivistyksen pariin. Emme siis pystyneet täydentämään ruokavaroja matkan varrella.

Ja taas maittaa uni. Kiila sai päteä meidän viimeisessä korkean leirin kohteessa. Telttatasanne löytyi jyrkän kallion kolmannesta "kerroksesta", keittiö taas oli ensimmäisessä kerroksessa rantakallioilla. Kokki unohti lippiksensä teltalle, jota sitten kuitenkin kaipaili. Prikka oli vieressä annoin lippiksen suuhun, kokki kutsui ja Prikka iloisena juoksi isännän luokse. Ei vaan osannut multitasking ja pitää sitä lippistä suussaan. Seuraavaana vuorossa Kiila, joka taidolla ja tiedolla otti lippiksen suuhunsa ja onnellisena kipitti isännän luokse, palkkioksi karnevaalikeksiä.

Löytyykö hyvää rantautumispaikkaa?

Nämä kuvat eivät olekaan miltä tahansa levähdyspaikalta, vaan norpan tarkkailukalliolta. Olipa hieno kokemus katsella, kun norppa ui kohti ja vielä just silloin, kun oli kaukoputki matkassa.

"Norppasaaren" auringonlaskua.

Matka jatkuu ihan kohta vai?

Yksi niistä upeista jäkäläkallioista, joita matkan varrelle osui. Valitettavasti en osannut ikuistaa kaunista kirjoseinää, niin hienosti kuin voisi. Kovin vähän näimme muita retkeilijöitä. Tosin Anttolan ihan kupeessa oli jonkin verran melojia (enimmäkseen päiväretkillä kai), Anttolassa on kanootin vuokrausta. Viimeisenä päivänä näimme kuitenkin kaksi inkkaria, jotka olivat hyvin varustautuneita ja menossa samaan suuntaan kuin me. Edellisenä päivänä näimme heidät rantautuneina leiripaikallaan. Vaihdoimme pari sanaa ja olivat meidän tavoin viikon retkellä; isä, äiti, poika ja kaksi baijerinvuoristovihikoiraa (?), Saksasta olivat he. 

Jinga torkkuu viimeisellä louetauolla. Niin, vaikka ei säät niin suosineetkaan, niin hyvin sinne tyrskyyn mahtui sekaan ja arvosti tyyniä hetkiä. Tällä retkellä tuli myös nähtyä niin erikoisia ja kauniita valoilmiöitä, ettei ikinä ennen, kerrassaan hienoa ja komiata oli!

Camouflage – Prikka’s blog, part 2 (10 months)

Something to do in the garden, please!

SBCAK breed show, Foto from Tiina Karvonen gallery

Some chanterelles, blueberries and strawberries

Kiila and green camouflage

Jinga checking that everything is ok.

 green camouflage

The sweat  camouflage trio

In the blueberry forest

Blueberries and me eating them

It is hot in the forest!

Regards from this primitive country! During my tenth month I have learned to swim, to enjoy just being in the garden (not supervising everything), how to feed myself (and the family) and how to keep my figure in a good shape.

After my last posting there has been Midsummer (23.6 posting), I participated in the camp of our breed club (29.6). There was almost a heath wave, in the end of June for the first time this summer the temperature rose above 25 degrees. So hot that I felt like swimming with the big sisters, this far I have been only looking at them having fun in the lakes (4.7.). “Nosework” training in the garden (6.7). Jinga the very tiny but furry big sister turned five (9.7) and we both black and whites did some catwalk 12.7.

The camp was fun. For two and half days the owners could choose guiding either in agility, obedience, tracking, man searching or special trial. Since I am special we chose special! Special trial means that you do lots of different nosework disciplines. In the morning we started with object search from area that is 50 * 50 meters (in competitions). I was a bit shy but in the end I kind of was interested in the far away object. After a couple of trials in that we did the search of a dropped object. When walking the clumsy handler drops something, after 50 meters (in trials) he turns around and sends the dog to pick up the dropped thing. First I thought it was obedience thing and I did not have he faintest idea what was required. Even though I have been finding and bringing mam’s lost mittens since my arrival until a week before the camp. Then I understood the idea and I excelled. The third thing we did was finding a miniscule object like a coin from the area of 3 * 3 meters. I only learned how to show the found object, and I excelled again. Then it was lunchtime. In the afternoon we did tracking, I was good again! There were six to seven dogs taking turns in our group, so these exercises took the whole day. We stayed in the small huts, barely enough room for two people and a couple of dogs. The last morning I did my first ever man search. I heard I had natural talent for that, I was walking when I got the scent of a human (that was hiding) I was let out of lead and I followed my nose to the hiding. So many new things within two and half days, it was exhausting but fun! A nice group we had!

After the show we have been at the summerhouse and quite busy over here. Long walks in the forest picking up mushrooms and blueberries, they are yummy, both. I like to pick up and eat them, even though I am only supposed to find those little yellow chanterelles, but …  I think it might be dangerous in the wilderness, so to minimize the risks we girls, all of us, had some perfume against the beasts. Jinga and I covered the front and Kiila the back, I think we were clever.  Our camouflage looked and smelt so good – I wonder why were washed when returning home.

Our friend Jass is doing field tracking (not so common in Finland as forest tracking)

Jinga doing the adult stuff - one for trials

Me and my track and some of the sticks I found

Besides finding food for the family we happily had some time dedicated for us. One day we went to Hämeenlinna on dos premises to do some obedience, only Jinga took part in the foto shooting, besides obedience she also tried some obedience stuff (agility section) needed for working trials (I was too small for those!!! (Unfair, I am bigger than Jinga)). 

Another day we did nice tracking of 300 meters, my track was two hours old, Jinga’s a bit older. We were good and found 4 sticks out of five that were lying there on the track. 

Since this is a summer holiday, there is also lots of swimming included!

Yes, I am a big girl now, about 51 cm, I thing I do not need to eat as much as a growing puppy, so I have reduced my portion to eat. Now, I eat only half more than the other two, not twice as much as I used to. 

The swan family.

Should I or not?

Retrieving first time from the lake!

Summer is fun, with the camouflage and without!