Paljon on ehtinyt tapahtua matkan varrella ihanaisen Jinga-Lillin kanssa. Jos ihan vaan viimeistä vuotta kertaillaan, niin tärkeimpänä nousee mieleen tietenkin tokovalioituminen kolme päivää edellisten synttäreiden jälkeen. Huippukoira, kolmannet EVL-kisat ja valiotitteli plakkarissa. Syyskuussa vielä kunnostauduttiin tokon saralla ja saatiin Keuruulla piirinmestaruuspronssia. (Kuvat S. Malinen)
Marraskuussa saapui aikamoinen riesa Jingan elämään. On siitä kovasti iloa ollut leikki- ja juoksukaverina mutta on se myös ärsyttävä päällepäsmäri ja vielä osoittaa, että kaikki Jinksun yritykset uhoilla muille on ollut pelkkää bluffia. Peevelin pentu tekee mitä tahtoo ja tuijottaa muut järjestykseen.
Alkuvuodesta oli aika juhlaa, huippukoulutusta hopeatarjottimella, kolmasti Haukkuvaarassa Oilin opissa, kerran Taitavilla Tassuilla Vuorenmaan Markon vinkkien parissa, ja täsmävinkkejä saatiinkin. Yhden kerran piti sitten ihan Lahteen asti mennä, että päästiin Oilin oppiin. Joka tapauksessa laatuaikaa Jinksuliinille.
Suhteellisen lumisesta talvesta saatiin Jyväskylässä nauttia. Pääsiäisenä vielä pidennys talveen, kun käytiin koko perheen kera Suomen keskipisteessä Puolangalla runsaan viikon hiihtelemässä. Hyvät oli kelit ja hanget ja koirat eivät olleet ainoat, jotka nauttivat lumesta ja lomasta.
Alempana suvisempia kuvia meidän aina niin karismaatisesta sankarista, ihanasta koirasta, joka täysillä tekee sen mihin ryhtyy. Koira, jonka kanssa on ilo tehdä töitä ja harrastaa. Koira, joka ei olekkaan enää maailman napa, vaan vienosti siirtyy syrjään. Jinga-Lill, joka nykyään nöyränä istuu paikallaan häntä heiluen kieli keskellä suuta ja odottaa, että hänetkin huomataan. Voi tuota minun elämäni koiraa, ihana ylläri-pylläri-otus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti