maanantai 21. syyskuuta 2015

Vuodet vierii, Kiila 9 v.


Lauantaina pikinenäni posetteli pihalla muun joukon kera. Ei mitään hajua mitä tuo nuoriso tuossa ilmeilee.

Kiilan tullessa taloon "koiraäidin" virkaa toimitti Minzi, 9v. ja nyt on Kiila itse yheksän! Jotain kehitystäkin selvästi havaittavissa. Huomasin nyt viikonloppuna, miten mustamusta kirsu meidän Kilatsulla on. Allaalla muistoi, kun jollain oli kirjava nenu ja joku muu oli 9 v.
Penneli lapsuudenkodissaan Schwäbische Albeilla (Schwabenin Jura sanoo wikipedia)

Penneli jja ihanainen Minzi

Ihanainen penneli oli aika huoleton ja peloton, tässä yhden vastaantullueen kaverin kanssa



Ihanaiset yhteisposettaa

Kissa opetti aksaa


Kiila on hauska koira, uskoo vain hyvää kaikesta ja kaikista, semmoinen turvallinen pehmoinen teddynalle. Agiradalle oli ja olisi vieläkin aikamoinen hengen palo, sääli vain, ettei ohjaaja ollut koiran tasoinen. Tokossakaan ei ohjaaja osannut puuttua pallosilmään, lisäksi alkaa koko ajan varmistua jonkin asteinen kuurous. Kuin kauan on kuulo ollut huono ja miten paljon se on vaikuttanut meidän yhteispeliin. Onneksi nyt on rento fiilis, ihan vaan koiran ehdoilla hömpötellään ja sellaisia mukavia yllätyksiä saa todistaa nykyään päivittäin.
Tämän kesän aikana vanhan rouvan ohjelmasta on jäänyt hikilenkitkin väliin. Kävelyvauhdilla tehdään yhdessä pitkiäkin lenkkejä mutta juoksukaveriksi ei Kiilaa kannata ottaa, jos ei halua sen seuraavana päivänä ontuvan. Ajoittain vielä ehdottaa juoksuskaboja nuoremmille, muttei loppujen lopuksi montaa kierrosta enää vedä. Niin mutta ruokaa voisi olla aina jakamassa, mieluusti heti aamulla herättyä, kun ovesta astutaan sisään ja ihan koska vaan, aina maittais.

Alla lauantain yhteisposetuksia ja yhteisodotuksia, että josko jo jotain alkais tapahtua.


Rouva 9 v ja neidit 5 ja 1 v.



Omena on hyvää kaikkien mielestä (kuin myös peruna).


The trio!


sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Loisteliaat puitteet tasontarkistukselle 1-vuotiaalla

Kuva viikkoa aiemmin treeneistä

Laukaan koiraharrastajat tarjosivat hulppeat puitteet kisamaailman korkkaukseen järjestämällä epävirallisen kokeen supermölleille, alokasluokalle ja avoimelle luokalle. Vähän aikaan ei epäivirallisia kokeita tokon saralla ole ollut meidän seuduilla.  Ajattelin, että koe olis täynnä mutta ei, muutama koirakko joka luokassa. Kaksi kuukautta sitten emme olleet tehneet yhtään kokonaista liikettä. Lomien jälkeen elokuun alusta olen yrittänyt panostaa kokonaistenkin liikkeiden tekemiseen (ettei se käsi olisi joka välissä menossa palkkataskuun). Elokuun alusta aloitimme hypyllä, sitten kaukoilla, merkin kierrolla ja luoksarilla, pikkuhiljaa hyvää tulee metodilla. Pari viikkoa ollaan tehty jo pariakin liikettä putkeen. Koe tuli kuin tilauksesta - tasontarkistus ja koetilanteeseen reagointi paikallaan 1-vuotiaalle. Superia oli se, että kisajärjestäjät oikein toivoivat koiran palkkausta liikkeissä ja liikkeiden välissä. Vau, olipa mukava lähtötilanne.
Ja näin meille siellä kävi:
Paikkamakuu, 1 minutti: 9,5  -  liikkeen lopussa meni isutmisesta vielä uudelleen maahan ennen liikkurin vapautusta, lisäksi oli hieman vinossa alusta ja meni lonkallekin, mutta näistä ei tuomari rankaissut.
Seuraaminen 10 -  piti hyvin kontaktin mutta hidasteli liikkeen lopun istumisessa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 7 - jäin juttelemaan liikkurin kanssa istuuko koira vai meneekö maahan, enkä sitten aloittanut liikettä alusta, ei voinut enää koirakaan tietää, että missä mennään ja lähti seuraamaan :)
Noutoesineen pitäminen 9 - siirsi kapulan paikkaa suussa kertaalleen.
Kauko-ohjaus 9 nousi istumaan kaksivaiheisesti
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10
Yhteensä 185 pistettä!

Vau, tästä on niin hyvä jatkaa! Ei tässä voi muuta kuin ylpeä olla, kokonaisvaikutus 10, koira iloisena valmiina hommiin ja yhteistyöhön. Yhtään ei häirinnyt koetilanne ja Prikka toimi ihan niin kuin kotikentillä. Niin, ja palkkaamattomuus ei taida olla tuon koiran ongelma, ihan kelpaa sosiaalinen palkka siinä missä namit ja lelutkin, toki tässä vaiheessa niitä kehuja ja vahvistusta pitää jaella.
Kiinnitämme siis yhä huomiota paikkamakuun asentoon, Prikka menee niin helposti lonkille ja lepäilee, sotilaallisuutta tähän.
Seuraamista ollaan tehty kovin vähän noin pitkänä, joten siitä olin ylpeä.
Luoksarin vauhti näyttää kärsivän lyhyestä matkasta, tähän jonkinlaista varmuutta.
Pito - miksi koirani haluaa pyöräyttää kapulan takahampaille, tähänkin on siis puututtava.
Kauko alokasluokka ihan yes, mutta heti pitemmässä sarjassa epävarmuus iskee, kun kehumatta pitää jatkaa ja jatkaa.
Estehyppy aika hieno, vaikka viikolla kiersikin esteen, kun jätin koiran turhan kauas.
Malttia pitää kovasti kasvattaa, nyt niin helpolla tarjoaa istumista tai maahanmenoa ennen aikojaan tai turhaan, jos mitään ei ole tapahtumassa.

Kiitos Laukaan väelle näin ihanasta mahdollisuudesta astua vakavaan koemuotoon!
Niin ja palkinnotkin oli upeammat kuin monessa virallisessa kisassa!

Kentällä ei ylimääräsiä silmiä ollut, niin eipä ollut ketään kelle tarjota videokameraa. Kisakaverin kanssa videoimme toisemme. Siksi suorituksestamme puuttuu paikkamakuu ja viimeisenä ollut hyppy.


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Four seasons makes one year







This is how our lady looks like - one year old. The picks are from our rowing trip between Laukaa and Jyvaskyla.


Four seasons have passed, now the once tiny puppy is already one year old though she has seen only three seasons. It was summer when she left England and almost winter when she arrived to Finland. So, we still have lovely autumn ahead with autumn colors and some more mushroom picking, hopefully. Last Saturday I was most of the day in the garden meanwhile I saw her eating raspberries, potatoes, apples and plums. She is really enjoying the variety of fruits around her. In the forest, she still eats blueberries. So her gardening has improved  from what it was at the beginning of the summer quite a lot.
She is a special girl. In the morning, we go together downstairs, she just takes one stair at the time,  she stops and stairs at me so that we really take each step together (I am very slow with my knees suffering from arthritis). She still keeps on waiting for me by the gate when leaving for walks. On our way to the forest, she runs worriedly towards me. Am I following the pack for sure?  Then she relaxes and enjoys the walk.
I think she grew up a lot during the summer. We had a long break from our routines. Now that we are back with the routines like "daily" obedience moments, she is much more eager to cooperate. She is anxious and full of energy to please me. From the very beginning, she has fully concentrated on me when we are working, the other people and dogs around do not interest or attract her. But this powerful eagerness she has nowadays is something new and delightful, of course.


We have been enjoying Indian summer, It has been warm and sunny from the beginning of August. So, the dogs have swum a lot. We wanted to benefit the last summer days by water sports. On Saturday when the dogs had had their swimming fun we took the kayak  to lake Päijänne and paddled a couple of hours around one of the islands (12 km). The next day we loaded the car with the dogs, a bike and a rowing boat. We dropped the bike on our way and continued 20 km up the lakes to Laukaa. From Laukaa, we rowed the whole afternoon towards Jyväskylä enjoying the heath wave the best possible way. http://jollyt.blogspot.fi/2015/08/hui-hai-helletta-ja-varikolla-varjossa.html
A week ago I was still enjoying the last summer days with long walks by the lakes. I also made my friend  take some picks out of Prikka's obedience, she is quite a doer nowadays. http://jollyt.blogspot.fi/2015/09/onnellinen-koira.html


Last weekend there was a dog show in our neighbourhood so I took the both black and whites there. This time the judge, Maija Sylgren, preferred Prikka, who got excellent, while Jinga very good. JInga moves so nicely and is such an alert dog, but alas not in the shows, she seems to hate it, so she does not need to do shows any more. I have been also dreaming of taking her to utility trials for tracking, she loves it and could be good in tracking. But the obedience part is a bit demanding to such a little 44 cm dog. I just can not make her to jump over one meter fence. There are pictures of her jumping the hurdle of 7-80 cm. IEven that makes my stomach turn around. So, we need to say bye-bye for that sport as well, we better do things that are not dangerous and that are fun! The previous posting.
The critique for Prikka:
1 year old. At this stage has slightly too much legs, Excellent shape of head and expression. Correct bite. Beautiful neck and top line. Good bone structure. Could have more angulations. nice and light movement. out of coat today.
The critique for Jinga:
Strong body, gives a low impression. Head with long lines, could have a stronger crop. Correct bite. Neck long enough, Top line could be more stable, deep chest, wide from front. Angulations sufficient. good tail. steady movements.
Since there are quite many visitors outside Finland, I guess I will continue with my monthly resume but it will not be related on Prikka's birth day the 17th, more likely at the end of month.



These picks are from the garden, she really enjoys it, now there are apples and plums to eat and play with.
Apple fun

Plum fun

maanantai 14. syyskuuta 2015

Huipulla tuulee ja kolisoo






13.9 Muurame, Maija Sylgren, JUN ERI, JUK2
1 v. Tässä kehitysvaiheessa aavistuksen raajakas. Erinom. pään malli ja ilme. Oikea purenta. Kaunis kaula ja ylälinja. Vielä matala rintakehä.Hyvä luusto. Voisi olla kauttaaltaan kulmautuneempi. Sujuvat kevyet liikkeet. Tänään niukassa karvassa.


13.9 Muurame, Maija Sylgren, AVO EH
Voimakas runkoinen, antaa jo matalan vaikutelman. Pitkälinjainen pää, otsapenger voisi olla merkitympi. Oikea purenta. Riittävä kaula, Ylälinja voisi olla vakaampi, syvä rintakehä, leveä edestä. Riittävät kulmaukset. Hyvä häntä. Sujuvat liikkeet

Käytiin Muuramen ryhmänäyttelyssä, hyvä päästä harjoittelemaan sitäkin hommaa välillä, vaikkei niin mielekkäältä tunnukkaan. Näyttely oli upealla paikalla ja sääkin helli. Kehät tosin olivat pieniä ja asfaltilla. Lämpimässä auringon paisteessa sai kesävaatteissa viettää aikaa, aika luxusta näin syyskuun puolivälissä. Kehien vieressä oli aika ahdasta ja sen verran aurinkoista, että tyttöset vietti suurimman osan odotteluajastaan ihan tyytyväisenä yhden varjoisan aidan luona heinikossa. Ihan hissukseen istuivat ja makoilivat ihmisten mennessä ohi parin metrin päästä. Sain taas olla ylpeä helpoista koiristani.

Tällä kertaa tuomari piti Prikasta ERIn verran ja Jingasta taasen EH:n verran. Molemmat liikkuivat kauniisti kehässä. Prikka seisoo kauniisti ja ryhdikkäästi, sen kanssa on kyllä ilo vierailla näytelmissä. Mutta Jinga parka ei viihdy kehässä ja lyyhistyy täysin. Vaikka kuin sitä asettelisin, niin saman tien vaipuu koira kasaan. Kai sen olisi voinut opettaa tai voisi vieläkin, mutta on niin paljon muutakin mukavaa tekemistä, että taidetaan jättää kehät niissä viihtyville. Ei ole kunnianhimoa eikä mitään tarvetta Jingan titteleille. Prikan kanssa varmaan käydään näyttelyissä, että säilyisi tuntuma moiseen. Odotukset ei niin korkialla ole, vaikka koira omiin silmiin on täydellinen, niin eihän se tuomareiden silmissä ole sellainen kuin mihin ovat tottuneet ja tykästyneet. No, treenaillaan satunnaisesti näitäkin hommia.

Ennen bortsukehää ehdin hyvin kävellä koirien kanssa rinteessä uljaissa maisemissa mutten silloin pitänyt kameraa mukana. Bortsujen kehän loppuessa houkuttelin sitten tuttuja rinteen laidalle vastavuoroiseen kuvaussessioon. Seisomiskuvat, kun ei käskystä synny ilman avustajaa, sain posetuskuvaajakseni Sannin, kiitos!

Näytelmien lisäksi pitänee heittää romukoppaan jälkikokeet Jingan kera, jäljestellään omaksi huviksi silloin kun keretään. Jos peltojälkeä pääsisi helpommin treenaileen, niin sitähän mielellään kokeilisi. Kun tuo koira ei alle puolimetristä tokohyppyä keskity hyppäämään sataprosenttisen puhtaasti, niin mitä toivoa on metrisen suhteen? Siinä vain rikkoisi koiran, fakta mikä fakta. Jätetään kolisuttelematta vastasuudessa. Kuvat Hämeenlinnasta heinäkuulta, kun laitoin Annen kuvaamaan yrityksiämme noin 80 senttiin asti (kuvat aikajärjestyksessä). Huippukoira tuo pieni pörröinen kaveri on, vaikka välillä kolisoo ja lysyyn läjähdetään. Harrastetetaan meille turvallisia hyvän mielen lajeja!








perjantai 11. syyskuuta 2015

Onnellinen koira


Ihanien tyttöin kanssa rannalla syyskuun kesästä nauttien. Uimassa

Grillin siivousta

Autonkorjaajat ja rakas varengas

Asuukohan meillä onnellisia koiria? Koirat saavat monet aamut aloittaa painien ja juosten keskenään pihalla tai metsässä. Lenkillä pääsevät usein uimaan matkan varrella. Useana päivänä viikossa on aivotöitä tarjolla. Aina ei koirat tiedä mitä niiltä tahdotaan, kovasti kuitenkin yrittävät tarjota parastaan.  Onkohan perheessä kuitekin pientä koiranaisen syndroomaa? Kovasti olen miettinyt, että kohta  nuorinkin koirista on jo vuoden, aikamoinen rajapylväs -  ensimmäinen synttäripäivä - kokonainen vuosi kasvamista ja kehittymistä. Mielestäni ei niillä muilla synttäreillä mitään erikoista merkitystä ole, 10 v. sitten taas asia erikseen, iso vaikuttava etappi, kovasti elämänkokemusta plakkarissa. Tiesin kyllä, että meillä on kovasti suvun synttäreitä tiedossa mutta olin vain orientoitunut pienen koiralapsen astumiseen aikuisuuteen ja sen jonkinlaista juhlistamista (siis joskus viikon luluttua). Sorry perhe, tuli kiire leipasta ja käydä kaupassa!

Sain elokuussa muutaman "still-kuvan" Prikan tokoilusta. Tällä viikolla tökkäsin väkisin kamerani treenikaverilleni, että saatais myös perheen nuorimmasta vauhtikuvia. Tässä niitä ja FB:ssä lisää.
Kentältä saattaa löytyä dameja, kun treenailee noutajien kanssa. Kun ei ruudussa  ollut palkkaa, löysi Prikka sen ruudun vierestä

Nyt löytyi ruudustakin palkka

"Kohta pääsen ruutuun!"

Tällaisiakin aarteita voi löytyä ruudust!

"Nytkö lähdetään kiertämään?"

Prikka pitkänä matkalla merkin kiertoon

Vähän meni liian tiukaksi tolpan kierto

Prikka lyhyenä kierron paluumatkalla.
Paras palkka!