Huipulla tuulee ja kolisoo

13.9 Muurame, Maija Sylgren, JUN ERI, JUK2

1 v. Tässä kehitysvaiheessa aavistuksen raajakas. Erinom. pään malli ja ilme. Oikea purenta. Kaunis kaula ja ylälinja. Vielä matala rintakehä.Hyvä luusto. Voisi olla kauttaaltaan kulmautuneempi. Sujuvat kevyet liikkeet. Tänään niukassa karvassa.

13.9 Muurame, Maija Sylgren, AVO EH

Voimakas runkoinen, antaa jo matalan vaikutelman. Pitkälinjainen pää, otsapenger voisi olla merkitympi. Oikea purenta. Riittävä kaula, Ylälinja voisi olla vakaampi, syvä rintakehä, leveä edestä. Riittävät kulmaukset. Hyvä häntä. Sujuvat liikkeet

Käytiin Muuramen ryhmänäyttelyssä, hyvä päästä harjoittelemaan sitäkin hommaa välillä, vaikkei niin mielekkäältä tunnukkaan. Näyttely oli upealla paikalla ja sääkin helli. Kehät tosin olivat pieniä ja asfaltilla. Lämpimässä auringon paisteessa sai kesävaatteissa viettää aikaa, aika luxusta näin syyskuun puolivälissä. Kehien vieressä oli aika ahdasta ja sen verran aurinkoista, että tyttöset vietti suurimman osan odotteluajastaan ihan tyytyväisenä yhden varjoisan aidan luona heinikossa. Ihan hissukseen istuivat ja makoilivat ihmisten mennessä ohi parin metrin päästä. Sain taas olla ylpeä helpoista koiristani.

Tällä kertaa tuomari piti Prikasta ERIn verran ja Jingasta taasen EH:n verran. Molemmat liikkuivat kauniisti kehässä. Prikka seisoo kauniisti ja ryhdikkäästi, sen kanssa on kyllä ilo vierailla näytelmissä. Mutta Jinga parka ei viihdy kehässä ja lyyhistyy täysin. Vaikka kuin sitä asettelisin, niin saman tien vaipuu koira kasaan. Kai sen olisi voinut opettaa tai voisi vieläkin, mutta on niin paljon muutakin mukavaa tekemistä, että taidetaan jättää kehät niissä viihtyville. Ei ole kunnianhimoa eikä mitään tarvetta Jingan titteleille. Prikan kanssa varmaan käydään näyttelyissä, että säilyisi tuntuma moiseen. Odotukset ei niin korkialla ole, vaikka koira omiin silmiin on täydellinen, niin eihän se tuomareiden silmissä ole sellainen kuin mihin ovat tottuneet ja tykästyneet. No, treenaillaan satunnaisesti näitäkin hommia.

Ennen bortsukehää ehdin hyvin kävellä koirien kanssa rinteessä uljaissa maisemissa mutten silloin pitänyt kameraa mukana. Bortsujen kehän loppuessa houkuttelin sitten tuttuja rinteen laidalle vastavuoroiseen kuvaussessioon. Seisomiskuvat, kun ei käskystä synny ilman avustajaa, sain posetuskuvaajakseni Sannin, kiitos!

Näytelmien lisäksi pitänee heittää romukoppaan jälkikokeet Jingan kera, jäljestellään omaksi huviksi silloin kun keretään. Jos peltojälkeä pääsisi helpommin treenaileen, niin sitähän mielellään kokeilisi. Kun tuo koira ei alle puolimetristä tokohyppyä keskity hyppäämään sataprosenttisen puhtaasti, niin mitä toivoa on metrisen suhteen? Siinä vain rikkoisi koiran, fakta mikä fakta. Jätetään kolisuttelematta vastasuudessa. Kuvat Hämeenlinnasta heinäkuulta, kun laitoin Annen kuvaamaan yrityksiämme noin 80 senttiin asti (kuvat aikajärjestyksessä). Huippukoira tuo pieni pörröinen kaveri on, vaikka välillä kolisoo ja lysyyn läjähdetään. Harrastetetaan meille turvallisia hyvän mielen lajeja!