Vuodet vierii, Kiila 9 v.

Lauantaina pikinenäni posetteli pihalla muun joukon kera. Ei mitään hajua mitä tuo nuoriso tuossa ilmeilee.

Kiilan tullessa taloon "koiraäidin" virkaa toimitti Minzi, 9v. ja nyt on Kiila itse yheksän! Jotain kehitystäkin selvästi havaittavissa. Huomasin nyt viikonloppuna, miten mustamusta kirsu meidän Kilatsulla on. Allaalla muistoi, kun jollain oli kirjava nenu ja joku muu oli 9 v.

Penneli lapsuudenkodissaan Schwäbische Albeilla (Schwabenin Jura sanoo wikipedia)

Penneli jja ihanainen Minzi

Ihanainen penneli oli aika huoleton ja peloton, tässä yhden vastaantullueen kaverin kanssa

Ihanaiset yhteisposettaa

Kissa opetti aksaa

Kiila on hauska koira, uskoo vain hyvää kaikesta ja kaikista, semmoinen turvallinen pehmoinen teddynalle. Agiradalle oli ja olisi vieläkin aikamoinen hengen palo, sääli vain, ettei ohjaaja ollut koiran tasoinen. Tokossakaan ei ohjaaja osannut puuttua pallosilmään, lisäksi alkaa koko ajan varmistua jonkin asteinen kuurous. Kuin kauan on kuulo ollut huono ja miten paljon se on vaikuttanut meidän yhteispeliin. Onneksi nyt on rento fiilis, ihan vaan koiran ehdoilla hömpötellään ja sellaisia mukavia yllätyksiä saa todistaa nykyään päivittäin.
Tämän kesän aikana vanhan rouvan ohjelmasta on jäänyt hikilenkitkin väliin. Kävelyvauhdilla tehdään yhdessä pitkiäkin lenkkejä mutta juoksukaveriksi ei Kiilaa kannata ottaa, jos ei halua sen seuraavana päivänä ontuvan. Ajoittain vielä ehdottaa juoksuskaboja nuoremmille, muttei loppujen lopuksi montaa kierrosta enää vedä. Niin mutta ruokaa voisi olla aina jakamassa, mieluusti heti aamulla herättyä, kun ovesta astutaan sisään ja ihan koska vaan, aina maittais.

Alla lauantain yhteisposetuksia ja yhteisodotuksia, että josko jo jotain alkais tapahtua.

Rouva 9 v ja neidit 5 ja 1 v.

Omena on hyvää kaikkien mielestä (kuin myös peruna).

The trio!