Tässä iltana yhten aurinko paistoi niin kauniisti Jyväsjärven rannalla töistä lähtiessä, että toivoin jaksavani palata aurinkoon koirien kanssa, onneksi jaksoin. Meillä päin kentät ovat kovin varjossa iltaisin ja vaihteluahan sitä kaipaa itse kukin. Jätin koirat hetkeksi odottelemaan, kun otin ruskakuvia ja noinhan minä trioni löysin, kun käännyin koiriani kohti. Ja noinhan ne juoksi kun vapautin.
Sit myö tehtiin mukavia ruututreenejä ja ohjattua kaikkien kanssa. Viikko sitten tehtiin jälkeä ja esineruutua pitkästä aikaa ja tällä viikolla esineruutua uudestaan. Saatiin uskoa ja neuvoa takaesineisiin, hienoa!
Tänään pääsin Prikan kanssa kuudenteen koulutukseensa tänä vuonna. Oilin silmien alla käyty viidesti ja nyt sitten tulivat Korrit Laukaalle kouluttamaan. Teemana meillä oli ollako iso tyttö ja pitääkö jo tokoilla totisesti temppujen tekemisen sijaan ja kontakti ja sen levottomuus. Kysyinkin heti alussa, että kumman kanssa kumpaa ja päädyttiin että kokaisuuksien kokoamisen alkua treenataan Pekan kanssa ja Riitan kanssa pureutuisimme kontaktihommiin.
Pekan kanssa aloitimme seuruun pätkällä. Ensimmäinen kommentti liikkeestä, että ensin sosiaalinen palkka, kehu ja sitten vasta vapautus, yes ja palkka. Juu, kyllähän me aina välillä muistetaan sosiaalinen palkka muttei suinkaan aina. Sitten teimme liikkeitä putkeen; seuruu, jäävä ja luoksari. En käyttänyt valmistelevia juttuja ennen liikkeitä, se pitää muistaa aina (tietty). Lisäksi kehään mentäisiin kuin myös liikkeiden välissä hallitusti mutta hyvällä fiiliksellä. Katsoimme vielä noutoakin lopuksi, ihan mielellään Prikka toisi luokse asti. Pitoon taas keskittyi paremmin kun heiluttelin palloa vieressä (ei tullut mälväysilmiötä, mikä helposti pitoa pitkittäessä tulee). Mutt kaiken kaikkiaan Pekka kovasti tykkäsi tempputaustastamme. Toko ei ole koiralle luontaista toimintaa, niin se pitää tehdä hauskaksi. Sama koskee kehua (sosiaalista palkkaa) sen pitää tuntua hauskalta niin ohjaajastakin kuin koirastakin, että olisi palkitsevaa ja kantavaa kokeessakin. Kovasti Pekka kehui meidän yhteistyötä, olemme kuulemma kuplassa. Koira palkkautuu kehuistani ja tekee minulle töitä, eikä lelulle tai namille. Mainitsi siinä vielä, että puhutaan kovasti vietistä ja miten upeassa vietissä koirat ovat, kun useimmiten ovat vain kiihkeinä palkkaan ei tekemiseen. Pekka piti myös tärkeänä, että koiran kanssa tehdään jotain koiralle mielekästä lajia, eikä vain pikkutarkkaa piipertelyä (en muista mitä ne sanat oli mutta tuollainen ajatus takana).
Riitan kanssa sitten etsimme avaimia täydelliseen kontaktiin. Kun Prikka on edessäni tai sivulla se pitää kontaktia mutta pian alkaa silmät pyöriä sinne tänne. Asiaan kontrollia häiriöharjoituksilla kaverin, lelun ja namien kanssa, kyllä se siitä. Sitten teimme pätkän seuruuta ja emäntä tottelevaisena kääntyy aina heti liikkurin käskystä eikä valmistele koiraansa mitenkään. Muuten kaunista seuruuta, mutta helpota koiran tehtävää. Saimme myös mukavia apuja suorana eteen tulemiseen, koira hyppää makuuasennosta edestä ylös namikäsiin. Peruutuksissa etupalkka toimi parhaiten, pääsee paremmin palkkaamaan hyvästä hetkestä. Riitan kommentti settimme jälkeen, että ainakin tuossa koirassa on on-off-nappi!
Molempien kanssa Prikka meni palautteen aikana hieman syrjään makoilemaan ja kuunteli sieltä, kun emäntää ohjeistettiin! Juu, kyllä näillä kommenteilla hymyilyttää pitkään!
(Joo, toiset eivät ikinä opi. Kuinkahan monta kertaa pitää muistuttaa valmisteluista, sosiaalisista palkoista yms.?
Alla vielä otoksia, kun jaksoin lähteä aurinkoon työpäivän jälkeen - aikamoinen kultainen yllätys järven rannalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti