Miksi pihatreeneissä menee aina superhienosti? Koirat osaa kaiken ja itsekin lähentelee täydellistä.
Treeneissä kavereiden kanssa sitten kämmitään ja on niin osaamaton. Oltiin Prikan kanssa viime viikolla nuorten koirien viimeisellä kurssikerralla ja siellä otettiin kolme liikettä koemaisesti. Sielläkin kämmittiin.
Aloitettiin ruudulla, mitä ei olla ikinä viety seisottamista pidemmälle. Hyvin löysi ruutuun ja meni maahankin, siinä ei sitten malttanut pysyä, kun ei sellaista olla tehty, muuten hyvä.Tehtiin liikkeestä maahanmeno, hyvä muuten mutta aloitus ja lopetus epämääräistä sähellystä kummankin osalta. Kolmantena tehtiin kaukot alokkaan malliin, kun siinä on pientä epävarmuutta heti sarjan ja etäisyyden kasvaessa. Hyvin suoritti kaukot. Mutta me ei ikinä löydetty kerralla sivua, koira jäi jotenkin taakse, minä todennäköisesti hermoilin käskytyksissäni. Ja sitten ne loppuasennot koira asettautui joka kerta poikittain sivuun, jäi siis odottelemaan palkkaa. Siispä nyt taas vähän aikaa muistetaan treeniä palkkaamatta ja tehdään kokonaisia liikkeitä. Ihan samalla lailla tuli mokkeroitua Prikan kanssa kaveritreeneissä. Mutta jääpähän ajateltavaa ja korjattavaa ja vähän samenee ne omien treenien pinkit lasit. Jinga tekee hienon ruudun, silloin kun sattuu etenemään suoraan eteenpäin merkittömälle merkille. Mutta, joka toinen kerta taitaa ruutu kutsua suoraan. Siispä paljon eteenmenoja treenataan me.
En muistanut käyttää Prikkaa enkä muita vaa'alla yksivuotispäivänä mutta muistinpa 13-kuukautisena. Prikka painoi 17 niin kuin Kiilakin. Jinga vajaa 15. Eivätpä ole nuo vanhemmat tytöt aikoihin olleet näin timmissä kunnossa. Jingaa saisi piirun verran saada lisää. Joulukuussa Jingalla oli puolitoista kiloa enemmän ja Kiilalla kilo.
Sunnuntaina ajelimme kauniin sään kunniaksi Konnevedelle melomaan. Olipa jännää olla vesillä ei-kesällä. Kaunista oli, aivan mielettömän kaunista ja lämmintäkin, hyvin tarkeni. Koirat olivat ekaa kertaa inkkarissa, joka kevyenä purtena on huomattavasti kiikkerämpi kuin supervakaa raskas soutuveneemme. Nyt ei saanut koirat laidoille kiivetä. Kanootin pohjalla oli pari retkipatjaa ja vielä fleecealusta, ei kylmä hohkanut. Kepo vielä urki keskituhdon pois, että oli enemmän tilaa ja vähemmän kiipeilymahdollisuuksia. Lisää kuvia FB:n kansiossa.
Treeneissä kavereiden kanssa sitten kämmitään ja on niin osaamaton. Oltiin Prikan kanssa viime viikolla nuorten koirien viimeisellä kurssikerralla ja siellä otettiin kolme liikettä koemaisesti. Sielläkin kämmittiin.
Aloitettiin ruudulla, mitä ei olla ikinä viety seisottamista pidemmälle. Hyvin löysi ruutuun ja meni maahankin, siinä ei sitten malttanut pysyä, kun ei sellaista olla tehty, muuten hyvä.Tehtiin liikkeestä maahanmeno, hyvä muuten mutta aloitus ja lopetus epämääräistä sähellystä kummankin osalta. Kolmantena tehtiin kaukot alokkaan malliin, kun siinä on pientä epävarmuutta heti sarjan ja etäisyyden kasvaessa. Hyvin suoritti kaukot. Mutta me ei ikinä löydetty kerralla sivua, koira jäi jotenkin taakse, minä todennäköisesti hermoilin käskytyksissäni. Ja sitten ne loppuasennot koira asettautui joka kerta poikittain sivuun, jäi siis odottelemaan palkkaa. Siispä nyt taas vähän aikaa muistetaan treeniä palkkaamatta ja tehdään kokonaisia liikkeitä. Ihan samalla lailla tuli mokkeroitua Prikan kanssa kaveritreeneissä. Mutta jääpähän ajateltavaa ja korjattavaa ja vähän samenee ne omien treenien pinkit lasit. Jinga tekee hienon ruudun, silloin kun sattuu etenemään suoraan eteenpäin merkittömälle merkille. Mutta, joka toinen kerta taitaa ruutu kutsua suoraan. Siispä paljon eteenmenoja treenataan me.
En muistanut käyttää Prikkaa enkä muita vaa'alla yksivuotispäivänä mutta muistinpa 13-kuukautisena. Prikka painoi 17 niin kuin Kiilakin. Jinga vajaa 15. Eivätpä ole nuo vanhemmat tytöt aikoihin olleet näin timmissä kunnossa. Jingaa saisi piirun verran saada lisää. Joulukuussa Jingalla oli puolitoista kiloa enemmän ja Kiilalla kilo.
Sunnuntaina ajelimme kauniin sään kunniaksi Konnevedelle melomaan. Olipa jännää olla vesillä ei-kesällä. Kaunista oli, aivan mielettömän kaunista ja lämmintäkin, hyvin tarkeni. Koirat olivat ekaa kertaa inkkarissa, joka kevyenä purtena on huomattavasti kiikkerämpi kuin supervakaa raskas soutuveneemme. Nyt ei saanut koirat laidoille kiivetä. Kanootin pohjalla oli pari retkipatjaa ja vielä fleecealusta, ei kylmä hohkanut. Kepo vielä urki keskituhdon pois, että oli enemmän tilaa ja vähemmän kiipeilymahdollisuuksia. Lisää kuvia FB:n kansiossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti