Luxorious fortnight

"Our stream" 

 upstream

The stump loaded with stumps

This time of the year  forest can be pretty green, too!

The green spot in our yard

We have been training with a friend, friends or with a (paid) coach eight times within the fortnight -luxurious! Extra: we were able to train outside without rain and freezing cold twice. If I could only remember and absorb all the information/hints I have received, we would be champions soon. Alas my memory is short and it is so hard to tell to the dog if the movement was perfectly fine or not!

 This super fortnight started with an indoor training session of golden retrievers in Kuopio (our weekly training partner Raff is sitting in the pic above).  Jinga was the only black and white among seven goldies. Her colour would not sit nicely, so I did not take her into the group foto shooting. We did the new long movements and it did not look bad at all. In the other session we did heel work which needs lots of improvement, I should tell Jinga more clearly what is acceptable what is not. 

Last week we spent two evenings in freezing rain (that is why no cameras or phones out of pockets) with Andy (picture from Andy's last visit in March) and Maarit. She helped me a lot with Jinga's heel work, too. Prikka did the movements of the open class, lots of tiny mistakes (have not had too much show like training), so we have been busy checking and correcting the movements that did not go smoothly in our rehearsal. 

During the weekend I visited the nice training field for dogs in Hämeenlinna. Nice sets for Prikka, only the scent did not work like it does on the familiar grounds. Prikka had also her first track of the year, about three hundred meters. The track was one hour old and she found all the five sticks that laid on her track!

Being in the group foto is so much fun?!

This week we joined in the company of "my neighbours" and had a nice session with two young border collies Riepu and Nix, we should have more of these this summer! Riepu and Nix with their family members above.

Pippa

Minttu

Nelli

Today we had a nice session with Anna and her dogs (above).  Jinga and Pipsa did the big new movements. With Prikka I wanted to have some ideas for stopping her faster when running to square. She also noticed that Prikka is "collapsing" to bc-coma (when waiting for tasks or even in her heel position. I had noticed that she was on the borderline with our retrieves but not otherwise. So, now we try to stay upright.

Prikka - around the cone

Is this good, upright enough?

Prikka - jump

Prikka and retrieve

Jinga around the cone, the beginning of the long movement

Jinga - finalising the long movement

Fortnight has included also training with our regular training partners the goldies. I feel really privileged to have these kind of training weeks and training friends - really luxurious! Thank you, it is so much more fun to train together and more effective to have someone to supervise!

Underneath the training bags of today and the "trainees":

Luxorious fortnight ended with some agility. 

Hauskaa Vappua!

Me treenaillaan ja toiset ne kisaa ja lujaa kisaakin!

Super-S:t: Saran Särmä ja Sakke ja jäätävä rata viime lauantailta 23.4 yllä olevassa linkissä. Sakke ja Särmä olivat tempaisseet jäätävän nollan Kirkkonummella ja tulivat videon radalla toiseksi yhdessä Niinun ja Thorin kanssa. Niinu oli halunnut uusinnan, jonka Sakke ja Särmä voittivat ja samalla paransivat aikaansa sekunnilla videoituun rataansa, voittivat uusinnan. Voin vain kuvitella mikä fiilis on hallissa ollut, kun kaksi urheilijakoirakkoa on painanut miljoonaa! Vähän normista poikkeavaa jännitystä, jäätävän hieno rata ja hengitystä oli pidelty! 

Eiks niin, että kiilassa on yhdeksän särmää. Aikamoinen Särmä tuo Särmä-Kiilanpoika! Olen niin kiitollinen, että Sakke on saanut kasvaa upean kisakaverin kanssa mielettömän taitavaksi ohjaajaksi!

Vinka

Jas

Takarivissä: Vinka, Jas ja Elmo

Eturivissä: Jinga, Prikka ja Kiila

Meidän tehokkaat mutta varsin jäätävät treenit jatkuvat (on niin kylmä, että aina on syväjäätynyt olo treenien jälkeen). Olemme jatkaneet Maaritin korjaussarjaa. Prikka ei ole jämähtänyt meidän viime viikon avoimen koemaisen virheisiinsä. Hienoja settejä on kovasti takana. Paitsi, että onhan Prikkakin silmäkoira. Täysin erilainen silmäkoira kuin Kiila, niin eihän sitä meinaa itse tajuta, onneksi kaverit aukovat silmiäni. Prikka meinaa jäädä leluun kiinni, tai jos olemme treenailleet jotain targettia, niin vaarana on niihin kiinnijääminen. Esim. nyt ollaan pari kertaa tehty ruutua, ja kun hiukan myöhemmin ollaan tehty merkkiä, niin kovasti vaan ruutu kutsuu, vaikka sinne onkin välimatkaa. Jingan kanssa tiedämme tosi tarkkaan mitä tehdä, aikas hienoa. 

Viikonloppuna kerkesimme vaikka mitä, olimme mukavalla bc-poppoolla kävelyllä (kuvat yllä), treenailimme  tokoa Annen ja Jasin kanssa Hämeenlinnan upealla koirakentällä ja vähän avustettiin/seurattiin Vinkan ketteryystreenejä. Sunnuntaiaamuna pääsi Prikka vielä muutaman sadan metrin jäljelle. Ensimmäisen kepin kohdalla piti vähän muistuttaa keppien olemassa olosta ja tärkeydestä mutta loput neljä keppiä Prikka löysi aivan itsenäisesti. Nyt on korkattu jälkikausi!

Inside Prikka - health information

 

I have been taking these tree pics when visiting a vet. I did not take new ones two weeks ago and now it is raining, so I am using the ones above, taken almost a year ago (in mid May).

We visited a vet two weeks ago, Prikka was analysed thoroughly. The results are fine.
Her hips are B/B 
(A is normal, B borderline, could have been a bit deeper) and
no changes in her elbows, the result being 0/0.

No changes with the number or formation of her vertebra.
Vertebral Anomaly 0, VA0
Lumbosacral Transitional Vertebra 0, LTV0

The weights of the dogs, while visiting the vet:
Kiila 15, 4 kg (four kilos kess from her maximum one, a year ago, usually around 17 kilos).
Jinga quite ideally 15,2 kilos
Prikka had also quite ideal numbers for her size 17,8.
Last year I had filled up this questionnaire from the Canine genetic studies of Hannes Lohi and his group. Based on my answers they asked for blood sample from Jinga. That was taken during this visit as well one for Prikka, and I answered also for her the questionnaire (she was so young when I filled the form for the older girls). They had a sample of Kiila already from the earlier times (so we are also part of the epilepsy research).

And now the introduction to Finnish and Swedish:
Border Collie is bordercollie or border collie, respectively! So, now you know this hardworking elegant and intelligent breed in three languages.

Now, it is good time to start looking around seriously. If there would be a healthy, tenacious and nicely build male with a sound mind somewhere, I would be happy to meet him. The earliest meeting for the dogs would be next winter. May be I will wait one more year, so for either spring 2017 or 2018 we are dreaming of having a second jolly agile litter.

Mennäkö vai eikö mennä?

Treenattiin yksi päivä (itse asiassa turhan monena) sateessa ja Prikka pitelee sadetta odotellessaan. Sillä oli molemmat korvat lupassa moppemaisesti mutta siitä en saanut kuvaa.

Jingan kanssa pitää treenata erikseen vinoja hyppynoutoja hässäkkään, kun se jotenkin saattaa keulia linjalta ;)

Prikan kanssa tehtiin hienoja hyppynoutotreenejä ed. viikolla, nyt se ei tuolla mystisellä virityksellä onnistunut.

Toiset ne on niin luovia, että saa avoesteestäkin umpiesteen tai ainakin melkein! Umpiesteeni on sen verran raskas ja ylileveä jaloistaan, joten testailin lainahypyn umpioimista, käy se, pure natuaral ei ihan ole 50 senttiselle koiralle tarpeeksi iso, mutta pienemmälle melkein. Väärinpäin käännettynä ei istunut ollenkaan niin hyvin kuin oikein päin. Pitää siis jatkaa mainostamista! Voisiko tästä saada jo provikkaa? Lainapeitteellä saa hyvän katteen, sekin tuli testattua. 

Hyvä on ollut viikko treenien suhteen. Lauantaina oltiin Kuopiossa kultaisten vanavedessä ainoana mustavalkoisena Satsun koulutuksessa. Jingan otin mukaan, kun Prikka pääsee toukokuussa rinkikoulutuksiiin. Ihan kuin mulla olisi ollut eri koira mukana kuin viikkoa aiemmin Oilin häiriötreeneissä. Ilmeisesti pieni panikoijani saa minusta tukea sen verran ja häiriötkin olivat pienempiä edellisenä viikonloppuna. Nyt Jings oli paikkamakuussa ihan "yksin" ja kun siinä kävi ihmiset ojentelemassa koiriaan, niin epävarmuus iski. Pienestä on kiinni itsevarmuus. Nyt harjoiteltiin EVL:n paikkista ja sen treenaamiset ovat yhdellä kädellä laskettavissa, oltaisko kerran tehty onnistunut luoksari. EVL-paikkis siis kesän ohjelmistoon.

Muuten ollaan treenattu pihalla,  kentillä kultaisten ja Hellmanin Maaritin kanssa. Just, kun olin saanut Maaritin kanssa sovittua, että tehdään Jingalle kokeenomainen tietääkseni voinko tähdätä oman kylän SM:iin, niin tajusin, ettei meistä siihen ole. Talvi on mennyt uusia liikkeitä hioessa, eivätkä ole läheskään varmoja vielä. Mutta niin ei ole mikään muukaan, meillä ei ole mitään bravuureita alkaen paikkiksesta jatkuen noutojen kautta kaukoihin. Eli pysymme Jingan kanssa varikolla toistaiseksi. Suht hienoja ruutu- ja kiertohassäkkä -erotuksia katsottiin Satsun kanssa, ei mennyt lankaan, tokassa sessiossa sitten katottiin meidän seuruuta, joo levotonta on! Koiralta pitäisi vaatiakin jotain, ei se mene rikki. Katsottiin vielä Maaritinkin kanssa, niin sanoi epätasaisuuden syyksi edistämisen. Jinga katsoo mua ehkä liikaa ja edistää, polvi osuu koiraan ja se väistää ja niin ollaan negatiivisessa kierteessä. Onneksi sain hienoja neuvoja oikean paikan pysymiseen ja edistämisen estämiseen. 

Prikan kanssa ollaan tehty paljon pito- ja poimintatreenejä, yritetty muistaa paikkisistumistakin treenata ja luoksarin stoppeja avustajan kanssa. Kun vaan muistaisi pitää ne läpijuoksut enemmistönä. Nyt oli jo malttia stopissa,  ei karannut ennen aikojaan takapalkalle. Tänään tehtiin Maaritin kanssa avon koemainen. Tulipa pitkää korjaussarjaa meille ja huomattua, että  pitää treenata liikkuroituna useammin. Aloitimme paikkiksella - ei moitittavaa. Seuraavaksi luoksari ja siitähän se korjaussarja alkoi. Oltiin treenattu suuntia matalilla merkeillä aiemmin ja niihin jäi paimenkoira kiinni: Ei kuullut maahanmenoa, tuli löysästi luokse ja vielä vajaasti sivulle. Seuraavaksi liikkeestä seisominen, ok, paitsi kääntyi ja liikkui, kun menin koiran taakse. Ruutu: meni yli laidan, enkä osannut korjata, no jotenkin sitten. Nouto oli positiivinen yllätys - suht kaunis ja ihan pieni mälväys sivulle tullessa. Sitten vuorossa kierto, merkki oli ruudun vieressä ja ruutuun jäi koira kiinni. Kun vihdoin muutaman avun jälkeen kiersi, niin ihan kaunis oli liike. Kaukot yes, ja hyppy taas ei - kiersi sen. Niin, ei tuossa montaa onnistunutta liikettä ollut, mut kyll me jatketaan treenimistä ja yritetään johonkin toukokuun kokeeseen! 

Ai niin, onhan meillä tämä kolmaskin - villantuottaja-Kiila, wannabe afgaani/kommodor - kilo oma villaansa niskassaan - ei paljoo hymyilyttänyt!

Menossa ensimmäisiin tottelevaisuuskokeisiin?

Olin helmikuussa tokokokeissa Mikkelissä ja kanssakilpailijat kyselivät viime hetken ohjeita ennen suoritustaan.  Tuomari Riikka Pulliainen harmitteli kokeen jälkeen, kun ei voinut antaa koirakon osaamisen mukaisia pisteitä ja kannusti kilpailijoita videoimaan suorituksiaan sekä lukemaan sääntökirjan yleiset ohjeet. 

Jälkikäteen ajattelin, että on tässä jotain opittu neljän viimeisen vuoden aikana. Ihan yhtä tietämättömänä kävin kokeissa minäkin 20 vuotta. Yleisten ohjeiden ja arvosteluohjeiden läpikäyminen vaatii hiukan perslihaksia  - 71 pykälää (10 sivua) + alokasluokan liikekohtaiset 10 sivua. Ajattelin, josko voisin jakaa omassa yhdistyksessäni viime vuosien oppiani, jos edes joltain karikolta välttyisi kuuntelijat/lukijat, alla iltamme runko.

Alemmat luokat
Alokasluokka on kansalaistottelevaisuutta, lyhyt ja kannustaa eteenpäin.
Avoin huomattavasti vaativampi ja pidempi, mutta  joukossa mukavia vauhtiliikkeitä, joista useimmat koirat palkkautuvat, alustaa/valmistaa hyvin voittajaan.

Ennen kokeeseen menoa on hyvä olla hanskassa:

Iloiset treenit, koiralle saa sanoa ei ja mustavalkoinenkin pitää olla, mutta hauskaa pitää olla niin koiralla kuin ohjaajallakin. Väkisin pakertaminen ei kanna minnekään.

Liikkeet yliharjoitettuna (treenikentällä jo: “jäykkä ohjaaja on hyvä ohjaaja”, kotosalla melkein hyvä suoritus on todennäköisesti kokeessa välttävä.

Liikkeet häiriöillä, mm. liikkuri (sitä kuunnellaan puolella korvalla muttei palvota, pitää harjoitella etukäteen), tuomari, yleisö ja jännitys vaikuttavat koirakkoon.
Liikkeet ketjutettuna (liikkeiden välit), kokonaisuus hallinnassa mutta kannattaa välttää kaavamaisuutta, ei tehdä aina samassa järjestyksessä, samalla tavalla. Välillä lopettaa ketjutuksissakin kesken liikkeen. Erilaisilla, pitkitetyillä liikkeillä tai lyhyillä liikkeiden osilla estetään ennakointia ja pidetään homma kiinnostavana.
Vartaloapuihin (niiden puuttumiseen) pitää kiinnittää huomiota.

Kenraaliharjoitus kaverin kanssa, videointi ja ostettu treeni ovat todella hyödyllisiä.  Varsinkin liikkeiden välistä palkkausta kannattaa miettiä/opiskella etukäteen. Möllikisoissa kannattaa ehdottomasti käydä, jos vain mahdollista ja palkata siellä koiraa (uusi tilanne ja paikka ovat uutta, palkkaamattomuutta kannattaa treenata tutuissa ympyröissä ensin).

Kun koira osaa "täydellisesti" liikeet ja on realistinen mahdollisuus ykköstulokseen, niin kelpaa mennä rinta rottingilla kokeeseen. Kokeet ovat kuitenkin aika tylsiä useimmille koirille, ei kannata alvariinsa ravata. Ennen koetta viikko tai kaksi vain mukavia pikkutreenejä, koiralle osaamisen tunnetta, koira on hyvä!
Maailma ei kaadu, vaikkei toivottua tulosta tulekaan, vaikka kuin realistista olisi ollutkin. Onneksi koiramme eivät ole ennalta arvattavia robotteja.  Ne voivat keksiä kaikenlaisia yllätyksiä matkan varrella, erilaisiin päiviin ja suorituksiin kannattaa totuttautua. Epäonnistumiseen kannattaa paneutua myöhemmin ihan itsekseen ja miettiä mitä voisi tehdä  eri lailla ja paremmin niin itsensä kuin koiransa suhteen. Myöskään ei kannata verrata koiraansa treenikaverin koiraan tai edes sisaruuksiinsa, jokaisella koiralla on omat aivoituksensa ja kehitysvaiheensa.  Omat aivot joutuvat kovasti tekemään töitä parempia suorituksia laatiessa ja se on ehdottomasti yksi tokon suola.

Kokeessa:

Jos et ole hankkinut kilpailukirjaa ennen ensimmäistä koetta, niin ilmoittautuessasi koepaikalla voit sen ostaa (yleensä 3 euroa) ja kysyä samalla toimitsijoilta, missä vaiheessa tuomari ehtii sen varmentaa (tähän taas tarvitset rekisterikirjan). Kuten näyttelyissä ja muissa kokeissa ja kilpailussa, pitää tietenkin rokotukset olla kunnossa ja rokotustodistukset mukana.
Kupla: Kannattaa unohtaa pisteet kokonaan ja keskittyä vain ja ainoastaan koiraansa ja seuraavaan liikkeeseen. Kun koiran pitää keskittyä sinuun, niin keskity sinä vastavuoroisesti koiraan. Muista kuunnella liikkurin ohjeita liikkeen alussa, keskellä ja lopussa. Kaksoiskäskyjä pitää välttää mutta kannattaa ehdottomasti antaa, jos ekalla käskyllä ei mitään tapahdu. Kiinnitä huomiota kroppaasi, älä kumartele. Koiraan ei saa koskea liikkeiden aikana. Jos meinaa jännitys iskeä, niin syvään hengittäminen auttaa useimmiten.

Koirat viedään paikallaoloon ja sieltä pois kytkettynä. Koiran saa viedä myös yksilöliikkeisiin kytkettynä. Talutin irrotetaan ennen ensimmäistä liikettä.

Paikkamakuu
Koirat yksitellen maahan, jätetään koirat, jokin käsky (=tieto, mistä liikkeestä kyse) koiralle, kun se jätetään. Kävellään rintamana, odotellaan liikkurin käskyjen mukaan minuutti ja palataan takaisin rintamana, josta koiran viereen. Koirat yksitellen ylös. Kiitos/Liike päättyy.
            (pitää muistaa harjoitella kavereiden kanssa maahanmenoja ja istumaan nousuja)

Seuraaminen
Sivu/seuraa pieni tauko ja liikkeelle, tee rauhassa käännökset ja pysähdykset ja temmon vaihdot. 
            Kontakti - peili hyvä apu,
            pitää muistaa harjoitella kavereiden kanssa liikkuroituna seuruuttamista)

Liikkeestä maahan
Koira sivulle, seuraa – maahan, jatketaan matkaa kunnes “matka riittää” ja käännytään ja palataan kehoituksesta koiran sivulle. Käskyllä koira istumaan.

Luoksetulo
Koira sivulle, “jätetään koira”, jättökäsky, jatketaan matkaa kunnes “matka riittää” ja käännytään ja kehoituksesta kutsutaan koiran sivulle.

Pito
Koira sivulle. Joko siirrytään koiran eteen tai suoraan sivulla istuvalle annetaan kapula “pidä” odotetaan liikkurin ohjetta, “irti”.

Kauko
Koira sivulla, liikkuri “KOIRA ALAS” “maahan”, jättökäsky ja siirrytään liikkurin ohjeiden mukaisesti ja käskytetään koira istumaan ja makuulle ohjeiden mukaisesti. Palataan koiran sivulle ja koira istumaan, kun lupa annettu.

Hyppy
Jätetään koira istumaan liikkurin neuvomaan paikkaan (saa valita 2-4 m esteen edessä/takana), käsky “hyppy” luvan jälkeen. 

Joka liikkeen jälkeen odotetaan "Liike päättyy"/"Kiitos" kommenttia ennen kuin koiraa kiitetään ja  vapautetaan.

Itselleni olen tehnyt liikkeistä lunttilaput, puhelimessa minulla on todella typistetty lista kaikkien luokkien liikkeistä ja liikekohtaisista ohjeista. Jos otat muistilistan käyttöösi, niin tarkistathan kryptiset merkintäni alkuperäisistä ohjeista (linkki ylhäällä) ettei tule väärinkäsityksiä ja voit laventaa tekstiä itsellesi sopivaksi. Survoin tekstiä tosi paljon saadakseni yhden luokan mahtumaan A-neoloselle (tosin ylimpien luokkien kanssa en siinä onnistunut. Taskussa pidän usein pientä lappusta, jos haluan tarkistaa, että mitkä ne ko. luokan liikkeet ja/tai ajat matkat olivatkaan.

Tokoiluun liittyvät kirjasuosikkini:
Brandel, Maria: Från valp till stjärna
Korri, Susanna ja Korri, Juha: Tavoitteena huippukoira
Mujunen, Salme: Tie tottelevaisuusvalioksi
Pärssinen Piritta: Tottelevaisuuskoulutuksen perusteet + vihkot

Rugaas Turid: Rauhoittavat signaalit

Svartberg, Niina: Kilpailemisen taito
Svartberg, Niina ja Kenth: Tavoitteena täysi kymppi
Wirén, Tommy ja Romppainen, Päivi: Onnistu koirasi koulutuksessa


Iloisia mukavia treenejä ja onnistumisia niin treeneihin kuin kokeisiinkin!

Kevään kohinaa ja tok-tok

Oltiin la-su pikavisiitillä Hämeenlinna-Riihimäkiakselilla, kuvat sieltä. Jyväskylässä ollaan eletty talvea ja just alkaa olla lumetonta pihallakin, mutta olipa iso ero lauantai-iltana lounaaseen ajaessa.  Nähtiin vielä matkan varrella kasapäin joutsenia ja kurkia, keväistä täydellä volyymilla! Hämeenlinnan auringossa ja melkein viheriöllä tuntui kovin kesäiseltä. Västäräkkikin teki oman mukavan lisän meidän kesäfiiliksiin. Pari viikkoa on mennyt puolella teholla flunssaisena, pieniä pihatokoja toki mahtunut mukaan (vähän lumen tai siis lumettomuuden mukaan tehty meidän "muuveja". 

Mikäs se ihmisen flunssakoomasta saa toipumaan? No, mun tapauksessa koin ihmeparantumisen torstaina, kun sain kuulla, että pääsen Oilin koulutukseen Jattilaan kummallakin mustavalkoisella, siinä unohtui kaikki maalliset vaivat! 

Jinga pääsi ensin ryhmätreeneihin noin kymmenen koiran kanssa. Tehtiin istu-seiso-harkkaa piirissä, lopuksi pujoteltiin vuorotellen piirin ympäri, Jinga oli ihan pätevä, se kun on tykännyt mennä lankaan  kovin iisisti. Hyvää olisi tehnyt Prikallekin, kun sillä on samanlainen kuuntele-naapuriohjaaja-kompleksi. Sitten tehtiin aikas hieno ruutu Jingan kanssa. Siirryttiin hieman edellisestä lähtöpaikasta, niin putkiaivokoirani halusi ehdottomasti edellisellle "merkille". Eteenmenoja pitää vahvistaa kovasti tekemällä ensin vanhassa hajuvanassa ja sitten vaihtamalla paikkaa. Seuraavana vuorossa hässäkkä, joka alkaa nykyään sujua aika hienosti ja olisin sillä halunnut ylpeillä. Mutta eikös hässäkkä rakennettu, niin että äsken tehty ruutu jäi kiertomerkin viereen suht lähelle. Sinnehän se pieni sinko sinkosi, ja sinkosi ja sinkosi. Joka kerta pysähtyi seis-käskyyni, joka kerta se käytiin hakemassa ja pannasta taluttaen esiteltiin mikä on merkki, paluu paalupaikalle "seuraten". Pointti oli se, että pitää estää Jingan palkkaantuminen juoksemalla ja minun löytää tasapaino motkottamiseeni. Huh - pyyhkii otsaansa osaamattomuuttaan (mehän ollaan etsitty ennenkin oikeaa kohdetta)! Kun se kiertotolppa vihdoin löytyi, niin sitten ei enää haksahtanut ruudun ja merkin kierron välillä! Ei mennyt lankaan, vaikka Oili yritti sitä harhaanjohtaa ja tehtiin vuorotellen ruutua ja merkinkiertoa. 

Prikan kanssa ehdin tehdä ruutua Oilin ollessa tauolla, ihan mukavalla ilmeellä meni. Vuorollamme halusimme briljeerata meidän noudolla, kun viimeksi oli epäselvää sen palautuspaikan kanssa. Vaihdoin palautuksen edestä sivulle ja mielestäni etenimme vauhdilla eteenpäin, enimmäkseen tehty vauhtinoutoja ja välillä kokonaisia ja joskus on mälväystä esiintynyt. Nyt sitten tehdään poimintoja ja huomautetaan ensimmäisestäkin kapulan pyörittelystä. Oh, vaikeeta mulle mutta eiköhän tuo koira nopsaa hiffaa mitä siltä halutaan. Sitten tehtiin luoksarin stoppei. Näytösluoksarin stoppi oli normia surkeempi. Ryhdyttiin sitten juoksuttamaan Prikkaa mun ja nami-Oilin väliä. Siitähän Prikka innostui kovin, teki hienon stopin mutta kääntyi ilman lupaa nami-Oilille. 

No, onpa taas paljon treenattavaa!  Kovin ovat erilaisia nämä kaksi: tuo putkiaivo-bensaa-suonissain koira ja tuo rauhallisuuden-ja viisauden-perikuva koira. Onneksi molemmat mustavalkoiset haluavat kovasti tehdä oikein, kunhan vain joku viitsii opastaa oikean tavan tielle!

  

Tokokokeiden ja -valioiden tilastoissa

On se koiranet vaan näppärä, vastauksia saa kysymykseen kuin kysymykseen, ainakin jos viitsii kahlailla. Pari vuotta sitten tuli tsekattua Jingan valioituessa, että miten yleistä on omassa rodussa valioitua kolmella ylimmän luokan kokeella. Vuonna 2014, niitä oli kolme kappaletta kuin myös viime vuonna, siis hyvä me! Kahtena edellisenä vuonna kuitenkin näpäköitä valioituja oli kuusi (2013) ja viisi (2012) hienoa tokokoiraa.

Viime vuonna sääntöjen muuttuessa tottelevaisuusvalioita tuli rodussamme vain 23, kun kolmen edellisen vuoden keskiarvo on 29.   Kun katsoo kuinka monta koetta (kaikki luokat mukaan laskien) valiot ovat tarvinneet keskimäärin valioituessaan, niin luku on niin pieni kuin viisitoista. Tosi tehokasta! Jos saa koiransa valioksi tuolla määrällä, niin voipa olla ylpeä koirakko. Neljän viime vuoden aikana neljä koiraa on valioitunut minimimäärällä eli kuudella kokeella. Näiden minimivalioiden määrä todennäköisesti vähenee ja vähenee, jos haluaa olla SM-joukkueessa mukana, niin "turhissa" kokeissa on käytävä.  Jos vuodessa syntyy noin 382 (rekisteröintien keskiarvo vuosilta 2005-2013) bc-pentua, niin melkein kahdeksan prosenttia (joka kolmastoista) on harrastanut tokoa tavoitteellisesti ja tuloksellisesti saavuttaen siis tokovalion arvon, ihan huikea määrä.

Tilastojen syövereissä tuli vietettyä aikaa myös kaikkien luokkien tulostasoa tsekkaillessa.Kuvittelisi, että alempien luokkien ykköstulos ei olisi ongelma millekään paimen- tai palveluskoiralle. Alemmat luokat eivät vaadi mieletöntä harrastuneisuutta, kuuluu ikään kuin rotuominaisuuksiin sen vertainen miellyttämisen halu.  Kovin eri kriteereillä ihmiset kuitenkin koiriensa kanssa kokeisiin menevät, niin tulostaso on hankala tarkkailtava. Jos katselee onnistumista asteikolla ykköstulos kaikista koekäynneistä, niin alempien luokkien keskiarvo vuosina 2011-2015 on bortsuilla 61 % (alokkaassa 67 ja avoimessa 55). Yli puolet nappaa koekäynnillään sen halutun ykköstuloksen.

Ylemmät luokat vaativat selvästi jo harrastuneisuutta ja asiaan perehtymistä, ja tuloksen syntyyn vaikuttaa jo niin moni asia, ettei johtopäätöksiä ole helppo tehdä mutta tilastot ovat tilastoja. Ylempien luokkien ykköstuloksen sai ko. viiden vuoden välillä 48 % koekerroista, tosin voittajan ja evl:n välissä on iso ero, voittajassa vain vajaa kolmannes (28 %) koesuorituksista on ykkästulos, kun EVL:ssä yli puolet (51 %) koesuorituksita on ykkösen arvoisia.

Kuvittelisi, että uusilla säännöillä onnistuneet VOI- ja EVL-tulokset heittäisivät kuperkeikkaa, voittaja vaikuttaa nyt sen verran jouhevalta avoimen jatkona ja EVL:ssä on entistä enemmän mahdollisuuksia pisteettömiin liikkeisiin. Luulisi myös, että nykyinen voittaja houkuttelisi kisaajia viihtymään luokassa pidempään kuin sen pakollisen yhden  ykköstuloksen verran.

Jos on kiinnostunut omasta rankingistään, niin tilastofaktoihin voi peilailla omia tuloksiaan. Harrastuskoiraa hankkiessa Koiranet on myös tosi näppärä. Ei tarvitse mutuilla vaan voi katsoa tilastojen valossa, miten upeita harrastuskoiria ne harrastuskoiravanhemmat sukulaisineen ovat. Se on sitten taas ihan eri asia miten ihana kotikoira mikäkin tilastotykki tai-floppi on.