On se koiranet vaan näppärä, vastauksia saa kysymykseen kuin kysymykseen, ainakin jos viitsii kahlailla. Pari vuotta sitten tuli tsekattua Jingan valioituessa, että miten yleistä on omassa rodussa valioitua kolmella ylimmän luokan kokeella. Vuonna 2014, niitä oli kolme kappaletta kuin myös viime vuonna, siis hyvä me! Kahtena edellisenä vuonna kuitenkin näpäköitä valioituja oli kuusi (2013) ja viisi (2012) hienoa tokokoiraa.
Viime vuonna sääntöjen muuttuessa tottelevaisuusvalioita tuli rodussamme vain 23, kun kolmen edellisen vuoden keskiarvo on 29. Kun katsoo kuinka monta koetta (kaikki luokat mukaan laskien) valiot ovat tarvinneet keskimäärin valioituessaan, niin luku on niin pieni kuin viisitoista. Tosi tehokasta! Jos saa koiransa valioksi tuolla määrällä, niin voipa olla ylpeä koirakko. Neljän viime vuoden aikana neljä koiraa on valioitunut minimimäärällä eli kuudella kokeella. Näiden minimivalioiden määrä todennäköisesti vähenee ja vähenee, jos haluaa olla SM-joukkueessa mukana, niin "turhissa" kokeissa on käytävä. Jos vuodessa syntyy noin 382 (rekisteröintien keskiarvo vuosilta 2005-2013) bc-pentua, niin melkein kahdeksan prosenttia (joka kolmastoista) on harrastanut tokoa tavoitteellisesti ja tuloksellisesti saavuttaen siis tokovalion arvon, ihan huikea määrä.
Tilastojen syövereissä tuli vietettyä aikaa myös kaikkien luokkien tulostasoa tsekkaillessa.Kuvittelisi, että alempien luokkien ykköstulos ei olisi ongelma millekään paimen- tai palveluskoiralle. Alemmat luokat eivät vaadi mieletöntä harrastuneisuutta, kuuluu ikään kuin rotuominaisuuksiin sen vertainen miellyttämisen halu. Kovin eri kriteereillä ihmiset kuitenkin koiriensa kanssa kokeisiin menevät, niin tulostaso on hankala tarkkailtava. Jos katselee onnistumista asteikolla ykköstulos kaikista koekäynneistä, niin alempien luokkien keskiarvo vuosina 2011-2015 on bortsuilla 61 % (alokkaassa 67 ja avoimessa 55). Yli puolet nappaa koekäynnillään sen halutun ykköstuloksen.
Ylemmät luokat vaativat selvästi jo harrastuneisuutta ja asiaan perehtymistä, ja tuloksen syntyyn vaikuttaa jo niin moni asia, ettei johtopäätöksiä ole helppo tehdä mutta tilastot ovat tilastoja. Ylempien luokkien ykköstuloksen sai ko. viiden vuoden välillä 48 % koekerroista, tosin voittajan ja evl:n välissä on iso ero, voittajassa vain vajaa kolmannes (28 %) koesuorituksista on ykkästulos, kun EVL:ssä yli puolet (51 %) koesuorituksita on ykkösen arvoisia.
Kuvittelisi, että uusilla säännöillä onnistuneet VOI- ja EVL-tulokset heittäisivät kuperkeikkaa, voittaja vaikuttaa nyt sen verran jouhevalta avoimen jatkona ja EVL:ssä on entistä enemmän mahdollisuuksia pisteettömiin liikkeisiin. Luulisi myös, että nykyinen voittaja houkuttelisi kisaajia viihtymään luokassa pidempään kuin sen pakollisen yhden ykköstuloksen verran.
Jos on kiinnostunut omasta rankingistään, niin tilastofaktoihin voi peilailla omia tuloksiaan. Harrastuskoiraa hankkiessa Koiranet on myös tosi näppärä. Ei tarvitse mutuilla vaan voi katsoa tilastojen valossa, miten upeita harrastuskoiria ne harrastuskoiravanhemmat sukulaisineen ovat. Se on sitten taas ihan eri asia miten ihana kotikoira mikäkin tilastotykki tai-floppi on.
Mutta Riitta-Liisa, kirjoituksesi sai pohtimaan, mitä väliä sillä on oikeasti valioituuko viidellä vai viidelläkymmenellä kokeella? Mun mielestä ei mitään, jokainen valioksi koiransa saanut ansaitsee arvostuksen kovasta työstään, niin koira kuin ohjaajansa.
VastaaPoistaJostain syystä itse näen kaikki vertailut (muualla kun arvokisoissa)koirien tai ohjaajien kesken (kuka on saanut nuorempana, kuka on saanu ekana, kuka on saanut vähimmillä koemäärillä, kuka on saanut parhaimmin sadaosapistein...) myrkkynä koiraharrastuksen hengelle. But maybe that's just me :)
No mutta ei pidä ottaa tällaista tilastoa liian vakavasti, mutta tulipa mieleeni vaan asian toinen puoli.
Moi Sanna, ihanaa kun joku joskus kommentoi! Eiköhän jokainen, joka itselleen on tavoitteita laittanut arvosta ja juhli saavuttaessaan tavoitteensa!
PoistaOnneksi koirat saa nykyään kasvaa rauhassa, useimmat ovat sitä mieltä, että turha kiire ei ole hyvästä pidemmällä tähtäimellä. Mielestäni taas jokainen saa arvostaa, jos "tulosvarma" koira on osunut kohdalle, se on ihan hieno ominaisuus, eikä ole keneltäkään pois, jos siitä iloitsee. Itse on vaikea ymmärtää mieletöntä titteleiden arvostusta, koira on hieno, kun se on valio. Jotkut valiot on hienoja koiria, jotkut vähemmän, oli niillä sitten vähemmän tai enemmän kokeita takana.
Mikä noissa tilastoissa ihmetyttää, että noinkin moni bc valioituu, olisi tosi kiva nähdä muiden rotujen tilastoja.