Tämä Bondi joutui lomailemaan kolmen tiukkismimmin seuraan, ihan kuin mimmit olisivat kisanneet kuka on suurin bitch, eivätkä paljoa arvostaneet laatuseuraa.
Kauniit olivat maastot Hämeenlinnassa, seurasta en niin menisi sanomaan.
Tässä osaan jo odotella, josko yhdessä mentäisiin eteenpäin. Meidän ekalla lenkillä oli jotenkin kova kiire eteenpäin mutta kun nuo peräjoukot katosivat näkyvistä, jos niitä ei pitänyt silmällä, niin pakkohan se oli vauhtia löysätä ja pitää joukkoja silmällä.
Maanantai oli sateen jälkeistä päivää Hämeenlinnassa mutta tistai erittäin kuuroista päivää Jyväskylässä, kyllä siinä tassut kurasiksi meni useampaa otteeseem, vaikken lätäköissä tykkääkään talloa, toisin kuin eräät!
Tultiin kävelyltä ja ne happamat mimmit jäi matkasta jonnekin, minä tomerana tulin verannalle odottelemaan, että kai ne joskus perässä tulevat.
Tiistaina pääsin enemmän kaltaisteni (Urpon ja Raffin) kanssa kävelylle.
Ei nekään meinannut kunnolla alkaa mua, mutta ees vähän.
Enkö olisi hyvä Ransu, jos filmeihin oikeata koiraa tarvittais, eikä pelkkää käsinukkea?
Kuvassa 1,5 kultaista noutajaa, mä olen se puolikas ja Raff se kokonainen.
Aikas kiva olla sisälläkin (jos noita tiukkiksia ei ota huomioon), kun löytyy kovasti kaikkea kivaa nallea, possua ja vinkua.Tässä meditoin nallen kanssa, joka on niin sävysävyyn kanssani, että saattaa jäädä huomioimatta ellei siitä teille lukijoille mainitse.
Possumeditointi vuorossa.
Yritystä on mutt toi vanhin, Kiila melkein 10 v., ei kyllä kertaakaan alkanut mua, irvisteli vaan, onneksi ei murissut (niinku nuo toiset), jos iholle meni!
Noku koirat ei ala mua, niin pitää keksiä tekemistä ihan itseksein, löysin tuollaisen kepin, joka oli sidottu kiinni (varmaan haasteeksi)
Kumpi on kivempi sininen, vai punainen kukkameri värimaailmani kanssa?
Eiks tämä punainenkin ole aika yes, niin ja sain sen sidotun kepin, kun vähän aikaa työstin juttua.
Toi mua vuoden vanhempi kakara näyttää vain kieltä.
Jos nyt kuitenkin yrittäis houkutella noita messiin?
Siinä nuo bitchit taas yhtenä "miehenä", eivät alkaneet.
No, entä täällä kuurupiilopaikassa, eikös nyt vähän voitais juosta ympyrää?
Onneksi löytyy keppien lisäksi leluja ja luita.
Luu oli hyvää, vaikka vuosikertamallia olikin.
Kun on kuuma, niin voi lepäillä veneiden seurassa.
Vien tilaa jonkin verran enemmän kuin nuo pikkukoirat.
Ihan miten päin vaan katsottuna pitkä oon.
Mutta myös mahottoman ihana!
Kepit vaihtaa omistajaa aika usein.
Tässä joukon kärttyisin, alituisesti muriseva mimmi, antaa itsestään niin leppoisan kuvan!
Kyllä ajoittain säpinää on. En minä niistä murinoista välitä, aina on tilaa tällaiselle nallelle, vaikka pöydän alla kaksikin mimmiä murisee, niin kyllä sinne mahtuu.
Toukokuu on lemmikkien aikaa tässä pihassa. Tuolla takana ja vasemmalla on no-no aluetta, sinne ei saa mennä, vaikka mieli tekisi. Pari kertaa ihan vain vähän kurkin ja haistelin no-no-aluetta, mutta kyllä nopeasti tulin pois ja uskoin, jos silmien alla yritin reviiriä laajentaa. Nämä täällä ei myöskään anna mun nukkua ja kaivaa ihanan viileää multamaata, ne on kuulemma varattu salaateille ja kesäkurpitsoille.
Melkein osataan yhdessä poseerata.
Mahdumme just ja just samaan kuvaan taluttajan vinkkelistä.
Tuossa ne mustat tas kielii, että sotkin niiden järjestyksen.
Perjantaiaamun kävelyllä: katsokaa nyt noita ne välittää vain omista jutuistaan.
Olen oppinut paljon akrobatiaa ja kiville on kiva hyppiä katsomaan maisemia.
Tässä tää niinku harkitsee naapurin pihaan tutustumista.
Ai, ei vai, no pysytään sitten omalla pihalla!
Hyvä, kun on valinnan varaa.
Elämä on laiffii ja loma varsinkin!
Bondi, 9 kk, puudeli-goodeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti