Kyllä maalla on mukavaa

Pelto- ja kyläteillä liikkuu hevosia ja poneja aika useasti. Tässä "meidän" Sylvie töissä ihan laitumella. Niin kävellessä kuin pyöräillessäkin ihmisillä on tapana moikata iloisesti, jos koirat ovat mukana, niin saavat yleensä kehuja.

Nyt on lähinaapurin lampaat laitumella, jonka poikki kuljetaan, kun lähetään etelän suunnalle.

Tällä viikolla käytiin kaupassa pidemmän kaavan kautta, parin kylän kautta idän suunnalle. Matka meni pari tuntia metsikössä mäen harjalla. Sieltä laskeuduimme Haslingfieldin ihanaan kyläkauppaan, joita tässä lähellä on useampikin.  Pitää joskus ottaa kuva noista persoonallisista pikkukaupoista kylissä tehtyine lähituotteineen (yleensä vielä ympäristöystävällisiä).

Kävelimme kuvan harjun päällä metsikössä mennessä, tulomatkalla tietä pitkin Harstonin lähistölle, josta lähti polku kotia päin. Talloimme pellon laitaa ja pellon poikki kunnes tulimme laitumelle. Onneksi siellä oli kilttejä lehmiä, jotka eivät meitä lähestyneet (usein lehmillä on tapana tulla koiria seurailemaan, eivätkä niiden aikeet niin ystävällisiltä näytä, ehkä tämä syksy on parempi aika tallaajien kannalta kuin kevät ja vasikat).

Taaskaan ei koirilla ollut vettä mukana, niinpä Prikka katosi silmistäni yhden maatilan lähellä ja tuli takaisin tällaisena.  Myöhemmin annoin Jingan juoda ojasta, vaikka hyvin tiesin ettei Jinga pysty juomaan kuumissaan käymättä makuulle, niin minulla oli kaksi haisevaa mutaista koiraa muassani. Matka jatkui taas laitumen poikki, jonka jälkeisellä pellolla en vaan nähnyt mitään merkkejä mihin suuntaan, menin siistimmältä näyttävään suuntaan. Ylitin tien ja en nähnyt jatkoakaan polulleni. Siitähän se sotku sitten alkoi, kun en halunnut vilkkaalla tiellä kävellä. Päädyin hevoslaitumelle, jota ei voinut kiertää, siellä hevoset hieman liian innokkaasti yrittivät hirnahdellen tehdä tuttavuutta tai  vahtia pihaansa. Seuraavalla kerralla kävellään sitten teitä pitkin, jos ei polkuja löydy. Ja muistetaan ottaa vettä mukaan, vaikka kuin olisi pilvinen taivas.

Vihdoin ja viimein sain Elih'n, pihan lurcherin, samaan kuvaan tyttöjen kanssa.

Tänään oli uhkaavat pilvet taivaalla lenkille lähtiessä.

Mutta näin sininen taivas oli kävelyltä palattuamme.

Muutamana päivänä olen ihaillut hopeapoppeleita, mielettömän upeasti kimaltavat auringossa. En edes muista, koska olen viimeksi hopeapoppeleita nähnyt. Sana pompsahti jostain lapsuuden maisemista.

Kovin on  kaunista maalaismaisema ja ihmiset tosiaan ystävällisiä näissä pienissä kylissä.