Tokoillaan ja takellellaan

Ollaan treenailtu laiskan pulskeasti syksystä kevääseen, kerran tai kaksi viikossa. Se ei ihan piisaa jos, haluaisi tulosta saada aikaiseksi. Ohjatussa treeneissä olimme vain kahdesti viime vuonna, aikamoinen ero edelliseen vuoteen. Jähmeätä tai ei, niin uskaltauduin ilmoittamaan Prikan tammikuun kokeeseen, juoksun takia koe siirtyi tälle päivälle.  Talvella tuli jännitysmomentiksi metalli, joka meni nollille molemmissa viime vuoden kokeissa. Koira noutaa oman metallin ongelmitta muttei vierasta. Onneksi saimme sitten treenata vierailla metalleilla tuon huomattuani. Miksi koiraa ei haittaa vieraat puukapulat vain metalli?
Tänään oli Halmialan Marjo tuomaroimassa Pop Dogien kokeessa Haukkuvaarassa ja saimme ihan mukavan kakkostuloksen. Kun on kahdesta kokeesta saanut kolme nollaa (tai melkein kolme) niin onpa edistystä saada vain yksi nolla!
Meitä oli vain kolme koirakkoa voittajassa. 

Ensimmäisenä oli paikkis ja siitä puhdas 10

Yksilöliikkeet tehtiin kahdessa setissä, Prikka oli ensimmäisenä suoritusvuorossa.
Luoksari, 8 Prikan näköinen esitys, valuva pysähdys
Jäävät: seisominen ja istuminen 9,5

Tunnari 0, on tehnyt onnistuneita liikkurin kanssa koko talven, paitsi viime viikolla, ei haistellu, käveli vain rivin läpi ja nappasi viimeisimmän ;(

Kaukot 7,5 aloitti hyvin ekan siirtymän mutta tarvitsi yhteen ylösnousuun kaksi käskyä.
Metalli 9,5 metalli pomppi aika kauas sivuun mutta onneksi tuli takiasin kauniisti hypyn kautta

___

Seuraaminen 8,5 tuntui hyvälle, niin että hieman oli arvosana pettymys. Onneksi kysyin, että miksi, syynä vinous ja yksi löysyys täyskäännöksessä

Ohjattu 10
Ruutu 8,5, en liiemmälti laita koiraa maahan ruudussa, nyt piti sitäkin treenata ennen koetta ja katsos vain sitä tarjosi pyytämättä, ei ihan heti mutta liian aikaisin kuitenkin

----

Kokonaisvaikutus 9

Prikka tuntui kivalta kehässä j aeki mukavas töitä. Yksi isompi källi ja pari pienempää mutta huomattavasti kannustavampi tulos jatkoon kuin viime vuotiset 200 ja risat -pisteet. Nyt vaan treenimään hiukka enempi. Palkintokuvan pöllin Poppareiden sivulta.

Syksyä 2018 postuumisti / Our Autumn 2018

"You should come in here, this is a very good spot!"

Kovasti sienestimme koko syksyn. Prikkakin keskittyi sienien löytämiseen huomattavasti tehokkaammin, kun pääsi välillä yksin sieneen. Olisi monta löytöä jäänyt tekemättä, ellei olisi koiran näyttöihin uskonut. 

Prikka showed her talent on mushroom hunting. She worked so hard to find and show mushrooms when she was the only dog on a couple of trips. We had also beautiful autumn colors.

Prikan makuupaikoilla ja meidän sängyssä työpäivän jälkeen on mielenkiintoisia kokoelmia.
Prikka's collections are interesting!

Jinga tossu tassuissa retkellä. Ei menty sieniretkelle, mutta taas niitä sieniä löytyi. /
We went to see some new forests on the other side of Jyväskylä, found some mushrooms again.

Kaljun koiran profiili lokakuun auringossa.
Kiila was pretty hairless again in October

Lumi tuli aikaiseen, jo marraskuussa.
Snow came early this Winter, this is in November

Vuoden lopun valoa pihalla.
The light in the end of the year in front of our house.

Joulukuun valoilmiö
The sun is pretty rare sight in December.

Tänä talvena kuuraa riitti, maisemat kuukaudesta toiseen pittoreskit. Tosin tykkyä kertyi niin paljon, että kaikissa metsissämme kaatui mieletön määrä puita ja hiihtoladut olivat kiellossa muutaman viikon kaatuvien puiden pelossa. Metsässä on runkoa rungon vieressä maata pitkin ja vieressä törröttää surulliset 10 metrin torsot. /

It was a very beautiful winter, very picturesque. I have never experienced the scene that there is far too heavy load of snow on trees. The city had to forbid walking and skiing in some parts of the forest. we

Kuunvalossa vuoden viimeisinä päivinä Myllyjärvellä.

Moonlight on our hill between Christmas and New year

Häikäisevän kaunis loppuvuosi / 

We really enjoyed the most beautiful autumn 2018!

Eteen, eteen, eteen!

Vihdoin pääsimme nauttimaan auringosta ja sehän onnistui muutamanakin helmi - ja maaliskuun viikonloppuna, kun emme menneetkään metsä pimentoon vaan jäimme aurinkoiselle järven jäälle treenimään. Oli lämmintä ja kaikin puolin upeata. Ekalla kerralla meillä oli lelut odottamassa jonkinlaisessa puoliympyrässä ja vuorotellen saivat hakea sen lelun johon nenu osoitti. Aika hyvin

Kiilan näkemys merkin suorittamisesta

Jingamainen merkki

Ja Prikkamainen merkki

Taas oli merkit kaaressa edessä ja piti juosta nenun osoittamalle merkille, hyvin osasivat. Välillä heitin palkaksi namia välillä lelua.

Herkullisen väriset pallot

Dressmann eiku dressgirrrls

Mustavalkoiset ritirinnakkain

Joko saa lähteä, n-y-t, nyt

Baby nukkui kolmen tunnin päikkärit , niin mikäs oli meidän hoitotätien puuhaillessa

 osasivat tämän jutun. Välillä päästin kaikki juoksemaan yhtä aikaa pallojensa luokse rintarinnan.

Nuoriso odottelee vuoroaan, kun Kiila on päässyt ratahommiin.

Jingan paluu targetilta

Tytöt ja baanat

Kiilan näkemys targetista

Eteen! Prikka menossa targetille

Kolmantena ulkotreenipäivänä olikin sitten pilvistä ja plussaa, niin ei tohdittu viedä vaunuja jäälle, vaan jäätiin järven viereiselle kentälle, jossa oli sinä päivänä parempi pohja kuin jäinen järvi. 

Ensin tehtiin muutamia kiertoja stopeilla ja ilman. Koska kenttä oli täynnä latu-uria, jotka hyvin kannatti niin koiria kuin meikäläistä, niin ratatreenejähän meidän oli tehtävä. Vuorotellen menivät targetille, joka välillä näkyi, välillä ei. Jingalla oli muutaman kerran suuri houkutus käydä vaihtamassa lelu, tai tsekata naapuribaanan targetti, Prikka oli suht luotettava, kaikissa eteenmeno-variaatioissa. Mutta on se vaan niin vaikeata lähteä juoksemaan tyhjään, vaikka Prikankin kanssa on jo nelisen vuotta tahkottu eteenmennoja, niin ei ole koira osannut sisäistää, juoksen  suoraan! Siis eteen-harjoitukset jatkuu!

Jinksu - tikku tassussa ja herne nenässä

Melkein puoli vuotta vietetty hiljaiseloa Jollyt-blogiassa. Pitkään mietin viime vuoden puolella, että jaksaako sitä bloggailla. Kun sitten tunnukset hävisi (joita en ikinä tainnut tarvita), niin ajattelin, että se oli merkki. Mutt tässä sitä nyt taas naputellaan uusin tunnuksin. 

Jinga pienellä oli huono vuoden vaihde. Lokakuun alussa olimme sieniretkellä ihan kotimetsässä  Jyväskylässä ja jossain vaiheessa Jinga ulvahti pahasti ja muuttui kolmijalkaiseksi. Yhden päivän oli niin kipeä, että riitti omalla pihalla ulkoilu. Seuraavana päivänä ei enää sisu antanut periksi tehdä hätiään omalle pihalle vaan vaati päästä pois pihasta. Käytimme koiran eläinlääkärissä, tassu oli vähän turvoksissa, mitään ei löytynyt. Lepoa määrättiin ja ajateltiin, että kyseessä oli venähdys. Viikkoa myöhemmin tassuun ilmestyi pieni "ajos", jota sitten hoivailimme ja putsailimme kunnes se muuttui tuon alemman kuvan näköiseksi.

Hoivailimme lisää, olimme mökillä Hämeenlinnassa ja neuvottelimme päivystävän eläinlääkärin kanssa, että parempi odottaa, että pääsemme takaisin Jyväskylään oman eläinlääkärin luokse ja tarvittaessa röntgeniin. Kun viikonlopin jälkeen pääsimme omaan eläinlääkäriin, niin aika nopsaa eläinlääkäri nappasikin pinsetteihinsä puolitoistasenttisen puukiilan tuosta ajoksesta. Harmi, ettei kiila löytynyt kahta viikkoa aiemmin. Tulipahan sairastettu a moisen ikävän tikun takia melkein kolme viikkoa. Yritimme pitää haavan kuivana ja estää Jingan haavan hoitamisen muovisiteellä, vet-flex. Prikka rakastaa vähän liikaa kaikkia laastareita ja sidetarvikkeita ikävä kyllä. Jossain vaiheessa meiltä hävisi vet-flexrullan jämä, joka ilmestyi viikkoa myöhemmin Prikan oksentaessa. Siinä oli hyvät ainekset vähän isompaan eläinlääkärireissuun, ihme rautamaha tuo Prikka!

Lokakuun ruskaretkellä Ilvesvuorilla, Jinga mukana ja tassu paketissa, tosin paketti jäi metsään. Tuossa kuitenkin oltiin jo voiton puolella ja onneksi haavauma ei ottanut takapakkia kostumisesta.

Jalkatarkkien yhteydessä katsottiin taas kerran Jingan nenän pattia ja nyt oltiin sitä mieltä, että kolme vuotta harmittoman kokoisena ollut patti oli alkanut kasvaa. Sovittiin, että leikataan patti pois. Meidän piti vaan odottaa leikkausta pitkälle tammikuuhun, että saimme Jyväskylän ainoan silmäspesialistin takaisin töihin.

Potilas leikkausiltana

Tikkirivi oli aika komia

Pöljä potilas ei suostu pitämään kaulureita, onneksi sentään piti töppöset jalassa, niin ei päässyt raapimaan nenää. Onneksemme ei tassu eikä kuononkaan haava kärsineet kaulurimattomuudesta! Taas Prikka osoitti sisar-hento eleitä ja otti välillä sukkaa Jingan jalasta. Onneksi vain läsnäollessamme ja sain kiellettyä. Ikävä kyllä herne ei ollut niin harmiton kuin toivottiin, kova valkoinen paakku oli patologin mukaan:
pahanlaatuinen pehmytkudossarkooma, joka voi uusia paikallisesti. Toivottavasti ei uusi.

Tänään oli taas kaunis valkoinen metsä, lunta tuli koko päivän ja kaksi viikkoa metsää valloittaneet ja pimentäneet havunneulat jäi puuterilumen alle piiloon.

Hyvää tätä vuotta! Ihanaista kevättä!