Jinksu - tikku tassussa ja herne nenässä

Melkein puoli vuotta vietetty hiljaiseloa Jollyt-blogiassa. Pitkään mietin viime vuoden puolella, että jaksaako sitä bloggailla. Kun sitten tunnukset hävisi (joita en ikinä tainnut tarvita), niin ajattelin, että se oli merkki. Mutt tässä sitä nyt taas naputellaan uusin tunnuksin. 

Jinga pienellä oli huono vuoden vaihde. Lokakuun alussa olimme sieniretkellä ihan kotimetsässä  Jyväskylässä ja jossain vaiheessa Jinga ulvahti pahasti ja muuttui kolmijalkaiseksi. Yhden päivän oli niin kipeä, että riitti omalla pihalla ulkoilu. Seuraavana päivänä ei enää sisu antanut periksi tehdä hätiään omalle pihalle vaan vaati päästä pois pihasta. Käytimme koiran eläinlääkärissä, tassu oli vähän turvoksissa, mitään ei löytynyt. Lepoa määrättiin ja ajateltiin, että kyseessä oli venähdys. Viikkoa myöhemmin tassuun ilmestyi pieni "ajos", jota sitten hoivailimme ja putsailimme kunnes se muuttui tuon alemman kuvan näköiseksi.

Hoivailimme lisää, olimme mökillä Hämeenlinnassa ja neuvottelimme päivystävän eläinlääkärin kanssa, että parempi odottaa, että pääsemme takaisin Jyväskylään oman eläinlääkärin luokse ja tarvittaessa röntgeniin. Kun viikonlopin jälkeen pääsimme omaan eläinlääkäriin, niin aika nopsaa eläinlääkäri nappasikin pinsetteihinsä puolitoistasenttisen puukiilan tuosta ajoksesta. Harmi, ettei kiila löytynyt kahta viikkoa aiemmin. Tulipahan sairastettu a moisen ikävän tikun takia melkein kolme viikkoa. Yritimme pitää haavan kuivana ja estää Jingan haavan hoitamisen muovisiteellä, vet-flex. Prikka rakastaa vähän liikaa kaikkia laastareita ja sidetarvikkeita ikävä kyllä. Jossain vaiheessa meiltä hävisi vet-flexrullan jämä, joka ilmestyi viikkoa myöhemmin Prikan oksentaessa. Siinä oli hyvät ainekset vähän isompaan eläinlääkärireissuun, ihme rautamaha tuo Prikka!

Lokakuun ruskaretkellä Ilvesvuorilla, Jinga mukana ja tassu paketissa, tosin paketti jäi metsään. Tuossa kuitenkin oltiin jo voiton puolella ja onneksi haavauma ei ottanut takapakkia kostumisesta.

Jalkatarkkien yhteydessä katsottiin taas kerran Jingan nenän pattia ja nyt oltiin sitä mieltä, että kolme vuotta harmittoman kokoisena ollut patti oli alkanut kasvaa. Sovittiin, että leikataan patti pois. Meidän piti vaan odottaa leikkausta pitkälle tammikuuhun, että saimme Jyväskylän ainoan silmäspesialistin takaisin töihin.

Potilas leikkausiltana

Tikkirivi oli aika komia

Pöljä potilas ei suostu pitämään kaulureita, onneksi sentään piti töppöset jalassa, niin ei päässyt raapimaan nenää. Onneksemme ei tassu eikä kuononkaan haava kärsineet kaulurimattomuudesta! Taas Prikka osoitti sisar-hento eleitä ja otti välillä sukkaa Jingan jalasta. Onneksi vain läsnäollessamme ja sain kiellettyä. Ikävä kyllä herne ei ollut niin harmiton kuin toivottiin, kova valkoinen paakku oli patologin mukaan:
pahanlaatuinen pehmytkudossarkooma, joka voi uusia paikallisesti. Toivottavasti ei uusi.

Tänään oli taas kaunis valkoinen metsä, lunta tuli koko päivän ja kaksi viikkoa metsää valloittaneet ja pimentäneet havunneulat jäi puuterilumen alle piiloon.

Hyvää tätä vuotta! Ihanaista kevättä!