Viisi kuukautinen Vana on vauhdikas vipeltäjä

Jo kolme kuukautta on tullut tallattua Suomen kamaralla ja nyt uutena juttuna veden päällä kävely.

Osuttiin useamman kerran aurinkoläiskiin lähimetsän kalliolla, Kammarinmäellä.

The man cave on tässä Vana cave.

ja Prikka Cave

Äkkijyrkkää seinämää on "luolan" molemmin puolin. Kun tein eväsretken "luolalle" pikkuihmisten kanssa, niin Vana ehti tutkia kaikki kielekkeet, onneksi havaitsin kiipeilyt vasta, kun oli jo turvallisesti palaamassa alaspäin.

Nämä koirat huomioivat myös lentokoneet taivaalla. Hyvin pyörii silmät päässä kummallakin.

Melkein lumiposeerausta

Kovin on eri näköiset rotunsa edustajat, on raskasta sarjaa ja huomattavasti kevyempää sarjaa. Raskasrakenteinen on ollut aikamoinen tosikko alusta asti, höyhensarjalainen taitaa olla aika aikamoinen kiitäjä ja liitäjä. Aika harva tunnistaa Vanan bortsuksi, kuitenkin jostain syystä tuo räsynukke saa kovasti huomiota ja ihastusta osakseen vastaantulijoilta (ihan eri mittakaavassa kuin aiemmat pentuni, joilla jokaisella on ollut omat ihailijansa).

Ollaan oltu uuden äärellä, kun ollaan käyty pari kertaa treenimässä penturyhmässä. Kiva huomata, että saman lailla Vana työskentelee kanssani oli siinä muutama saman ikäinen ympärillä kuin silloin, kun olemme keskenämme. Hyvin rauhoittui myös makuulle, kun  välillä odottelimme vuoroamme.

Kiila änkee Vanan valitsemalle poseerauspaikalle Vuorilammen rannalla.

Vana halusi tutustua jäähän, Prikka jäi taakseni ihmettelemään. Hyvin Vuorilammen rantajää kantoi mutta pidemmälle en päästänyt Vanaa liukastelemaan tai testaamaan jään kestävyyttä.

Vana the lady: "miksi aina stalkkaat jonkin vempaimen takaata?"Minä taas ihmettelin, että pentu, joka antaa minun kävellä pitkälle kentillä, ei jaksa odotella, kun emäntä haluaisi napata kuvan jossain tietyssä taustassa ihan läheltä. Silloin ei välttämättä malttia löydy.

Vana ja kuvajaisensa Vuorilammin purolla.

Vana sai ekan kerran tavata itseään pienemmän ja nuoremman kaverin. Ikäeroa Kaisan pieneen Vin'iin kaksi kuukautta, kauniisti tasaveroisesti leikkivät yhdessä.

Lokakuun viimeisellä viikolla saimme kuuraa ihailla. 

Lokakuun vikana päivänä tuli ensilumi Jyväskylään, kuvat aamukävelyltä. Vanan, 5 kk, korvat on jo tovin olleet viippakorvina enimmäkseen. Painoa on nyt melkein 13 kiloa, kuukaudessa tullut kolme kiloa lisää, senttejä kaksi, eli noin 47 cm nyt. Vana on ehdottomasti eniten silmää käyttävä tyyppi kaikista koiristani. Autojen kanssa pitää olla tarkkana, niitä tekisi mieli haastaa Aikamoinen työmaa tulee myös olemaan silmän käyttö esim. tokoillessa, mielellään korppikotkana kyttää lähtölupaa. (Vanan takana on isän puolelta 3/4 paimensukuisia, äidin puolelta puolet). Vaikka kaikki pentuni ovat aina olleet ihania ja fiksuja, niin kyllä tämä räsynukke on yliveto, vienyt ihqulla olemuksellaan koko sydämen. 

 

Koivet kasvaa ja korvat osoittaa milloin minnekin

Kaunis posetus lähimetsässä ikää 3,5 kk

Superkauniita kuvia Vanan ja Hilda-salukin, 5 kk kaveritreffeiltä otti Ari Lehtiö.

Tätä en olisi uskonut ikinä näkeväni, niin ne koirat vaan yllättää (siis Prikka).

Meidän eka retki ihan keskustaan asti. Tässä harjun yläpäässä, katse kaupunkiin.

Ja ikään kuin pakkoposetus, retkellämme ihan kaksistaan. Prikka oli ihan normilenkillä sunnuntaina enkä huomannut, että mitään olisi lenkillä käynyt. Illasta lähtien ontui vaan kovasti oikeaa etutassuaan. Parin päivän jälkeen tajusin antaa Jingalta jääneitä kipulääkkeitä. Kävely onnistui linkuttamatta, vaikka rannettaan aristikin. Ihan ei saanut levätä, kun pentu härkki minkä kerkesi niin sisällä kuin ulkonakin. Siksi pentu saikin hyvää itsenäisyystreeniä omilla kävelyillään ja Prikka sai levätä.

 

Syyskuun lopulla teimme kauniina perjantaina kesän viimoisen purjehdusretken 

Päijänteen itälaidalle Äijälänniemeen. Oli ihan teepaitakeli veneessäkin.

Kävimme kaikki kävelyllä, mikä oli Prikan kannalta väärä ratkaisu, 

tassuvaiva ei saanut tarvitsemaansa lepoa (huono koiranomistaja).  

Tämmöinen basenji matkassa

Pientä palkkausta kentällä

Ihan niinku pro, kun yritetään välillä viltillä olla.

Vana etsi oksiin jumittunutta leluaan. Ihailen tuota sitkeyttä, 

ei kysy minulta apuja, jos ei jokin lelu heti löydä, sitkeästi etsii.

Syys- ja lokakuun aurinkoisissa keleissä oli kiva tehdä myös pitkiä

 taivalluksia, tässä Köhniöjärvellä, taas itsenäisellä retkellä Prikan saikulla.

Köhniöjärvi #2

Köhniöjärvi #3

Köhniöjärvi #4

Köhniöjärvi #5

Köhniöjärvi #6

Köhniöjärvi #7

Vana puhaltelemassa veteen, loppukesästä Vanasta kehittyi löträäjä. 

Kaunista maaruskaa matkalla Roninmäelle, Prikka pääsi vielä samana päivänä lähimetsiin mukaan, vaikka pidemmät reissut missasikin. 

Kun Prikan ontuminen jatkui seuraavallakin viikolla, niin käytiin eläinlääkärille näyttämässä jalkaa. Tassusta ei löytynyt onneksi mitään vakavampaa, saimme lisää kipulääkettä ja "saikkua", hauiksen biceptit olivat tiukkoina ja hieroja tulikin sitten myöhemmin käymään läpi molemmat koirat. Hyvä uutinen oli, ettei 9-vuotiaan röntgenkuvassa näkynyt nivelrikkoa. Toisen viikon lopulla alkoi näyttää siltä, että mysteerivaurio oli korjaantunut. 

Meidän tokalla kaupunkiretkellämme pysähdyimme kotimatkalla Harjulle. Tällä kertaa kahvittelut onnistui, Beans & More, oli oikein hyvä koiraystävällinen lounas- ja kahvipaikka. Edellisellä kerralla tuli ohitettua tämä kahvila, kun oletin, että tuttu Toivolan piha ottaisi yhä koiria sisätiloihin.

Kai sitä voi näinkin istua, saattaa olla asennonvaihdot vaikeita tuosta asennosta.

Aikamme treenailimme noutoja, luoksareita ja eteenmenoja kuvan lelulla. Tälläkin 

kerralla portailla oli suht vilkasta, kun koululaisia oli suunnistamassa, hyvin mahduimme silti.

Syyskuun "pakollisia" taustoja, piti pysähtyä poseeraushommiin kotimatkalla kaupungilta kotiin.

Mökillä löytyi vielä paljon kanttarelleja syyskuun viimeisenä viikonloppuna, Vana 4 kk.

 Tällä viikolla saatiin Prikka mukaan kävelyille kahden viikon tassulevon jälkeen. 

Toki teki pennulle hyvää olla yksin minun kanssa isossa maailmassa.

Kävelyllä tämä pieni tien pätkä kutsui pieneen juoksukisaan (tai luoksariin).

Yhteisten luoksarien jälkeen koirat näyttivät tältä.

Olemme kovasti harrastaneet eri kentillä käymistä. Viime viikolla oli upeita aurinkoisia päiviä, jotka hyödynsimme pitkillä kävelyillä tai kentillä hommaillen. 

Aamuauringossa Roninmäellä

Ilta-auringossa Myllyjärvellä

Keskipäivän aurinkoa sienimetsäretkellä

Sienimetsät maltamme jo usein jättää väliin perjantaina tuli taas kerättyä pari pussia reppuun. 

Molemmat koirat minua innokkaasti ohjaavat apajien ääreen, vaikka kuvausintoa ei aina piisakkaan.

Samalla retkellä tähyilimme Roninmäen laitamilla kaupungin ruskaa. 

Roninmäellä #2

Roninmäellä #3, Vana 4,5 kk ja Prikka 9 v.