Käytiin viikonloppuna pikavisiitillä Helsingissä. Saavuimme lumiseen, valkoiseen Rastilaan valoisalla. Ilta-ajelu Helsingissä aikamoinen selviytymistarina. Auto kahlasi syvissä lammikoissa. Vesi ei päässyt valumaan pois tieltä ja uutta vettä tuli sekä taivaalta että korkeista lumipenkoista kaiken aikaa. Sääliksi kävi pyöräilijät ja kävelijät tien vieressä. Lisäjännitystä toi puoleen renkaaseen ulottuvissa lammikoissa eteen kiilaavat autot, onneksi vältyimme vesiliirroilta. Kun palasimme Rastilaan myöhemmin illalla, niin valkoinen maisema oli kutistunut aika lailla, mökin takana olevat kivet olivat paljastuneet esille.
Lauantaina lähdin nostalgiakävelylle Keskuspuistoon. Lähdimme Messukeskuksesta Länsi-Pasilan kautta tutuille metsäteille.
Kivihaan tien alituksen jälkeen osuimme taas polulle. Purot ja ojat olivat sulina. Onneksi pystyimme suunnilleen puolet matkasta kävelemään poluilla, niin sai sessetkin juosta vapaina muita ulkoilijoita häiritsemättä. Puiston tiet olivat jäiset, onneksi nastakengillä pystyi kävelemään rennoin askelein. Ladut viereisillä teillä olivat yön aikana sulaneet enimmäkseen entisiksi.
.jpg)
Eläinten hautausmaa Metsälässä osui matkan varrelle suunnilleen reittimme puolivälissä. Kauniita ja rakkaita muistoja on kerääntynyt ja on käyty muistelemassa 3000 perheiden lemmikeistä 75 vuoden ajan.
Maunulan maisemissa kumpikin poseeraa tyypyllisellä ilmeellään.
Loppujen lopuksi päädyimme Kaarelaan ja siellä moottoritien molemmin puolin oli linnoituksia google mapin mukaan, kävimme sitten tsekkaamassa molemmat juoksuhaudat. Meidät poimittiin autoon kolmen tunnin ja kymmenen kilometrin kävelyn jälkeen. Paljon tuli vanhoja muistoja matkan varrella mieleen, Kaarela tosin oli uusi tuttavuus.
Takaisin kotiin ja omille hangille.
Vana 8,5 kuukautta
Vana 8,5 kuukautta ja Prikka 9,5 vuotta.
Vana poseeraus voittaa mielestäni mennen tullen yllä olevan pönötyksen korokkeiden päällä
Vana nappasi eteisen pöydältä "noutokapulan" ja tuli ehdottomaan hommia sohvalla kököttävälle. Pakkohan sitä oli sitten ryhtyä hommiin ja tsekkaamaan miten pito sujuu, sujui se.
Kävimme myös tsekkaamassa mikä oli jääluolan tilanne. Prikka jumittui pitkäksi aikaa jääpaaden eteen poseeraamaan. Prikka näkyy harvoin meidän ulkoilukuvissa siksi, että kävelee useimmiten takanani. Onneksi tuli edes nyt otettua takaisin tätä poseerausta.
Viikko sitten torstaina metsätiellä muutaman sentin lumella Vana sain anturaansa terävän viillon, josta tuli suht paljon verta. Onneksi haava oli anturan yläosassa, niin se ei auennut joka kävelyllä. Vain hangessa ilman tossua kävellessä haava aukeni. Esimerkiksi Helsingin kävelyllä selvisimme haavan aukeamatta 10 km tie ja polkukävelyllä mutta ihan loppumetreillä oikaisin juoksuhaudoilta viitisen metsiä pyörätielle, jolloin haava pääsi vielä aukeemaan. Tämän jälkeen pidinkin tossua ulkoillessa kolme päivää putkeen, niin pääsi haava parantumaan.
Vana melkein auringossa.
Ostin Vanalle uuden pedin, tähän mennessä vain Prikka on sen hyväksynyt.
Peti siis hakee paikkaansa, onko se Prikan
vai Vanan "nurkassa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti