Vana-penneli on jo aikuisen mitoissa, puoli vuotta ollaan toisemme tunteneet

On ollut ilo tehdä yhteistä matkaa uuden perheen jäsenen kanssa. Taisi käydä hyvä tuuri, kun tuo puoli vuotta sitten impulsiivisesti hankittu pentu on osoittautunut niin järkeväksi ja ihanan vauhdikkaaksi kaveriksi. Hyvin pysyy nuori koira meidän matkassa ja ei ole onneksi joutunut kiusaukseen lähteä omin luvin muita moikkailemaan.

Tammikuu alkoi kunnon pakkasilla, metsässä oli niin kaunista, kun talvisessa metsässä voi olla.

 Pari päivää oli -30 pakkasta, piti laittaa koirille tossut jalkaan ja tunnin lenkki vedettiin silloinkin

Ylitämme päivittäin tämän puron muutaman kiven kautta hyppien. Talvella puro onneksi jäätyy mutta nyt oli vettä noussut pinnalle, niin että tarkastelujemme jälkeen emme halunneet mennä märälle loiukkaalle jäälle, vaan kiersimme toista kautta.

Pakkasten hellittäessä ja auringon tullessa esiin tammikuun toisella viikolla kävelimme kaupungille Jyväsjärvelle, että aurinko osuisi meihinkin, kun ei se tuolla metsässä osu kohdille talvisaikaan.

Kävimme myös Köhniöjärvella parin kertaan aurinkoa etsimässä, muttei ollut aurinko-onnea matkassa.

Onneksi tosiaan pakkanen väisti mutta oli myös tuiskuisia kelejä!

Lähiluolan jääpaasilla poseeraamassa.

Vana 8 kk, 50 cm ja 16,4 kg

Aurinkokuvan kanssa on kiva todeta:

- helmikuun alussa aurinko ylettää jo ihan eri lailla maan kamaralle tässä lähelläkin

- voin välillä taputtaa itseäni olkapäille, ohjeeni alkavat olla selvempiä Vanalle, koiran ei tarvitse kysyä  että mitä ihmettä sä nyt haluat!

- mulla on hieno koira kasvamassa

- ihanaa ja valoisampaa kevättä itse kullekin!

ja olipa kiva kuulla naapurilta, joka on nähnyt koiriani 18 vuotta (molemmet triot ja nyt vielä Vanan), että on sulla hienot koirat, hän ei ole nähnyt yhtä mukavia ja hyvin käyttäytyviä!