Piiitkääst aikaa superviikko

Viime viikolla oli lämmintä ja aurinkoa muutamana päivänä, ei voinut mennä sisälle, kun oli niin upea sää. Harmi, että keli ei ollut! Oli liukasta, ja piha taas on ihan kynnetty, jos siinä jotain yrittää. Lupausta treeneistä anyway! Perjantaina Jattilasta kuuluteltiin, että sinne voisi mennä isolle kentälle treenaileen, ja mehän mentiin koko konkkaronkka. Nautimme kaikki tilasta ja hyvästä pidosta, tehtiin ruutua, kiertoa,  ohjattua ja hyppyjä sydämemme pohjasta.  Sen verran myöhään tuo kutsu kävi, ettei Jattilassa ollut ruuhkaa mutta saatin kuitenkin hyvät paikkistreenit muutaman vesikoiran kanssa.  Ja voi, kun oli onnellisen oloisia mun trioni, jokaikinen loisti! Takaisin tullessa kävimme kurkkaamassa, mikä oli tilanne viime kesäisellä treenikentällä (kuva ylhäällä).

Lauantaina pääsimme taas koulutuksiin Prikan kanssa. Vähiin on jäänyt treenimiset talvella mutta tosi hyvin olemme koulutuksiin päässeet, kerran kuussa. Nyt olimme Vaajakoskella (kuva ylhäällä) toistamiseen (Laukan hallilla tosin), ei siis tuossa parkkipaikan viereisellä jäällä. Nyt kouluttajana oli Jalonen. Viimeksi nysvättiin pikkujuttuja ja hiomistta piisasi. Niin, nyt ajattelin,  että tehdäänpä nyt koemaista, kyylääkö koiraseni palkkaansa.  Ja vau! Me tehtiin avon ja voin liikkeitä sekaisin aikamoisella temmolla ja koira oli aikas täydellinen, niin liikkeet kuin liikkeen välit sujui kuin tanssi. No, sitten kysäsin, että mitenkäs, kun yleensä tulee taukoa enemmän liikkeiden välissä. Palkkailin koiraa lyhyesti liikeen jälkeen, sitten sai odotella makuulla, kunnes komennettiin liikeen alkupaikkaaan. Ja taas me olitiin ihan supereita! Koiraa ja sen motivaatiota sekä suhdettamme kovasti kehuttiin. Kiva, leijailla välillä pilvissä.

Lauantain jälkeen  onkin kentät olleet sulana ja olemme käyneet ahkerasti treenailemassa, kertaalleen porukassakin. Viikossa saman verran treeniä kuin talven aikana. 

Äsken olin iltalenkillä uutisten jälkeen ja sekin hymyilytti normia enemmän, ihan valoisaa ja kuivaa. Tänään ensimmäistä kertaa ilman nastoja liikenteessä, alkaa jäiset polut väistyä ja nyt oli kantohankena lumiset polkujen pätkät tosi siistiä. 

Tajusin tänään myös miten mukavaa meillä on koirien kanssa, kun syöksymme yleensä metsään. Tänään poikkeuksellisesti kävelin enemmän teitä pitkin (kun piti käydä tsekkaamassa muutaman kentän tilanne) viiden aikoihin. Ja voi jösses, vastaan tuli kiukkuisia koiria toinen toisensa jälkeen. Sellaistakin arki olla vois... Onneksi ei. Äsken Prikka löysi taas ison painavan kepin matkan varrelta, jota sitten onnellisena ja tomerana raahaili, siitä tuli mieleen marraskuinen kuvani:

Mukavaa pääsiäisen aikaa!

koulutuksessa ja uudet sivut

 Viikko sitten jatkettiin hiihtolomaa täällä Jyväskylässä, hiihdettiin Muuratsalo  ympäri. Suhteellisen jäistä oli, paluumatkalla oltiin myötätuulessa, niin aika haipakkaa  tultiin.

Nyt, kyllä täytyy myöntää, että enpä ole näin laiskasti treenaillut viiteen. Onneksi sentään koulutuspuolella on jotain positiivista, kun olen kerran kuussa päässyt ohjattuun koulutukseen. Eilen oli vuorossa Laukaan järjestämänä Kivimäen Riitan koulutus. Kerrankin tiesin heti alkuun mitä haluamme tehdä. 

Katsoimme ensin kaukoja. Ei siinä auta muu kuin kriteerien nosto, hyväksyä pelkät ripeät virheettömät siirrot. Opettelimme myös painon siirtoa, jotain pientä tajunnankin siirtoa siinä ehkä pääsi syntymään. Mutta apua, jos yhden silmäkoiran kanssa on saanut painia, niin nyt minulla on toinen, olen opettanut koirani palkkion vaatijaksi. Koirani oli varmasti parempi pari vuotta sitten ennen kuin sen pilasin. Pilaamisesta hyvä juttu tässä blogissa.

Toisessa sessiossa katselimme noutoa. Prikka tulee välillä vähemmän tiiviisti sivulle. Sitä yritämme suoristaa tulemalla suoraan vasempaan target käteen ja siirtymällä sivulle edestäni juoksulinjalta (ei pk-asennosta) sivulle. Kapulastakin koira otti aina kiinni vasemmasta laidasta, jolloin sohaisee minua, kun tulee askelen verran takaatani sivulle. Pitää opettaa tarttumaan oikeaan laitaan. Väliajalla tein tunnaria, kun uusissa sisätiloissa oltiin. Ekalla löysi oman, en palkannut löytämisestä, joten hommeli jäi kesken, kun en myöskään pyytänyt sivulleni selvästi. Toisella hakukerralla olikin sitten epävarmempi ja nyppi vieraita, eli panostetaanpa tähänkin.

Viimeksi mainostin, että jolly on siirtynyt FB-aikaan ja nyt meillä on FB-sivujen lisäksi upouudet, Euroopan hienoimmat sivut. Tuhannet kiitokset Kattaisen Saaralle, joka dogifyoi sivumme.

Nyt on FB:tä, logoa ja hulppeata hulppeammat uudistuneet sivut!

Jollyagile.fi

Rankkojen suoritusten jälkeen kelpaa kölliä!

Ja ehkä tekstit täällä hieman vähenee, kun kuvareportaaseja voin laittaa Jollyjen FB-sivulle.

Pallaksen laidalla suksien kera & ilman

Hektisen tammi- ja helmikuun jälkeen oli aivan superia nauttia rennosta hiihtolomasta kera perheen & ystävien. Säät suosi, saimme nauttia auringosta ja kokea tuulen voimaakin. Ihan hulppea kahdeksan hengen mökki oli just hieno kuuden-kahdeksan hengen käyttöön. Tällä kertaa olimme Länsi-Lapin puolella Pallaksen kauniissa tunturimaisemissa.
Ensimmäisenä päivänä vähän pelästyin pääseekö koirien kanssa ulkoilemaan kunnolla, kun upposivat niin hankeen ja jäätäkin kerääntyi tassuihin. Onneksi löysimme polkuja ja kelkkauria, että pysyimme kaikki pinnalla. Ladut lähtivät muutaman sadan metrin päästä ja kun talossa oli vielä kellaria koko talon mitalta, niin voitelusuksien käyttäjäkin oli taivaassa.
Yhden kerran uskalsin ottaa koiran laduille mukaan (mökkinaapurit olivat sitä mieltä ettei koirat turisteja häiritse mutta paikalliset eivät niistä ilostu). Jinga juostessa kauniisti vierellämme, pysähtyi viereemme kelkkaileva poroisäntä, joka huomautti koiran oleva irrallaan. Kaikki oli hyvin, kun koira oli kytketty. Vanha isäntä oli aikamoinen ilmestys turkissaan ja kintaissaan.
Kun oma fysiikka ei kestä niin paljon hiihtolenkkejä kuin muiden, niin onpa hauskaa, kun pihassa voi kaikkea mukavaa puuhastella koirien kanssa, oli valoa, tilaa ja hyvä pohja!

Prikka ehti päästä huoltoon ennen matkaa, ihan en ehtinyt ennen koetta saada fyssarille aikaa mutta heti seuraavalle viikolle, onneksi. Miten sitä ihminen voikin olla niin sokea? Ihan selvästi koira käveli töpöttäen. No, onneksi Oili toissa viikon koulutuksessa availi silmiäni. Prikka oli tosiaan tulossa kirsusta hännän päähän. Meille uusi hieroja Erika (Kingi ja Kamu) sai suurimmat solmut auki ja kyllä askel mukavasti pidentyi meidän potkurilenkeillä.

Lisää kuvia hiihtolomaltamme löytyy meidän uudelta Fb-sivulta!

Competing in Class 1, now ready for class 2

training at Haukkuvaara 19.2. Foto by PopDog 

What a sunny weekend, what a lousy handler!
I have not been training too often lately, only during the weekends and just by myself except the once a month "workshops". I do not find any other reason than this for being so extremely nervous today in our first show in the open class, class 1. My heart was bouncing away and I hardly heard what the steward said. Neither have not competed in Finland for a while not after The Finnish Championships last summer. The show was in Haukkuvaara, tiny indoor hall where we trained also last weekend. When I arrived, I was please to notice that we were doing the movements in two parts and they were in a "random" order (number indicating the "normal" order). It was so nice to be able to reward Prikka in between the first and second part. The stay was before the movements.

1. Sitting in a group for 1 minute, handlers in sight 9,5 points - Prikka moved a bit her paws

3. Stand under march  0 - I told Prikka to sit, so she sat
4. Recall 9 - she could have been faster?

5. Sit (or down) under march  10 

6. Send away into a square and lying down 9 - faster?

7. Retrieve of a wooden dumbbell 9 - a bit faster when coming back
8. Distance control 9 - she did what was asked but a bit slowly
2. Heelwork  9,5 - nice points even though I had to give her a second command when commencing
9. Recall and jumping over a hurdle 9,5 
10. Send around a cone and return 10 - this was a nice surprise, I did not expect these grades with her performance
11. General impression 9

All together 269/320 points.
Prikka was so good, she did just what she has been doing when training. I am so happy with her attitude, proud of my serious dog. Besides me being so nervous, Prikka's response in distant control could have been more alert.

Now, I think we will train hard to be able to compete next time in class 2. In order to be able to that we need to train with others because of the stays - the dogs go down and get up one by one, and they may not obey the neighbours. The other challenge for us might be the scent, we need stewarding and the distractions in that as well. The third movement that needs lots of improvement is the distant control with increased distance and including the stand as well. I think the recall with stops and the directed retrieve should be fine. Hopefully, I will recover from my winter sleep and finding the more active phase with the dogs!

Lots of sunny spring days!

Aurinkoa, juoksua ja jäätä

Joskus ollaan tavattu aurinko jo heti aamusta!

Jos heti aamusta suuntaa Myllyjärvelle pääsee aurinkoon!

Melkein terassikausi

Pari viikkoa sitten osui aurinko mukavasti pihaan.

Nyt viikonloppuna käytiin tsekkaamassa lähitienoon jääpaadet, ihan olivat komeita taas.

t

Yy, kaa, koo!

"Ai jotain tapahtuu, emmä kuullu mutta kai se kutsu kuului?"

Matkaan siis ja etumatkan turvin rinta rinnan ainakin hetken.

Kunnes joku keulii.

Lähto numero 2, yy, kaa, koo

Aikas hyvä rintama

Täysi kuu nousemassa.

Aamuaurinko 

Talvista luxusta

Talvista luxusta on, kun pääsee treenimään lämpimään halliin muiden seuraan. Viikko sitten Woollandialaisten järjestämään viikonloppukoulutukseen tuli yksi peruutuspaikka. Kun itsellä oli huutava pula treenamisesta, treeniseurasta ja hyvistä treeniolosuhteista, niin sinnehän piti päästä. Kaksi vetonaulaa lisää oli paikka, Strömfors, jota kaikki ovat kehuneet ja jonka "pystyttämistä" on sivusta seurannut kaiken aikaa sekä minulle uusi mutta yhtä lailla kehuttu ja tunnettu Jessica kouluttajana. Odotukset olivat siis kovat, mutta puitteet ja koulutus ylittivät silti odotukset.

Lauantaiaamuna teimme AVON koemaisesti. Aloitimme seuruulla, koira oli ihan hyvä mutt yks tietty ohjaaja taas vähän kääntyili miten sattui ja niin ei koira pysynyt aina mukana käännöksissä. Ihan alusta ei Prikka ollut täysillä mukana, parani loppua kohden. Liikkeestä seisominen oli hieno. Seuraavana luoksari, suht hyvä draivi mutta pieni polveen törmäys ja jätättäessä oli kuikuillut ympärilleen. Liikkeestä istumisessa ohjaaja ei uskonut, että koira istui ja tuli kurkkailtua taakse, muuten ok. Ruutu ihan ok. mutta Prikka jäi turhan etulaitaan. Tämä oli meidän eka setti, pieni palkkaus ja briiffaus ja taas jatkettiin. 

Toinen setti aloitettiin noudolla, missä oli pientä mälväystä muuten hyvä, Seuraavaksi hyppy, oikein mallikas suoritus.  Kierrossa en ilmeisesti osannut koiraa valmistella tarpeeksi hyvin, kun lähti aika lailla vasemmalle kohti ruutua, josta sitten korjasi merkin kiertoon. Kaukoissa saatiin taas meidän nukkumisongelma näkyviin. Ei mennyt ekalla maahan ja ensimmäistä istumista piti vahvistaa uudella käsimerkillä, vähän tahmeat vaihdot kaiken kaikkiaan. 

Iltapäivällä teimme korjaussarjaa aamupäivän liikkeisiin. Seuruussa ohjaaja sai ohjeita kääntyä ripeästi ilman ylimääräisiä steppailuja. Palkkaa usein heti käännöksen jälkeen ja vähän voi vihjata sanallisestikin ennen käännöstä. Jessica tykkäsi Prikan perusasennoista. Teimme targettia, ja onnistuihan sinne meno ilolla ja vauhdilla, kun otti suuremman targetin käyttöön, ei tarvinnut koiran himmailla onko lapulla vai ei ja itse pystyi palkkaamaan. Liikkeiden välissä ei passaa päästää koiraa hillumaan, läsnä ja lähellä kaiken aikaa. 

Paikkistreenejä ehdimme tehdä kimpassa. Prikka istui moitteetta, vaikka olin piilossa. EVL-loppuosa ei sujunut. Eli ryhmätreenejä jatkoon.

Sunnuntaina teimmekin ylempien luokkien liikkeitä. Kaukojen seiso-maahan on yhä se, mikä ei suju. 

Yhdeksi lääkkeeksi saimme maahanmenon peruutuksen kautta - ajatus peruuttamisesta! 

Tehtiin liikkuroitu tunnari ilman kommervenkkejä ja löysi oman.

 Haastetta hommaan tehtiin ihan läheltä, kapulat vieri vieressä tai päällekkäin ja se oma piti poimia.

Myös eteenmenoja treenattiin, ei osannut hallissa, ellen käynyt reittiä näyttämässä.

 Menikö Prikka eteen ja palkkaa pitäisi saada pysäytyksen jälkeen?

 Tässä taidamme pohtia hässäkän syvintä olemusta. Hyvin lähti Prikka kiertoon (no, vähän se ruutu taas houkutteli, mutta...), hyvä paluu takaisin. Paluuhyppyjä treenailimme, kovin on vaikeata hypätä vinoon palatessa. Vinohypyt pysyvät siis agendassamme.
Teimme myös metallihypyn. Hyvin haki, eikä kalissut, vinous haittasi paluuhyppyä, piti auttaa. Teimme myös ohjatun, joka oli ihan täydellinen, hieno merkille meno ja vasemman poiminta.
Kyllä mahtuu paljon yhteen viikonloppuun! Tai sitten pohdimme sitä, että "dieseli" pitää pitää virkeänä koko ajan sitä ei saa päästä haahuilemaan, eikä myöskään lepomoodiin, niin kauan kuin homma jatkuu. Sunnuntaina kiinnitin liikkeiden väliin enemmän huomiota ja skarpimpi oli Prikka.

Katsomo seuraa tai seurustelee, tuhannet kiitokset Woollandian väki, kun niin ihanasti otitte meidät tuntemattomat joukkonne, kovin oli kotoisaa ja mukavaa. Prikan "action" kuvat ovat Marikan & co ottamia, kiitos niistäkin, Woollandialaiset! Strömfors Dog Sports halli oli mielettömän hyvä paikka treenata, oli tilaa, hyvä pohja, keittiö, vessoja paljon ja hyvät ulkoilumaastot vieressä.

Strömfors Bed and Bistro, söimme jumalaisen hyvin, aivan ihan paikka!

Strömfors

Lauantaina oli upea aurinkoinen päivä, ihan olin pakko karata aurinkoiselle jäälle!
Voiko enemmän luxusta olla kuin onnistuneet treenit osaavan ja sympaattisen kouluttajan kanssa hulppeassa hallissa, hyvässä seurassa ja vielä ulkoilut aurinkoisessa ja idyllisessä maastossa?