tiistai 24. heinäkuuta 2018

Tokon kesä(kisa)masennus alkaa hellittää


Prikan kesäkuiset palkintokukkaset kukoistavat komiasti vielä

Näin kivan näköisiä kuvia otti Varjosen Jessica: 




Huh, mehän käytiin  kuukauden alussa tokokokeessa. Olin ajatuksella valmistautunut ja ottanut oppia edellisen kokeen tapahtumista ja valmisteluista. No, koe meni jopa surkeammin kuin kuukautta aiemmin. Missä vika? En ole vieläkään keksinyt, mikä mättää. En olisi sinänsä pitänyt kiirettä mennä uudelleen kokeeseen.  Kun kerran  rotumestikset oli naapurissa, niin ”pakkohan” oli mennä testaamaan meidän osaaminen. Lisää Jessican kuvia https://rakkikoira.kuvat.fi/kuvat/Toko/Kilpailut/Laukaa+01.07.2018/
Olin treenannut metallihyppyä ja kaukoa kisamatkalta jonkin verran ja tunnaria tehty vähän mutta liikkurin kera aina kun voitiin. Mutt ei, samat liikkeet nollille kuin viimeksi (sama liikejärjestys) ja taas paransimme loppua kohden.  Ruudusta ja paikkiksesta saimme kympit tuolla fiasco-kokeessa.

Kokeen jälkeen ollaan vietetty hiljaiseloa lajin suhteen. Ja itse asiassa näillä helteillä onkin ollut mukava ottaa löysästi, ei mitään stressiä, että elokuun SM:ssä pitäisi olla tikissä. Voittajaluokka SM:ssä oli kuitenkin pitkään vuoden tavoitteena tokon saralla.
Eilen treenattiin ekaa kertaa kokeen jälkeen kentällä ja vielä liikkuroituna, uusia juttuja ilmeni taas mutta olipa mukavaa. Ja tulipa todistettua, että nuo meidän nollaliikkeet ovat vieläkin nollaliikkeitä oli ne sitten suorituksen alussa  tai lopussa. Tunnarissa meni reippaasti kapuloille, löysi oman, pudotti mutta toi sitten nätisti. Kaukoissa vain kahteen siirtymään piti antaa kaksi käskyä, (kokeessa joka ikinen piti toistaa). Metalli haettiin reippaasti mutta hyppy takaisin suorittamatta. Eli nyt meni ongelmaliikkeemme hitusen paremmin kuin kesän kokeissa mutta kaukana hyvästä. Kimppatreeniä kyllä tarvitaan, kun menee kipsiin kaverin liikkuroidessa, niin saati sitten kokeessa. Paljon saimme hyviä huomioita yhteistyöstämme. Jospa tämä tästä kääntyisi uuteen nousuun.
Nyt on tarkoitus treenata  kuuntelua; hereillä ja kuulolla olla pitää olla kaiken aikaa. Uskon, että Prikka ei hyödy kokeenomaisista treeneistä vaan enemmänkin kuuntelutreeneistä  ja ennalta-arvattavuus tekee hommasta tylsän.  
Ei me ihan laiskoja olla oltu kuitenkaan, tehtiin heinäkuussa esineruutua ja jälkeä useamman kerran. 
Kaverikävelyllä Jyväskylässä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti