Eteen, eteen, eteen!

Vihdoin pääsimme nauttimaan auringosta ja sehän onnistui muutamanakin helmi - ja maaliskuun viikonloppuna, kun emme menneetkään metsä pimentoon vaan jäimme aurinkoiselle järven jäälle treenimään. Oli lämmintä ja kaikin puolin upeata. Ekalla kerralla meillä oli lelut odottamassa jonkinlaisessa puoliympyrässä ja vuorotellen saivat hakea sen lelun johon nenu osoitti. Aika hyvin

Kiilan näkemys merkin suorittamisesta

Jingamainen merkki

Ja Prikkamainen merkki

Taas oli merkit kaaressa edessä ja piti juosta nenun osoittamalle merkille, hyvin osasivat. Välillä heitin palkaksi namia välillä lelua.

Herkullisen väriset pallot

Dressmann eiku dressgirrrls

Mustavalkoiset ritirinnakkain

Joko saa lähteä, n-y-t, nyt

Baby nukkui kolmen tunnin päikkärit , niin mikäs oli meidän hoitotätien puuhaillessa

 osasivat tämän jutun. Välillä päästin kaikki juoksemaan yhtä aikaa pallojensa luokse rintarinnan.

Nuoriso odottelee vuoroaan, kun Kiila on päässyt ratahommiin.

Jingan paluu targetilta

Tytöt ja baanat

Kiilan näkemys targetista

Eteen! Prikka menossa targetille

Kolmantena ulkotreenipäivänä olikin sitten pilvistä ja plussaa, niin ei tohdittu viedä vaunuja jäälle, vaan jäätiin järven viereiselle kentälle, jossa oli sinä päivänä parempi pohja kuin jäinen järvi. 

Ensin tehtiin muutamia kiertoja stopeilla ja ilman. Koska kenttä oli täynnä latu-uria, jotka hyvin kannatti niin koiria kuin meikäläistä, niin ratatreenejähän meidän oli tehtävä. Vuorotellen menivät targetille, joka välillä näkyi, välillä ei. Jingalla oli muutaman kerran suuri houkutus käydä vaihtamassa lelu, tai tsekata naapuribaanan targetti, Prikka oli suht luotettava, kaikissa eteenmeno-variaatioissa. Mutta on se vaan niin vaikeata lähteä juoksemaan tyhjään, vaikka Prikankin kanssa on jo nelisen vuotta tahkottu eteenmennoja, niin ei ole koira osannut sisäistää, juoksen  suoraan! Siis eteen-harjoitukset jatkuu!