keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Buut vetreytyy









Ylemmässä Prikka naperon oloinen, alemmassa ollaan niin aikuista ja isoa että!

Pihalla on näin kesäistä! Aikas kiva!

On käyty eläinlääkärillä toistamiseen ja osteopaatti meillä. Kiila varsinkin on ihan silmissä vetreytynyt. Kovin oli turpea ja nestettä kerännyt. Jinga ei enää onnu liikkeelle lähtiessä, Kiila kylläkin. Mutta siis kaiken oireilun takana anaalit. Takapään tukkoisuus on vetänyt molemmat seniorit ihan piukaksi paketiksi ja Kiilalla aineenvaihdunta hidastunut ja nestettä kertyi ylen määrin. Nyt runsaan viikon aikana aineenvaihdunta on päässyt vauhtiin ja koiralta löytyy uuma ja mikä tärkeintä pilkettä silmissä. Ja minä, kun kuvittelin, että vetämällä takapäätään saivat itse vaivaansa helpotusta. Moisesta "pikkuvaivasta" syntyy ikäviä isoja vaivoja. No, aina oppii. Ja taas oli iloinen ja kevyt mieli niin koirilla kuin omistajallakin. Vain parin tunnin sessio ja koirat hoituu, kun aiemmin piti varata kokonainen työpäivä osteopaattivisiitteihin. Kiitos Luunhalaaja!
Toinen ongelma oli Kiilan hampaat, nyt on hammaskivet poistettu ja seuraillaan pitääkö mennä ihan röntgeniin, kun sekä kulma- että keskimmäiset poskihampaat ovat lohkipoikki. Nyt kuitenkin näytti etteivät olisi juurestaan tulehtuneet, mutta mutta seurata pitää.
Viikonloppuna päästiin tokoilemaan Vuorenmaan Markon oppeihin uudemman kerran. Ja kylläpä oli tehokkaat täsmätreenit. Ekassa sessiossa pureuduimme Jingan kaukoihin. Aika hyvin tosi pienellä siirtymällä teki sarjan (ilmeisesti riman pitäminen takajalkojen edessä on vähän avittanut tilannetta) mutta nyt otettiin rima maassa asennossa olevan koiran jälkojen ylle. Hyvin veti etutassujaan taakse ylösnoustessaan. Tsekkasimme myös hyppynoudon kolautusta. Hyvinhan Jinga hyppii ja korkealle mutta viime aikoina kolahdus on kuulunut useammin. Nyt otettiin lääkkeeksi kuollut kapula (en siis heittänyt kapulaa, vaan vein sen hypyn taakse), hyvin hyppi Jinga korkean esteen yli mennen tullen.
Tokassa sessiossa tehtiin tunnaria ja voi se on nyt mennyt ales ja pilalle ja olemme tuhon omia. Taas toi koira väärän. Laitettiin sitten Jinga etsimään yksinäistä piilotettua tunnaria, ei löytynyt heti ja niin vaan antoi pieni koira periksi, ettei jatkanut etsintäänsä. Kävin näyttämässä ja sen jälkeen löytyi oma. JInga lähetettiin heti perään tunnarien joukosta omaansa etsimään ja nyt oli nenä auki. Mutta siis noin kolmas kerta peräkkäin, kun liikkuroituna menee usko oman löytämiseen. Seuraavana sadeaamuna tehtiin sisällä, niin Jinga ei edes halunnut lähteä etsintöihin. Onneksi seuraavana päivänä pihalla oli ihan iloinen ja toimiva tunnarin tunnistaja. Jospa se tästä… Sitten vaihdoinkin koiran lennosta toiseen (vähän niinkuin yleisön pyynnöstä) ja voi "mitä olet tehnyt sen turkille, miten se voi olla noin kiiltävä ja sileä, ja miten kaunis pää". Ihan hieno pramille tulo meillä, tehtiin pienesti kontaktia ja näytin miten Prikan paikka aina siirtyy taaemmas meidän sivulla-maahan-sivulla-sarjassa. Namin avulla (ei houkuttelemalla vaan anna-olla luopumisen kautta) nostatettin koira oikealle paikalle. Ja vahvistamalla oikeata paikaa sivulla, asia korjaantunee itsestäänkin. Olipa hyvät treenit. Alla olevat kuvat eivät ole sunnuntain hallitreeneistä vaan Kinnusen Ellin kuvaustreeneistä Köhniöllä viikkoa aiemmin.







Tokokuvat Elli Kinnusen ottamia.

Ihan meinasi unehtua. Meillä on supersankari jälkipolvessa. Ennen helatorstaiviikonloppua Fun oli yhtä nollaa vailla kakkososissa, nyt Fun yhtä nollaa vailla kolmosissa! Superhienoa, onnittelut Supersankareille Carina ja Fun! Nollia ja ykkössijoja sateli Kokkolan ja Vaasan kisoissa!

Fn ja kisakaverinsa Putte, kuva Carinan.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Prikka 8 months, spring turning summer

 I did some digging - the soil was good

 Posing in the forest, waiting for the seniors

 Inventing a new hobby - bouldering
 Can not move forward neither backwards - but no worry,
I will manage, I always will

 The most beautiful collie in Jyväskylä

What a nice white fan!


Pictures are from the last weekend.

Days are getting longer (sun is rising after 4 o'clock and setting after 10):  Spring is finally here, and time flies.  Within last month we visited the summer house, neither snow in the forest or ice on the lakes over there  (eventhough we still had some in Jyväskylä). Prikka was in a new fascinating world, so many new voices, scents and new things to be seen of felt. I made tracks for Prikka, so that she could see where I started from. Now she excelled (after our first failure trial a week earlier). The last of the three tracks was 160 meters, no problem! Unfortunately we have not had time to do it since.
We also had our third obedience lesson with Oili, training on football fields in Lahti. We checked her retrieve, made it faster with my running away when she was about to pick up the dumbbell. It worked nicely. The speed was also “the problem” with her send aways, I just need to be on my guard all the time, not letting her get slower. We also worked with her stops when running towards me. She shows brilliant stops. Again, the speed is something to remember, I may not let her foresee the commands.
Before the first of May, the snow was finally gone but alas, two nights before we got lots of snow. Never earlier have I seen the snow smelting so fast, you could kind of hear and see it happening. All the five-ten cm were gone during the day. The same weekend we made a city visit to Oulu to see our daughters. We lived in the city center, close to the "hustle of the city” but since being in Finland, we were also close to the nice parks and roads for walking. Prikka saw the sea for the first time in her life, and we visited a beautiful enchanted forest Sanginjoki. A fairy tale forest, hopefully it will be protected soon, there are not too many forest up there. It really is popular and needed for recreation.
Last weeks have been brilliant regarding our obedience. We have been visiting several fields and training with different people and dogs – lots of fun.
 




Being puppyish (picks from the summerhouse visit)
One day when the trio was running, Prikka pumped into a young tree. She kind of was swinging in the tree for a while.She landed somewhere and then she came back and I could she her puzzled look "what an earth made me stumble".
The other night she saw something very suspicous on the pavement. She decided to find out what was this scary thing - a 10 cm piece of very narrow ribbon. She decided that it was not scary at all and started to play with it.
This far Prikka has not made up her mind about her relationship to water. She loves to step off our path when she remembers that there is a good spot to drink from a stream. In a month or two I will know what kind of water beast she is. At the moment she is only a little bit curios about the water, unlike these other two. Kiila has been enchanted by water since she came home. She loves to play with the water, looking at the droplets and currents she makes with her paws. Jinga - she is the beast, is it the sea or muddiest little puddle she loves to run, lay in them, or jump into them.
 The water gazer

The water jumper/runner/laying down

The healt issues. One day my friend noticed that Prikka did not move properly, her hind legs had restricted lenght. My ostheopath friend came to see the trio and yeas Prikka had in some point somehow hit her back and the backbone started to be a bit crooked around pelvis area. Luckily she was fixed and straightened quite easily. No wonder that she hits and bumps her self, the way she loves to run and fly. At home in the corrider it is often a bit crowded, she just jumps over the other two dogs or the chairs. She loves being agile, and sure she is jolly!

And some expressions of the gorgeous and wise eight months old puppy
(strategic numbers 17, 5 kg and 50 cm) from the last weekend:







torstai 14. toukokuuta 2015

Sankareita




Helatorstain sankareita ovat Pietarsaaren Fun ja Carina, jotka nousivat tänään Kokkolassa kakkosiin sekä Vantaan Särmä ja Sakke, jotka nousivat Hakunilassa kolmosiin. Vähän olen ylpeä ja iloinen Kiilan pentusista, jotka saavat kirmailla taitavissa käsissä. Kuvat eivät ehkä ole ihan tuoreimmasta päästä!
Carina ja Fun taitavina tänään.
 Sakke ja Särmä vauhdikkaasti maaliin.


Kovasti onnea seuraaviin koitoksiin! 

Sankaruusteeman alle ei kuulu Jinksan ja mun SM:iin lähtöä mutta saavutusteeman alle kylläkin. Kovin olen iloinen, että pääsemme hienoon seuraan tsekkaamaan kisakuntomme ja superiloinen siitä, että SBCAK sai upean joukkeen kasaan. Viime vuoden piirinmestaruuskisoissa pronssille päässyt Jinga tuli viidenneksi SBCAKin vuoden tokokoirana ja kolmoseksi JAT:n tokotähteydessä. Kun pengoin pentusten kuvia (pennut neljä vuotta kahden viikon kuluttua), niin törmäsin innokkaaseen vuoden vanhaan leikkijätätiin ja voi miten tuli ikävä tuota turkkia. Tuon pituinen olisi niin kaunis ja käytännöllinen verrattuna tämän päivän tukkoiseen pitkään pörröön. Jo kolmas koira meidän perheessä, jolle aiheutamme moisen epäkäytännöllisyyden sterkkauksella. Jingan äidillä oli tuon pituinen näppärä turkki. Isällä kuvien perusteella vähemmän näppärä.



maanantai 11. toukokuuta 2015

Räjähys



 Pennun ilmeet, tekemistä riittää pihalla, valkovuokko taustalla


 Taitaa kaikilla riittää tekemistä

 Välillä voi jopa rauhoittua
Lähetääks jo?



Kiila poseeraa pihalla ja metsässä, kerrankin!

Jos talvi lähti humahtaen pois, niin ihanan räjähtävästi tekee kesä tuloaan.  Hiirenkorvat, uudet kukat, tai niiden alut ja jokapäivä vihreämpi nurtsi, voiko olla parempaa?
Viikolla ollaan ehditty myös tokoilla tehokkaammin kuin aikoihin, käyty Killerillä, Köhniöllä ja Valolla. Olisipa tälläisiä tehoviikkoja vähän useammin. Prikan kanssa kontakti on parantunut huomattavasti ja kapulan pitokin jo onnistuu. Kiva, kun sille on ihan sama missä treenataan ja ketä siinä ympärillä hyörii, ei se ehdi kentän tapahtumia liiemmälti noteeraamaan. Jinksukin on päässyt tekemään pieniä sessioita ja välillä jopa kokonaista kokeenomaista. Onhan se luksusta, kun treenikaveri tulee varta vasten kentälle meitä liikkuroimaan, vaikkei itse ole tekemässä mitään omiensa kanssa. Olipa hyvä treeni; ohjaajalla on pallo hukassa, tuijottelee koiraansa ja unohtaa valmistelut,  vasta liikkeen alettua, kertoo että mitä nyt. En yhtään leikittänyt koiraa ennen ”kokeenomaistamme”, siksi varmaan vähän liikaa ääntä lähti Jinksusta. Pahimmat mokkerot, että meni ruudusta vähän yli, enkä sitä huomannut, luoksarin eka stoppi venyi turhan pitkäksi ja tunnarinkin toi oman mutta ehti jo kertaalleen se sylkäistä sitä ennen. Mutta kokonaiskuva ihan yes! Ei pro eikä hillitöntä edistystä meidän hienosäännöissä. Näillä nyt sitten mennään SM:iin kuukauden kuluttua, ylimpään luokkaan ensimmäistä kertaa ikinä! Meillä on aikas hieno SBCAK:n joukkue, ihan on ilo olla mukana.

Meillä kävi myös bortsuvieras Pito, ruskeasta bortsusta olen aina haaveillut, niin onpa kiva, kun edes tutut on sellaisen saaneet. Pito on tosi kivan oloinen, Prikkaa puoli vuotta vanhempi nuori herra. Vähän oli lääpällään tyttöihin, ei häntä laskenut kertaakaan alas. Kovasti tämä nelikko harrasti piiri pieni pyörii leikejä, lisää kuvia Piton pidoista.
Mut, mut mun terveet buut, en tiiä onko. Käytiin eläinlääkärillä tiistaina, anaalit vaativat tyhjennystä molemmilla seniorilla kuten osteopaatti meille oli jo kertonut. Kiilan hampaat oli tosi kuluneessa kunnossa (ja omistaja ei mitään viitsi huomata). Ne kuvataan viiikon kuluttua.  Kovin huonoa omaa tuntoa olen potenut, kun se on varmaan yrittänyt vihjata kivuistaan; kyntänyt kuonolla maata, syö hitaasti ja välillä istuu keskellä lattiaa ja valittaa, huono ja sokea omistaja. Ontumisongelmakaan ei ole mihinkään muuttunut, paitsi että välillä ontuu vasenta, välillä oikeata etutassuaan liikkeelle lähtiessä. Veriarvot oli rajoilla ja kun en puhelimeen useinkaan vastaa, niin ei eläinlääkäri ehtinyt saada perjantaina lupaa uuden veriarvon määrittämiseen. Piti siis vielä viikonloppu jännittää, että löytyykö jotain selitystä veriarvoista Kiilan fleguun olemukseen (vai onko vain paha ientulehdus ja kova kipu hampaissa?). Veriarvot rajalla kilpirauhasen suhteen, tarkkaillaan. Ups, oli taas paino noussut: 19,9 näytti vaaka ja turvonnut tuo mummeli on. Jinksa on parempi mutta lievää satunnaista ontumista silläkin ja kilo lisää tullut talven aikana myös meidän dynamiitilla, 17,5 oli lukemat. Runsaan viikon kuluttua olemme taas viisaampia, hammaslääkäriissä kääyty ja osteopaatin kanssa tsekkaus senioreille, jospa seniorikoirani siitä tokenisi!
Ensimmäinen punkki löytyi kaksi viikkoa siten Jingasta, sitten meni runsas viikko, että löytyi Prikastakin. Kolmannen punkin jälkeen laitoin frontlinet koirille.
 Oodi keväälle! Pihalla kukkii viime narsissit, kevätkaihonkukat, hennot helmililjat ja kevätvuohenjuuri ja valkovuokkokin. Raparperikin on kohta korjattavissa ja viikonloppuna sain jo ruohosipulia salaattiin! Hedelmäpuut ovat nupuillaan kuin myös sammalleimu ja lemmikit.