Huhtikuun hangilla

Kyllä kotona Jyväskylässäkin on lunta kiitettävästi piisannut, kantohankia harvemmin. Toissa viikolla oli pihamme jo kovasti paljastumassa lumen alta, kunnes tuli parin päivän lumipyräkkä tuoden 30 senttiä lunta. No, hetkeksi peittyi havut puhtoisen lumen alle. 

Pidensimme hankikautta suuntaamalla pääsiäislomalla tänä vuonna Saariselälle. Ja kyllä kannatti,  aurinko paistoi päivisin, aamuisin upealla kantohangella kelpasi koirien kirmailla (ja tosihiihtäjien nauttia hyvästä liusta). Kuvassa koirat nauttivat mökin lähistön kelkkaurista istuttuaan matkapäivän autossa.

Ensimmäisenä päivänä lähti koko mökillisemme (7 hiihtäjää ja baby) laduille, koirista vain nuorin eli Prikka huolittiin mukaan. Kaunispään koiralatu kutsui monia muitakin mutta hyvin mahduimme mukaan. Hiihtelin jossain vaiheessa porukkamme viimeisenä, perässätulija sitten kysyi, että olenko ryhmän vetäjä. Kysyin, mistä hän moista päättelee, niin: "takkisi takia".  Ylläni oli Heidelbergin Agilityteamin melkein 20 vanha veryttelytakki. Tyttäreni ei meinannut ladulla pysyä, kun kerroin ryhmänjohtajuudestani. "Heidelbergin agilitytiimi on matkustanut hiihtämään Saariselälle mukanaan yksi agilitykoira". Sattumoisin joukossamme oli kaksi saksalaista tuttuamme, joten kielisekamelskaakin riitti.

Moutakurulla kelpasi nauttia taukotuvan kahvilan monipuolisista antamista. Takaisin tullessa pysähdyimme Luttotuvalle makkaranpaistoon. Kuukkelit ilahduttivat taukoilijoita tällä mökillä oikein urakalla, tulivat kädestä syömään, vaikkei kuvassani liiemmälti näykkään.

Prikan mielestä joka koiralla pitäisi olla oma vauvan koppa, sieltä koiramme löysin muutaman kerran.

Kaunispään huipulle kiipesin koirien kanssa useamman kerran, joko pitkin kelkkauria tien vieressä tai laskattelurinteiden ja Suomen pisimmän pulkkamäen viereistä kävelytietä.

Iltaisin ei kelkkaurakaan aina kantanut, muutaman kerran tumpsahtelin hankeen kengillä tai lumikengillä. Kiila (ja kaverinsa) olivat kovin  huolissaan. Alemmassa hanskani yrittää antaa Kilan kanssa perspektiiviä upotuksen syvyydelle.

Jingaa kiinnosti jostain syytä Kaunispään näköalatorni, kiipesi sinne molemmat kerrat, kun vierestä kävelimme.

Pakkoposetusta Kaunispäällä

Pakkoposetusta #2 Kaunispäällä

Laskeutumassa takaisin mökille

Aamuauringossa

Ilta-auringossa

Kiilaa näkee vähiten kuvissani, koska on enimmäkseen polveni takana. Nyt jäin istumaan  ja ihailemaan maisemia ylärinteen kanervikkoon, Kiila jäi lähimmäksi ja muut kauemmaksi odottelemaan. Prikka tykkää tauoilla olla kauempana tarkkailemassa tilannetta.

Mökin polulta lähimmät tunturit ilta-auringossa.

Parina päivänä ajelimme Kiilopäälle ja siellä olikin enemmän valinnan varaa (koira)polkujen ja reittien suhteen. Tämä kuva Kiiilopään huipulta, jossa oli melkeinpä tungosta (pari erillistä koiraporukkaa meidän lisäksi) kauniina päivänä.

Matkalla alas huipulta oli paikoittain kunnon pälviä.

Kytkentäni  kunnossa! Toisena Kiilopääpäivänä muut hiihtivät Kiilopäälle tai sieltä takaisin, kun taas minä ja "neljä" nelijalkaista tehtiin oiva patikkaretki. Oli polkuja mistä valita ja ahkio perässä oli kivempi valita suht tasaisen maaston reitti.

Hyvällä polku-uralla oli varsin kevyt vetää perheen pienimmäistä ahkiossa

Prikka tsekkaa pääsikö pienokainen turvallisesti poroaidan portin läpi.

Vetäjät ja vedettävä edustalla, Kiilopää taustalla.

Poikkesimme hienoon kivikuruun. Prikka on oppinut poseeraamisen taidon ja ryntäsi kivikon harjanteelle.

Vetokoirat melkein vetää (Kiilan, 12 v. ei tietenkään tarvitse).

Kauniit oli polut kuin myös itse Kiilopääkin. Meillä oli kyllä hyvä tuuri, kauniit ilmat ja yöpakkaset loivat oivat puitteet ulkoilulle upeissa maisemissa. 

Trio ja baby. Aiemmin baby on ollut suhteellisen stabiili olento ja siksi vaaraton. Nyt oli tilanne muuttunut kovasti aiemmasta, babyhan liikkui ja ulottui kaikkialle. Kukin koira ja baby oli kiinnostunut liikkumattomasta kohteesta. Koirat lähtivät mieluiten livohkaan babyn tullessa kohti, baby taas kääntyi koirista poispäin näiden lähestyessä.  Hyvin lukivat siis toisiaan. Viikon aikana Prikka oli eniten kiinnostunut kaverista, yritti käydä nuolemassa, jos valvonta petti ja odotti häntä heiluen toisen heräämistä. Jingasta tuli "loistokaveri" ruokailuaikana. Ei löytynyt ruuan murenta syöttötuolin ympäriltä, Jinga piti siitä hyvän huolen. Kiila taas oppi luottamaan, että hellimistilanteita valvotaan. Baby oppi kauniisti taputtamaan koiraa jaoli kovin ylpeä osaamisestaan.

Tokoillaan ja takellellaan

Ollaan treenailtu laiskan pulskeasti syksystä kevääseen, kerran tai kaksi viikossa. Se ei ihan piisaa jos, haluaisi tulosta saada aikaiseksi. Ohjatussa treeneissä olimme vain kahdesti viime vuonna, aikamoinen ero edelliseen vuoteen. Jähmeätä tai ei, niin uskaltauduin ilmoittamaan Prikan tammikuun kokeeseen, juoksun takia koe siirtyi tälle päivälle.  Talvella tuli jännitysmomentiksi metalli, joka meni nollille molemmissa viime vuoden kokeissa. Koira noutaa oman metallin ongelmitta muttei vierasta. Onneksi saimme sitten treenata vierailla metalleilla tuon huomattuani. Miksi koiraa ei haittaa vieraat puukapulat vain metalli?
Tänään oli Halmialan Marjo tuomaroimassa Pop Dogien kokeessa Haukkuvaarassa ja saimme ihan mukavan kakkostuloksen. Kun on kahdesta kokeesta saanut kolme nollaa (tai melkein kolme) niin onpa edistystä saada vain yksi nolla!
Meitä oli vain kolme koirakkoa voittajassa. 

Ensimmäisenä oli paikkis ja siitä puhdas 10

Yksilöliikkeet tehtiin kahdessa setissä, Prikka oli ensimmäisenä suoritusvuorossa.
Luoksari, 8 Prikan näköinen esitys, valuva pysähdys
Jäävät: seisominen ja istuminen 9,5

Tunnari 0, on tehnyt onnistuneita liikkurin kanssa koko talven, paitsi viime viikolla, ei haistellu, käveli vain rivin läpi ja nappasi viimeisimmän ;(

Kaukot 7,5 aloitti hyvin ekan siirtymän mutta tarvitsi yhteen ylösnousuun kaksi käskyä.
Metalli 9,5 metalli pomppi aika kauas sivuun mutta onneksi tuli takiasin kauniisti hypyn kautta

___

Seuraaminen 8,5 tuntui hyvälle, niin että hieman oli arvosana pettymys. Onneksi kysyin, että miksi, syynä vinous ja yksi löysyys täyskäännöksessä

Ohjattu 10
Ruutu 8,5, en liiemmälti laita koiraa maahan ruudussa, nyt piti sitäkin treenata ennen koetta ja katsos vain sitä tarjosi pyytämättä, ei ihan heti mutta liian aikaisin kuitenkin

----

Kokonaisvaikutus 9

Prikka tuntui kivalta kehässä j aeki mukavas töitä. Yksi isompi källi ja pari pienempää mutta huomattavasti kannustavampi tulos jatkoon kuin viime vuotiset 200 ja risat -pisteet. Nyt vaan treenimään hiukka enempi. Palkintokuvan pöllin Poppareiden sivulta.

Syksyä 2018 postuumisti / Our Autumn 2018

"You should come in here, this is a very good spot!"

Kovasti sienestimme koko syksyn. Prikkakin keskittyi sienien löytämiseen huomattavasti tehokkaammin, kun pääsi välillä yksin sieneen. Olisi monta löytöä jäänyt tekemättä, ellei olisi koiran näyttöihin uskonut. 

Prikka showed her talent on mushroom hunting. She worked so hard to find and show mushrooms when she was the only dog on a couple of trips. We had also beautiful autumn colors.

Prikan makuupaikoilla ja meidän sängyssä työpäivän jälkeen on mielenkiintoisia kokoelmia.
Prikka's collections are interesting!

Jinga tossu tassuissa retkellä. Ei menty sieniretkelle, mutta taas niitä sieniä löytyi. /
We went to see some new forests on the other side of Jyväskylä, found some mushrooms again.

Kaljun koiran profiili lokakuun auringossa.
Kiila was pretty hairless again in October

Lumi tuli aikaiseen, jo marraskuussa.
Snow came early this Winter, this is in November

Vuoden lopun valoa pihalla.
The light in the end of the year in front of our house.

Joulukuun valoilmiö
The sun is pretty rare sight in December.

Tänä talvena kuuraa riitti, maisemat kuukaudesta toiseen pittoreskit. Tosin tykkyä kertyi niin paljon, että kaikissa metsissämme kaatui mieletön määrä puita ja hiihtoladut olivat kiellossa muutaman viikon kaatuvien puiden pelossa. Metsässä on runkoa rungon vieressä maata pitkin ja vieressä törröttää surulliset 10 metrin torsot. /

It was a very beautiful winter, very picturesque. I have never experienced the scene that there is far too heavy load of snow on trees. The city had to forbid walking and skiing in some parts of the forest. we

Kuunvalossa vuoden viimeisinä päivinä Myllyjärvellä.

Moonlight on our hill between Christmas and New year

Häikäisevän kaunis loppuvuosi / 

We really enjoyed the most beautiful autumn 2018!

Eteen, eteen, eteen!

Vihdoin pääsimme nauttimaan auringosta ja sehän onnistui muutamanakin helmi - ja maaliskuun viikonloppuna, kun emme menneetkään metsä pimentoon vaan jäimme aurinkoiselle järven jäälle treenimään. Oli lämmintä ja kaikin puolin upeata. Ekalla kerralla meillä oli lelut odottamassa jonkinlaisessa puoliympyrässä ja vuorotellen saivat hakea sen lelun johon nenu osoitti. Aika hyvin

Kiilan näkemys merkin suorittamisesta

Jingamainen merkki

Ja Prikkamainen merkki

Taas oli merkit kaaressa edessä ja piti juosta nenun osoittamalle merkille, hyvin osasivat. Välillä heitin palkaksi namia välillä lelua.

Herkullisen väriset pallot

Dressmann eiku dressgirrrls

Mustavalkoiset ritirinnakkain

Joko saa lähteä, n-y-t, nyt

Baby nukkui kolmen tunnin päikkärit , niin mikäs oli meidän hoitotätien puuhaillessa

 osasivat tämän jutun. Välillä päästin kaikki juoksemaan yhtä aikaa pallojensa luokse rintarinnan.

Nuoriso odottelee vuoroaan, kun Kiila on päässyt ratahommiin.

Jingan paluu targetilta

Tytöt ja baanat

Kiilan näkemys targetista

Eteen! Prikka menossa targetille

Kolmantena ulkotreenipäivänä olikin sitten pilvistä ja plussaa, niin ei tohdittu viedä vaunuja jäälle, vaan jäätiin järven viereiselle kentälle, jossa oli sinä päivänä parempi pohja kuin jäinen järvi. 

Ensin tehtiin muutamia kiertoja stopeilla ja ilman. Koska kenttä oli täynnä latu-uria, jotka hyvin kannatti niin koiria kuin meikäläistä, niin ratatreenejähän meidän oli tehtävä. Vuorotellen menivät targetille, joka välillä näkyi, välillä ei. Jingalla oli muutaman kerran suuri houkutus käydä vaihtamassa lelu, tai tsekata naapuribaanan targetti, Prikka oli suht luotettava, kaikissa eteenmeno-variaatioissa. Mutta on se vaan niin vaikeata lähteä juoksemaan tyhjään, vaikka Prikankin kanssa on jo nelisen vuotta tahkottu eteenmennoja, niin ei ole koira osannut sisäistää, juoksen  suoraan! Siis eteen-harjoitukset jatkuu!