kevät, kevät, kevät

Vai kesä?

Jos istuu pihalla koneen ääressä ja on tehnyt koko päivän vain kesäisiä juttui, grillikausi korkattu ja ruohosipulia riittää salaattiin ja ajettu kevään ensimmäinen jälki niin…

Eilen ostin orvokkei pihaan ja siemeniä. Tänää pääsi multiin basilika, kesäkurpitsa ja vesikrassi. Jotenkin kummasti historia toistaa itseään ja en vaan löydä viime syksyltä talteen laittamiani chili-paprikan ja kosmoskukan siemeniä. Mun tallepaikat on niin hyviä. 

Pihalla kukkii jo kauniisti keväkaihonkukka ja hento helmikukka. Ja ihan just  alkaa kevätvuohenjuuret, valkovuokot ja sammalleimut kukkimaan. Puista sireeni ja tuomipihlaja saavat ihan justiinsa valkoisen hunnun. 

Lintujen laulu on jatkuvaa, meni minne ja mihin vuorokauden aikaan vaan. Muutama järripeippokin viihtyy pihapuissa muitten peippojen, tinttien, varpusten ja harakoiden joukossa. Oravakin vierailee tämän tästä. Epämukavampi vieras oli kevään ensimmäinen punkki Jingan masussa.

Jingan päivä alkoi kevään ensimmäisellä jäljellä, runsaan tunnin vanhalla. Muistin katsoa sport trackerista matkan: 300 m. Aikamoista haipakkaa mentiin menoryteikkö vastakaadetussa metsässä. Paluu oli helpompaa tien viertä, mutta J.lle jotenkin vaikeampaa, tai sitten matka oli pidempi mitä jaksoi täydellä teholla. Taas hyvä ohjaaja asialla. Lähtiessäni ajatteli, että tarvitsen nauhat. Puolessa välissä jäljen tekoa huomasin, että en ottanut mitään keppejä matkaan. Niinpä hätäpäissäni loppuosuudelle tiputtelin metsän keppejä neljä kappaletta. Kaikki löytyivät, mutta virhe oli kyllä jättää osa merkeistä maahan. Jäljen vanhetessa treenailimme ohjatun suuntia, tunnaria ja noudon kauniita poimintoja. Kiila kiisi noin 20 km sillä välin. Iltasella pienet valkoiset pörröt toimivat messengereinä ja kävimme siinä yhteydessä hyvällä kävelyllä ja siihen päälle pienet ja tehokkaat pihatokot, käyttäytymiskokeen paikkamakuuta, kaukoja liikkurin käsiheilutusten lomassa (tänään J. ei edes vilkaissut liikkurin heilureita) ja prickan på i luoksarin stoppeja. Jälkimmäiseen kullan arvoinen ohje, että voi sille koiralle kertoa, kun ei tee hyvin. Niinpä!

tokoa, tokoa, tokoa

Jos edellinen postaus oli lomasra (ainaskin 95 %:sti), niin nyt on paluu arkeen ja mukava sellainen. Tiistaina treenailtiin harvinaisen mustavalkoisessa porukassa, yksi mustavalkoinen, ehti jo paeta ennen fotosessiota. Jingalta selvästi putosi kontakti normia helpommin, kun oli normia enemmän häiriötä. Teimme ohjatun liikkuroituna ja ei osannut koira taaskaan oikeata (saattaa olla vieraat koirat siinä oikean lähistöllä häiritsivät vähän liikaa). Kuvassa siis Dreamoor-sukulaisia: Pipsa ja nuori nuori Vimma.
Keskiviikkona suht osaavat normitreenit, siellä tunnari liikkuroituna. Löytyi oma mutta aina ensin pitää olla omissa maailmoissa, ennen kun neiti muistaa, että töissä ollaan. Illalla otin sitten suuntia nameilla. Hyvin alkoi, halusin pelkkiä suuntia joten merkiltä aloitettiin. Jostain selkärangan kuopasta tuli kuitenkin käsky tolppa, eikä oikea. Joo, ja veilä kahdesti. Onneksi vähemmän lahjakkaan ohjaajan lahjakaamoi koira osasi käsimerkistä kääntyä ihan oikeaan suuntaan. Saimme tosi hienoja ja virheettömiä käännöksiä monta. Kiilakin pääsi näihin lihapullatreeneihin. Muutaman kerran ihan ok. Sitten iski taas dementia ohjaajalle. Vein namin vasemmalle. Kun lähetin koiran, niin johan olin unohtanut, minne vein ja lähetin Kiilan oikealle. Koira ei löytänyt herkkuaan. Yritin pysäyttää mutta ei, kuin juna eteni Kiila kohti oikeata ja sieltähän se palkka löytyi. Hyvä minä! Ja ovatkoo nuo vanhenevat koirat yksiä junia? Kiilalla tuuppaa olemaan tuota junakäyttäytymista nykyään aika lailla.
Perjantaina päästiinkiin Ellin kentän kevätavajaisiin ja tekemään epävirallinen Voittaja. Vau, me olimme voittajia, Jinga osaasi tunnarin. Piti minua kyllä jännityksessä iäisyydeltä tuntuvan ajan, kun nuuski vain maata siinä vieressä ennen kuin "muisti" mitä ollaan tekemässä. Muuten ihan jinksumaiset liikkeet ja hellästi arvosteleva Riikka antoi kaikista liikkeistä jotain ysin ja kympin välillä, mikä teki summaksi 307! Ihan hauska, mutta tekemistä riittää noutojen kaunistamisessa ja siinä luoksarin ekassa pysäytyksessa. Uutena ongelmana saimme ennakoimisen kaukoihin, viimeisessä käskyssä asennon vaihto alkoi ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Pitää siis ottaa häirikköliikkuri kaukoihin. Tätä joskus loppusyksystä teimmekin, mutta on päässyt taas unohtumaan. Onnistuneen tunnarin lisäksi olin erityisen tyytyväinen paikkamakuun käskytykseen, J. meni ekalla maihin ja nousi ylös!
Oli mukava ilta, sää helli meitä ja tulipa mässäiltyä mukavassa seurassa.
Tein perunasalaattia ja se oli suuri success:
Perunoita pieni pussillinen, kolme omenaa, kaksi avocadoa, yksi suolakurkku, salaattijuustoa, kirsikkatomaatteja, cashewpähkinöitä, salaattia ja pestoa. Samaa teimme meidän Elinan kanssa/johdolla viikkoa aiemmin meidän pääsiäispicnicillä. Kiitti, Elina mamman sivistämisestä!
Lauantaina nautittiin superupeasta päivästä, Vuorilampikävelystä ja pihatöistä.

Pääsiäistä Kainuussa

Sateisena malkamaanantaina tehtiin pieni retki läheiselle järvelle eräsuksilla.

 Tikkutiistaina aurinko tavoitti meidät. Lumiolosuhteet vaihtelivat uppohangesta kunnon latupohjaan, enimmäkseen kuitenkin semiupottovaa lumikelkkapohjaa. Aika rankka retki koirille.

Kellokeskiviikkona heräsimme kauniiseen pakkasaamuun ja oli kiire kantohangille. Edellisen päivän kokemuksesta oppineena en halunnut liukkailla ja jäisille laduille vaan menin mieluummin eräsuksilla vähemmän mäkiselle reitille, kaaduin kyllä sielläkin - ja kyllä jäinen hanki on kovaa! Kaatuessani vesipulloni putosi repusta, kuvassa Kiila sen pelasti takaisin tullessamme! Aurinko paistoi ja lämmitti,  sukset meni iloisesti lievään alamäkeen. Matkan varrelta kuului aikamoista koiran haukkua. Paluumatkalla meidän editse sujahtikin viisi koiravaljakkoa, jälkimmäisessä valjakossa oli ainakin 7 koirakkoa. Ei ihmekkään, että hetkeä aiemmin kuului aivan mieletöntä metakkaa "huskyfarmilta"!
Paljakan talo oli mukava ja tilava, valitettavasti kuukauden takainen viemäriongelma näkyi, maistui ja haisi myös tulevassa vedessä ja tämä ongelma sai meidät vaihtamaan majaa. Siirryimme Paljakan takaata Ukkohallan rinnemökkeihin. Ukkohallassa lunta oli selvästi vähemmän kuin Paljakassa.

Johannan kuva äidistä ja sen aikamiespojasta

Aurinkoiseen aamuun sai herätä kiirastorstainakin. Koirien kanssa pitkällä metsäautotiekävelyllä. Iltapäiväksi saimmekin mieluista seuraa. Kajjjaanin Rio tuli kävelylle ja pikkuisen tokoilemaan kanssamme. Komia poika, joka toivottavasti pian toipuu rannettaan vaivanneesta jänneongelmasta. Raasu ollut koko vuoden toipilaana (tai ainakin 9 viikoa, nyt saa jo jonkin verran laukkailla vapaana. Illalla tupa täyttyi kun viisi kappaletta nuorisoa tulla tupsahti Jyväskylästä ja Oulusta.

Pitkäperjantai oli pitkä ja sateinen (kuin maanantaikin). Onneksi sekaan mahtui jotenkin ulkoilemaan.

Lankalauantaina naautimme aurinkoisesta ulkoilusta, Käppäilin moottorikelkkauralla hankikannolla ja päädyi kaunille Könkäälle.

Pääsiäissunnuntai oli hyvin valmisteltu ja siksi varmaan niin täydellinen?! Osa kävi hiihtelyjen päälle tutustumassa maastoihin autolla lauantaina ja niin löytyi Ypykkäjärvi sunnuntain kohteeksi. Tyttöjen kanssa hiihdettiin, vaikka välillä oli maa paljaana tai vesi valloillaan ja tuli kohtia ettei voinut, ylittää; täytyi kiertää tai mennä läpi. Kerrassaan hieno päivä pitää picniciä! Sit oltiinkin jo väsyjä.

Kaikki miehet pumppuihin

Lauantain keli oli mannaa mutt sitt...
Jyväsjärven jäät alkoivat lähteä viime viikolla, kuva keskiviikolta töistä lähtiessä. Sunnuntaina pohjoiseen/itään ajattaessa Jyväsjärvi oli vapaa jäistä mutta kaikki järvet matkan varrella vielä tummahkon jään peitossa. Aika harmaan väristä on tienposken maisema tähän aikaan vuodesta. Paljakalla piti olla puolisen metriä lunta mutta vaikea sitä oli uskoa, kun vieä 20 km aiemmin maa oli paljaana. No, sateista on täälläkin mutta onneksi on aurinkoakin luvassa.
Viikko sitten tulin treeneistä kotiin, ei näkynyt miestä ei, tuli kotiin, ja sanoi ostaneensa auton. Nyt meillä on sitten edustusauto - tumma Saabi 90-luvulta, sillä ajelimme pääsiäislomille (ja lapset saivat käyttöön meidän pihin Polon), nyt tarvitsee opetella taas aukomaan ja sulkomaan ovia, kun muutamassa vuodessa on tottunut helppoon keskuslukitukseen.
Viime viikko olikin tehokas, kolmet treenit seurassa ja pariin kertaan itsekseen. Mitään muuta tämä kurkukipuinen matami ei sitten jaksanutkaan tehdä. Työn alla on nyt tunnari aina liikkuroituna, kun vaan seuraa on. Harrastin myös cat-walkia ja taas olin hukassa niin tempon kuin kääntymistenkin suhteen. Ohjatussa oikea oli kovin vaikea Jinksulle. Yleensä vasen/oikea on löytynyt erinomaisesti kyllä, mutta oikean palautus on tahtonut kulkea keskimmäisen kautta. Siis ongelmia löytyy niin uusia kuin vanhojakin.
Nyt me keskitytään lomailuun, lumikenkäilyn ja hiihtelyn merkeissä. Vaikuttaa vain siltä, että nastasaappaat ovat se ainoa oikea varuste, nytkin sataa kaatamalla. Siis kaikki miehet pumppuihin!
Alla kuvia tämän aamun Paljakan hiihtokeskusvisiitiltä (hissit oli kyll pyörimässä, mutta yhtään ihmistä emme rinteissä nähneet) ja meidän makkarin ikkunasta. Koirakuvat odottaa parempaa valoa - ei kännykuvista olisi saanut niiden eilisestä lumiriemujuoksuista mitään selvää.

Rouva Paloksen parempi rommikakku

Kun on viikon ollut kröhänen ja viluinen, niin väännetään juttua vaikka rommikakusta. Kipeä kurkku ja rommi sopii yhteen ja kun vielä lukee kirjaa missä naapurin neiti tekee suussa sulavaa rommikakkua, niin pakkohan sitä on rommikakku tekaista. En löytänyt omaa vanhaa reseptia ja googlella löytyi joku kiehtovan niminen, siihen tuli 12 tippaa rommia, huijausta! Nimen perusteella en olisi valinnut rouva Paloksen rommikakkua mutta sisällön perusteella yes. Hyvä tuoksu keittiössä ja ihanaista kakkua, tosin kotiraati sanoi, että ihan tavallista kuivakakkua - helmiä sioille!
Jos tarkkoja ollaan, niin ollaanhan me sittenkin treenittu, tunnarivirhettä en ole saanut näkyviin. Tunnaria tehdään aina. Perjantain teemana oli ruutu. Eri suunnilta ruutuun ja katsottiin kuin löytyy oikea paikka. Kaksi ekaa suuntaa erinomaisia, mutta seuraavilla alkoi jo paikka valua nurkkaan. Tänään oli teemana noudot kaikissa mahdollisissa muodoissa. Kyll taisin vahingossa hyväksyä jonkun jalat edellä poiminnan. Tehtiin ohjattukin pitkästä aikaa. Luoksarissakin sörssin ja hyväksyin yhden himmailevan, miten sitä on niin vaikea pysyä mustavalkoisena? Jotenkin tuo pieni pörröinen tekee hommansa aina niin täysillä että kieli pitkällä läähättää jo muutaman luoksarin ja/tai noudon jälkeen. En taaskaan muistanut ottaa vettä mukaan (eikä ole lunta tai lätäköitäkään enää), niin käytin Jinkusn järven rannalla juomassa. Mahdoton ajatus juoda seisten!