tokoa, tokoa, tokoa

Jos edellinen postaus oli lomasra (ainaskin 95 %:sti), niin nyt on paluu arkeen ja mukava sellainen. Tiistaina treenailtiin harvinaisen mustavalkoisessa porukassa, yksi mustavalkoinen, ehti jo paeta ennen fotosessiota. Jingalta selvästi putosi kontakti normia helpommin, kun oli normia enemmän häiriötä. Teimme ohjatun liikkuroituna ja ei osannut koira taaskaan oikeata (saattaa olla vieraat koirat siinä oikean lähistöllä häiritsivät vähän liikaa). Kuvassa siis Dreamoor-sukulaisia: Pipsa ja nuori nuori Vimma.
Keskiviikkona suht osaavat normitreenit, siellä tunnari liikkuroituna. Löytyi oma mutta aina ensin pitää olla omissa maailmoissa, ennen kun neiti muistaa, että töissä ollaan. Illalla otin sitten suuntia nameilla. Hyvin alkoi, halusin pelkkiä suuntia joten merkiltä aloitettiin. Jostain selkärangan kuopasta tuli kuitenkin käsky tolppa, eikä oikea. Joo, ja veilä kahdesti. Onneksi vähemmän lahjakkaan ohjaajan lahjakaamoi koira osasi käsimerkistä kääntyä ihan oikeaan suuntaan. Saimme tosi hienoja ja virheettömiä käännöksiä monta. Kiilakin pääsi näihin lihapullatreeneihin. Muutaman kerran ihan ok. Sitten iski taas dementia ohjaajalle. Vein namin vasemmalle. Kun lähetin koiran, niin johan olin unohtanut, minne vein ja lähetin Kiilan oikealle. Koira ei löytänyt herkkuaan. Yritin pysäyttää mutta ei, kuin juna eteni Kiila kohti oikeata ja sieltähän se palkka löytyi. Hyvä minä! Ja ovatkoo nuo vanhenevat koirat yksiä junia? Kiilalla tuuppaa olemaan tuota junakäyttäytymista nykyään aika lailla.
Perjantaina päästiinkiin Ellin kentän kevätavajaisiin ja tekemään epävirallinen Voittaja. Vau, me olimme voittajia, Jinga osaasi tunnarin. Piti minua kyllä jännityksessä iäisyydeltä tuntuvan ajan, kun nuuski vain maata siinä vieressä ennen kuin "muisti" mitä ollaan tekemässä. Muuten ihan jinksumaiset liikkeet ja hellästi arvosteleva Riikka antoi kaikista liikkeistä jotain ysin ja kympin välillä, mikä teki summaksi 307! Ihan hauska, mutta tekemistä riittää noutojen kaunistamisessa ja siinä luoksarin ekassa pysäytyksessa. Uutena ongelmana saimme ennakoimisen kaukoihin, viimeisessä käskyssä asennon vaihto alkoi ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Pitää siis ottaa häirikköliikkuri kaukoihin. Tätä joskus loppusyksystä teimmekin, mutta on päässyt taas unohtumaan. Onnistuneen tunnarin lisäksi olin erityisen tyytyväinen paikkamakuun käskytykseen, J. meni ekalla maihin ja nousi ylös!
Oli mukava ilta, sää helli meitä ja tulipa mässäiltyä mukavassa seurassa.
Tein perunasalaattia ja se oli suuri success:
Perunoita pieni pussillinen, kolme omenaa, kaksi avocadoa, yksi suolakurkku, salaattijuustoa, kirsikkatomaatteja, cashewpähkinöitä, salaattia ja pestoa. Samaa teimme meidän Elinan kanssa/johdolla viikkoa aiemmin meidän pääsiäispicnicillä. Kiitti, Elina mamman sivistämisestä!
Lauantaina nautittiin superupeasta päivästä, Vuorilampikävelystä ja pihatöistä.