Heureka, jestas sentään - kehittelin ihan oman sloganin koiran koulutukseen. Vähän mietin omia tekemisiä ja katselin muiden. Ahnehtimisestä ei ole kuin haittaa - hiljaa hyvää tulee ja mitä anteliaampi on koiralle uuden opettamisessa sitä paremmin menee oppi perille. Ahnehtiminen on selliasta ahnehtimista, että uusi liike kerralla valmiiksi, eikä pieni osanen vain. Anteliaisuus tässä on avujen anto, mitä enemmän erilaisia avuja uudessa liikkeessä sen parempi.
Edellisellä viikolla tokoilut jäi tasan yhteen kertaan, tilanne "korjaantui" tällä viikolla, joka päivä tunnin tuokiot muiden seurassa, paitsi yhtenä iltana pienet pihatokot vain. Ne pienet olikin ahneet, piti tsekkailla etujalkojen levollisuutta, tehdä vinoja heittoja esteen yli, ei kyll mitään järkeä yhdistää noita kahta. Ahneus ei kannata myöhemmässäkään vaiheessa. Anteliaisuuden voi hyvin kääntää monipuolisuudeksi ja kaavojen rikkomiseksi, kun homma alkaa olla hanskassa.
Jinksusta löytyi perjantaina viisi punkkia, Kiilasta vain yksi. Nyt on koirilla Bayvanticit niskassa!
Punkeistä huolimatta ihana viettää parin viikon puutarhalomaa. Kerrankin aikaa laittaa istutukset rauhassa aluilleen ja nyppiä pahimmat rikkaruohot. Perunat on maassa ja osa vesikrassin, basilikan ja kesäkurpitsan taimenet aluillaan. Seuraavaksi salaattia penkkiin. Pihalla kukkii aikas kauniisti sammalleimu, pikkutalvio, hentohelmililja ja kevätvuohenjuuri. Lemmikkikin aloittelee kukintaansa! Tuli melkein kuukauden tauko melkein_kukkimiseen, kylmää on välillä ollut. No, nyt kelpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti