Kisamaiset treenit

Oli kuuma tai ei, nämä kaksi viihtyvät puroissa ja ojissa vähän liiankin hyvin!

Päijänteen tuolla puolen:

Nollaa nollan jälkeen pukkas meidän kisamaisissa treeneiss.

Aloitimme zetalla ja koira kyllä teki kaikki jäävät oikein ja hyvin, mutta seuruussa oli ihan kuutamolla, kerrassaan ruokotonta (mitäs ohjaaja aloittaa aivan valmistelemattoman koiran kanssa). Ruutu, miten on koira ylipäätään niin usein tiensä ruutuun löytänyt? Nyt sillä ei ollut hajuakaan, että mikä ja missä on ruutu, siinä vaan törötti keskellä nurtsia omasta mielestään hyvin arvanneena. Nurmitreenit ja vahvat varjoaurinkokontrastit saattoivat koiraa hämätä. Iso metallikapula oli kanssa niin yök, ettei voinut kun pelleillä sen kanssa. Onneksi kaukoissa, luoksarissa ja ohjatussa ei ollut suurempia ongelmia tällä kertaa.

Vahinkoja ruudun kanssa on sattunut silloin tällöin. Vauhti ratkaisee, kunhan mennään ja lujaa, ei suunnalla niin väliä. Myös uudet hieman erilaiset noutokapulat ovat olleet ei _itsestään-selvyyksiä. Ja meidän rumat noudot oikein rumentuivat entisestään pitkässä sarjassa, sellaista syöksymistä ja mälvimistä, että!Tylsin takapakki oli kuitenkin että tunnarissa jäi oma löytymättä. 

Yhä vain omat kroppa-avut olivat vahvasti mukana. Kun perusasennotkin oli vinot, kääntymiset kehnoja ja juokseminen kyseenlaista, niin osaamisemme on aika vähissä. Mulla on siis koira, joka haluaa tehdä oikein, tarkasti ja nopeasti, kun vaan joku kertois, että miten. 

Pientä ja isompaa hienosääntöä siis tarvitaan. 

Aloiteltiin aivojen etsintä ruudun yhteydessä, piti laittaa pikkujinksu miettimään tekosiaan, jos ei ruutu löydy heti, niin koira viedään sinne pannasta ja kerrotaan, että tämä on ruutu. Koira ei saa sinkoilla minne huvittaa, ei itsekseen eikä mun kanssa. Kyll se ruutu rupesi löytymään, vaikka se välillä vaihtoi paikkaakin koiran selän takana.

Jinksa ei ehtinyt tehdä vaikeutettua tunnaria, katsottiin, kun Urpo joutui höynäytetyksi.  Ei löytänyt omaansa, joka oli Oilin jalkojen välissä ikään kuin jatkona tunnarivissä. Ei olisi löytänyt Jinksukaan. Lopussa teimme vielä paikkamakuun istu/maahan käskytyksiä ja kyll vaan on vaikea koiran nousta istumaan tai mennä maihin tauotusten jälkeen. 

Päijänteen tälle puolen:

No, seuraavana aamuna sitten kiltisti tehtiin läksyjä. Arvottiin kolme kisamaisesti suoritettavaa liikettä: kauko, seuruu ja metalli. 

Kaukoissa on nyt muutaman kerran matkan pidettyä jäänyt maahan-istuminen tekemättä! Niin tänäänkin. Seuruu juoksuineen oli huomattavasti eilistä parempi sekä koiralla että ohjaajalla.

Metallina oli sellainen iso, josta J. ei tykkää, hieman mietti siihen tarttumista, mutta tarttui, siihen nostoon olikin kiva sitten lopettaa ja palkita koira.

Näiden jälkeen tein ruutuja, lähettelin eri kulmista Jinksua ruutuihin, joita oli kolme kappaletta. Pari kertaa meinasi mennä lankaan, onneksi ei mennyt. Myös metallia teimme ja ei ollut kiva metsku ja J. ilmoitti sen äänekkäästi, tehtävä oli kuitenkin. Lopuksi teimme vielä luoksaria, stopeilla ja ilman. Vähän sain taistella, että vauhdilla liikuttiin. 

Pihalla tein metskuhyppynoutoa ja meinasi mennä pelleilyksi. En antanut saalistaa ja vaadin palautusta ensi käskyllä, kyll se siitä sitten ja päästiin tekemään vauhtipalkkojakin. Lisäksi vielä tunnaria nurmalla ja oma oli vähän etäällä omista, hienosti tuli oman kanssa takaisin. Jäi parempi mieli mutt jösses kun riittää puuhaa.

Tuomet tuoksuu, luumupuut ja tuomimarhapihlaja lupaa satoa syksymmällä ja ensimmäinen raparperikiisseli syntyi tänään.