Uusia tuulia: mentihin Tampereelle lauantaiksi. Kun tokossa on saavutettu yksi tavoite, niin uusia haasteita pitää laatia. Ajattelin, että jos päivän viettää IPO-klubilla, niin tokihan koirasta sukeutuu väkisinkin Ipo-koira. Oikein tyypillinen ipokoirahan tuo Jinksu on ja sopisi hyvin turvaamaan normikansalaisia, kun on niin hyvin pukeutunut, aina frakki päällä. Tampereella tuntuu olevan koiraharrastushalleja useampikin. Näiden lisäksi useampia nurmikenttiä. IPO-klubilla on tosi hieno aidattu nurmikenttä vain viisi km keskustasta. Kyll kelpaa siellä treeniä.
Oikeesti mentiin vesikoirien järjestämään Korrien koulutukseen. Treenattiin Riitan ryhmässä kahteen otteeseen. Ensimmäiseksi halusin toistaa viime kokeen kauko-nukkumisen. Mentiin kehään koemaisesti ja aloitettiin kaukoilla. Jinksu piti hyvin yhteyden poiskävelevään ohjaajaan ja nousi heti istumaan makuultaan. Palkkasin tästä, vaikkei istuminen sinällään ollut Jingamaisen säpäkkä. Katsottiin seuraamista tempoineen, kääntymisineen ja siirtymisineen. Tällä kertaa osasin ilmeisesti itse pitää temmot ihan sopivina, juoksussa ja hitaassa, niissä ei moittimista. Vasemmalle kääntymisen jälkeen J. tiputtaa hetkeksi kontaktin tähän neuvoksi, pysähdys käännöksen jälkeen ja käsikosketuspomppu ryhdistämään koiraa. Lisäksi parempaa takapäään käyttöä saatiin aikaiseksi kääntymällä kahteen otteeseen vasempaan siis täyskäännös vasempaaan tai miksei kokonaan ympäri. Sitten teimme siirtymät,: oikealle superhienot mutta vasemmalle voitais vähän aikaa mennä vai askel ja lisätä tähän asken eteenpäin tms, että hereillä pysytään. Ehdimme vielä tehdä yhden luoksetulon ja onnistuneen sellaisen saimme tehtyä. Pysyispä se hommeli nyt kasassa!
Toisessa setissä, testattiin osaako koira mennä merkiltä ohjattua hakemaan, jos on juuri aiemmin kääntynyt samalta merkiltä samaan suutaan ruutuun. No, tehtiin koemaisesti metalli, ruutu ja ohjattu peräkkäin. Metallissa pientä saalistusta. Ruutu hieno kuten myös ohjattu, ei menny koira ansaan. Ohjatun saalistus ja loppumälväys kylläkin olivat kuvioissa. Tähän päälle lisää kuuntelutreeniä, heitin kapulaa ja käskyn sen jälkeen koiraa ruutuun. Ekalla kerralla ainakin kolmasti kapulalle syöksyi pieni koira. Tokalla kerralla vain yhdesti kapulalle yritti hän. Taas tuli näkyviin oma maltti, kun sain Jingan pysäytettyä kapulamatkallaan, niin en tajunnut rauhoittaa koiraa (avaamaan yhteyttä). Huh! Saalistukseen yritimme myös puuttua, kauniisti ja vauhdilla poimitaan läheltä ja vauhtipalkan odottaessa. Ehkä vain enemmän koiran pysäytyksiä ja nätisti-käskyä ohjatuissa ja heitoissa?
Lopussa teimme vielä istumisen ja EVL-paikkamakuun ryhmissä. Meni taas koirani maahan kovaäänisen naapurin käskystä. Tätä sitten teimme erikseen onnistuneestikin ko. "naapurin" kanssa.
Kyllä oli hienot puitteet treenailla viheriöllä, keli oli just eikä melkein hieno. Tamperelaiset olivat superystävällisiä autottomalle vieralleen, tarjosivat koiralle paikkaa autossa, lounaskuljetusta ja vielä asemalle heittoa. Niin, ja en kuullut kertaakaan nääs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti