Ehdittiin jo viikko treeneilla ihan normisti. Olipa
mukavaa! Tehtiin paljon luoksetuloja eteen ja eteen sivulle jumppaa. Hereillä
oloa (jatkuvaa kontaktia) on myös treenitty, vaikka kävelenkin koirasta pois,
niin skarppina pitää pysyä! J. on hieman ihmeissään, kun sanotaan kauko ja se
ei saakaan tottumaansa vapaahetkeä. Noutojen saalistamiset ja tietty se ikuinen
seuruu myös ovat erityistarkkailussa. Tiistaina oli Muuramesssa tokokoe. Suunnistimme sinne mielessä koemainen kehäänmeno. Hyvä oli Jingan kontakti, mutt en kyllä tiedä huomasiko koirani edes koepaikalla olevansa. Siis kentän laidalla teimme omia juttuja muutamaan otteeseen.
Taukoa on taas vietetty koko loppuviikko. Torstaina mentiin mökille, mistä pääsin näppärästi perjantaiksi katsomaan tokon MM-kilpailuja. Olipa opettavainen reissu ja oli kiva tavata uusia ja vanhoja tuttuja. Voittaja oli kyllä häikäisevä! Vaikka intensiivisesti katsookin koirakoiden liikkeitä ja elää mukana onnistumisissa ja epäonnistumisissa, niin kyllä välillä tuli mieleen, että tämä on yhtä “jäyhää urheilua” kuin jokin biljardi. Tuomarit kulkee aaltona paikasta toiseen ja tiukin ilmein suoritetaan ja arvostellaan, kovin staattista keskimäärin. Mut siis oli huippua päästä katsomaan ja kannustamaan arvokisoja.
Taukoa on taas vietetty koko loppuviikko. Torstaina mentiin mökille, mistä pääsin näppärästi perjantaiksi katsomaan tokon MM-kilpailuja. Olipa opettavainen reissu ja oli kiva tavata uusia ja vanhoja tuttuja. Voittaja oli kyllä häikäisevä! Vaikka intensiivisesti katsookin koirakoiden liikkeitä ja elää mukana onnistumisissa ja epäonnistumisissa, niin kyllä välillä tuli mieleen, että tämä on yhtä “jäyhää urheilua” kuin jokin biljardi. Tuomarit kulkee aaltona paikasta toiseen ja tiukin ilmein suoritetaan ja arvostellaan, kovin staattista keskimäärin. Mut siis oli huippua päästä katsomaan ja kannustamaan arvokisoja.
Viikonloppuna saatiin iskettyä kolme kärpästä mökkivisiitillä;
pääsin näppärästi MM-kisoihin perjantaina, kepo pyöräilykisoihin lauantaina ja
sen jälkeen pääsimme juhlimaan 30-vuotista yhteistä (virallista) taivalta. Kun
tiesimme “etelässä” olevamme, niin
vesille mieli teki ja kanootin kapean vesille laskimme. Ups, tajusimme, että
edellisestä kunnon melontaretkestä on jo 26 vuotta. Perheellisenä soutuvene on
vienyt voiton ja se on mahdollistanut senkin, että koiratkin ovat päässeet mukaan.
Nyt koirat jäi pikkukepolle hoitoon ja pääsimme ihan kaksistaan nostalgiselle retkellemme.
Huippua meloa tyrskyissä ja vähemmän tyrskyssä suolaisen veden roiskuessa
päälle. Ihan mukavan 30 kilometrin kierroksen Laajasalosta Villingin edustalle,
Villingin ja Santahaminan ohi Suomenlinnaan ja sieltä kaupungin sivuitse takaisin Laajasaloon
ehdimme meloa 22 tunnissa. Yövyimme pienessä Hattusaaressa. Pikkasen oli enemmän ihmisiä retkisaaressa kuin sisä-Suomen
veneretkellämme, ruuhka-Suomessa kun oltiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti