Remppaa, muuttoa, Oilin koulua ja rauhaisaa Joulua!

Täällä on rempattu "uutta" kämppää. Apulaiset osaavat ottaa lungisti, yhtään eivät levitelleet maalia.

Piha pieneni mutta eiköhän me siihen mahduta.

Pienistä metsälenkeistä ehdimme nauttia valoisan aikaan joka päivä.

Muutto on raskasta puuhaa, onneksi pikkuhiljaa alkoi löytyä petejä, missä levätä ja omia leluja, joita levittämällä hetkessä kotiutui.

Perjantain aamuaurinko

Me päästiin vihdoin ja viimein koulutuksiin ja häiriötreeneihin, huippua tavata vanhat tokokaverit. Oili oli kouluttamassa poppareilla ja paikka koulutuksiin tuli varattua jo ennen matkalle lähtöä. Silloin ei tiennyt muuttokiireistä mitään, arvaili vain, että ennen tuota koulutuspäivää Suomessa olemme, kun työtkin alkoivat.

Prikka kärsi alkuviikon todella pahasta ripulista, oli varmasti löytänyt maanantaina jotain aarteita äidillä ollessaan, sillä aikaa kun me kävimme äitiä sairaalassa katsomassa. Ennen lähtöämme olimme keränneet yhden säkillisen pilaantunutta ruokaa pois mutta jokin homehtunut entinen ruoka oli jäänyt huomaamatta, koska keittiön lattialla oli mustaa muovia. Kolme yötä neiti ripuloi olohuoneen lattialle, kiva siivo joka aamu. Torstaina piti jo soittaa eläinlääkäriin, kun ei pahanlainen ripuli näyttänyt menevän itsekseen ohi. Kaksi päivää meni koiralla toipuessa vaikka oli pahoinvointilääkkeen, antibiootin ja maitohappobakteerien avittama. Olin jo perumassa koulutuspaikkaa mutta onneksi Prikka toipui tokokuntoon. 

Treenimme alkoi häiriötreeneillä. Kymmenkunta koirakkoa oli ympyrässä ja kontaktia piti pitää vaikka häiriköintiin. Seuruutimme koiria myös ympyrässä pujotellen muiden koirakkojen ohi. Hiukan oli vaikeata, kun ei ole aikoihin tuollaista tehty muttei ylitsepääsemätöntä. Seuraavaksi kovasti kaipaamaamme kuuntelutreeniä; koirat sivulla "istu, maahan" jokainen omaan tahtiinsa. Ainoa loppua kohti paranee kuuntelu, vain ja ainoastaan omien käskyjen noudattaminen.  Tehtiin myös istumistreenit ympyrässä. Ihan lopuksi teimme (noin puolet koirista) EVL-paikkiksen. Siinä Prikka ei tullut luokse ekalla käskyllä mutta muuten oli kyllä varsin mainio koira häiriöissä. Teimme myös seuruuta kaikki koirakot yhtaikaa. 

Vaikka emme ole avoimessa vielä kisanneet niin teimme voittajan liikkeitä (kun niitä avoimen luokan suorituksia tuli viime kesänä useammankin kerran tehtyä) omalla vuorollamme. Aloitimme vanhalla kunnon seuruulla,  perusasento oli vino ainakin muutamaan otteeseen, muuten hyvä! Seuraavaksi ruutu, hyvin pongasi ruudun vieraassa paikassa, vauhti vaan oli löysä, paikka hyvä. Pitää saada se meidän välillä näkyvä vauhti myös tuollaiseen kokeen omaiseen toimimaan. 

Seuraavaksi tein luoksarin, jonka tiesin olevan hidas niin vauhdiltaan kuin stopillaankin. Tämän jälkeen teimme namiheitto stoppeja, ja niissä Prikka kyllä pysähtyy jämäkästi. Luoksarin vauhtia tarkennettiin palkkaamalla koira juoksuvauhdissa "yes"-vapautuksella; ensin yes, sitten palkan heitto, ettei kyylää.  Oikein hyvän joululäksyn saimme. Sinänsä Prikan vauhti ei ole onneton niin ruudussa kuin luoksarissakaan, kun se laukalla liikkuu. Voimaa niihin mielellään lisäisi, kun sitä kuitenkin on. 

Sitten teimme hyppynoutoa, kalikka pyöri sen verran sivuun, että Prikka kiersi hypyn. Vinot hypyt pysyvät siis jonkin aikaa ohjelmistossamme. Tämäkin ongelma oli ennalta tiedossa. Sitten teimme tunnarin, joka ei nyt liikkuroituna ja Oilin hajustamana onnistunutkaan, niin hyvin kuin tutuissa ympäristöissä tai minun tekemäni. Toisella yrityksellä sentään poimi oman. Prikka ei myöskään lähtenyt ekalla käskyllä, pientä epävarmuutta siinäkin. Viimeiseksi jätin kaukot ja siinä olemme edistyneet, kun koira pysyi hereillä. Niin hienosti, kun kotona osataan, niin ei hallilla osattu, tosin seiso-maahan tein vain läheltä, kun se ei ole vieläkään hanskassa. Nyt en ollut muistutellut koiraa tassujen paikasta, niin tassut liikkuivat myös maahan-seiso vaihdossa. Pitää muistaa muistuttaa. Seisominen sinällään on epäselvä asia. Yritimme vahvistaa remmistä vetämällä seisomisen jämäkkyyttä, ehkä jonkinlainen lamppu koiran päässä syttyi. Hiukan vaikeata se oli koiralle, kun ohjaaja ei millään osannut oikeita askelmerkkejä.

Pianhan tässä on jouluvalmistelut, joten normiarki vielä saa odottaa!

Hyvää Joulua!

Returning back to Finland

This picture from Cornwall is our farewell from England

We left Great Eversden and Cambridge six o’clock being very punctual, we told the landlords earlier that morning that it would be six and so it was. Two hours later we were in Harwich, some of us went to dinner in hotel Tower, some of us stayed in the car. Luckily, we all went for a walk on the beach a bit later. We were at the harbor by ten, and got to the ship quite soon. BUT we had to stay in the car, while the other disappeared somewhere, so unfair!

Early in the morning by 7.30 the folks returned to the car, pretty soon we were out of the ferry. Luckily, the kennel boy had negotiated with his Here and knew that there was something green just five minutes from the harbor of Hoek van Holland. And by gosh, there was, a nice huge park just for us with the sunrise and breakfast. We could forgive the folks their nightly neglect. 

A couple of hours later someone needed coffee and something needed the petrol. We did not need anything? A couple of more hours driving in the mist and it was time for a walk. Since it was (almost) raining, we were left in the car again and someones did get feeded. Soon after we were in a national park of Wildeshaausen and we had the park and the paths for ourselves for an hour, lovely!

Two more hours in the car and we were almost in our destination, in Lübeck. And yes this time the google was right, it took only six hours to get there, it was Saturday, no accidents, no road works going on! Some of us wanted to see the Christmas markets, and so we did! We saw lots of people, lots of lights and lots of interesting smells here and there. The walk was a bit different than during the day but quite nice, though, the smells! The walk ended by the dinner in the car and someones disappeared to their dinner somewhere unknown. Someones returned to the car a couple of hours later, some more driving (just 15 minutes) took us to the beaches of Travemünde. We had a nice walk along the strand with lots of “no dogs” signs (it was after ten and not swimming season anyway), in the end of the unwelcoming strand we did find a dog beach with sand and good conscience.  After that some of us thought that we are ready to embark, so we did 11 o’clock and did not have to wait long until we were in the ferry. This time we were allowed to follow someones in the ferry. But what a service, we had to stay there two nights and a day in between. We were taken every now and then to the deck, but we are ladies and can not help ourselves on such a places, so we just waited and waited all those 35 hours!

Regards, happy travellers, content where ever to stayers, Prikka & Jinga

We arrived to Dover by sunset, to Helsinki by sunrise. From the cabin window we were looking a seal  enjoying his life  in front of this ferry.

It was more than nice to get out in Vuosaari, finally! Though we did not head home, no we did not. First we visited grandma’s place, there someones were busy removing stuff out, then we were left there by ourselves.  Next pit stop was granpapa’s place, again no host to greet us. Luckily, we did get a good outing in the afternoon around the castle and the park nearby, it would have been so nice to run on the ice but someone did not like the idea, eventhough there were lots of people over there. After the walk, some carrying stuff out again and we staying by ourselves in the house while someones were busying themselves. So, it happened that we did not get home until bed time. We kind of smell  some changes in the air!

Hämeenlinna

Sunset at Hämeenlinna

Ballot ja Buut

Torstain keskipäivän odotusta, mustavalkoiset odottaa,  että jotain tapahtuisi heidän kentällään ja Sylvie odottaa, että five a'clock tea olisi valmista, myös kirkkomme mahtui kylään.

Cambridgen kesän viimeisen viikon treeneissämme tehtiin Prikan kanssa avoimen luokan liikeet putkeet. Positiivista oli, että viimeisenä liikkeenä tehdyt kaukot tehtiin kunnialla – ei tullut kuoliota. Muutenkin liikkeet meni ihan näppärästi, tosin jos olisi jokun valvova silmä ollut, niin varmasti olisi puutteita löytynyt roppakaupalla. Mutta tokihan aina pitää jonkin asian hiertää ja nyt oli ongelmana pysähdys ruutuun. Sen verran hitaasti neiti pysähtyi ja kääntyi ympäri, että ehti ajautua sivulinjan yli. Just, kun olin saanut mukavaa vauhtia ja suoraa linjaa etenemiseen, niin pitää kehittää pallosilmäongelmaa. Prikkaahaan on kiinnostanut tähän asti vain narupallot ja patukat, joita voi riekuttaa kanssani. Tennispallot olivat sille pitkään mailman typerimpiä kuolleita esineitä. Nyt syksyn aikana tennispalloon on kehittynyt hauska rakkaussuhde. Mikään ei ole mukavampaa kuin sännätä vipuvarrella heitetyn pallon perään, tällä sain hyvää vauhtia ja intoa ruutuun menoon (ruudun palkkaukseen). Näköjään, jos jotain voittaa, niin sitä sitten jotain menettää. Viikolla sekä luoksarit että kaukot kärsivät, jos pallo oli palkkana. Voi Ballo ja ballosilmät!
Jinga niin ihana menopeli kuin onkin, niin tuskin jaksan sitä enää kokeisiin hioa. Tarvittaisiin paljon säätämistä kaikkiin liikkeeisiin, bravuureita meillä ei ole yhtään, ei tarkkuutta, ei suoruutta vain ja ainoastaan suurta intoa ja vauhtia. Kun Jinga selkeästi alkaa ontumaan vauhtiliikkeiden jälkeen, niin ei voida niitäkään hirveesti hioa, vaikka toinen tykkäisikin.  Eteenmenot saattaa onnistua mutta yhtä todennäköisesti mimmi juoksee avian väärään suuntaan, mitään edistystä ei ole pariin vuoteen asiassa tapahtunut. Teemme siis nautiskellen kivoja juttuja, että saan koirani silmät loistamaan.
Testasin myös esineruutua leveämmällä laitumella, niin ei ikävä kyllä näkynyt hirveesti meidän harjoittelut kapeilla linjoilla. Jonga juoksi alueen halki suoraan – mutta diagonaalisesti. Prikka lähti nätisti suoraan mutta eksyi sekin sitten takalaidalla kauas alueestamme. Viimeisen jäljen molemmat koirat tekivät ihanan intensiivisellä asenteella mutta kummallakin jäi yksi kepponen viidestä löytymättä.
Mun Buut, käytiin hakemassa lähtöpäivänä ekinokokkoosilääkitykset koirille. Eläinlääkärillä oli vielä tietoni tallessa edellisestä reissustamme. Vähän heillä kesti löytää lääkitys, kun ei Englannista lähtevien tarvitse yleensä moisesta huolehtia, vain Englantiin saapuvien. Onneksi saivat selvitettyä, mikä lääke kelpaa Suomeen siinä “melkein kollegoiden” jutuskellessa keskenään (keposeni labra on yliopiston anatomian laitoksen yhteydessä, missä eläinlääkärit suorittavat anatomian opiskelunsa). Jinga, mun pieni buu, painoi 17, mikä on ihan ok. Mutta Prikka, mun jättibuu painoi 22,5 kiloa. Apua, mitähän vaaka olisi näyttänyt kuukautta aiemmin? Prikka on ollut laiheliini kaiken aikaa kaksi vuotta. Englannissa ruoka alkoi kuitenkin maittamaan, kun sai aamuisin aamupuuron jämät ruokaansa. Yhtäkkiä kuukausi sitten näyttelyyn lähtiessämme huomasin, ettei koirallani ole vyötäröä ollenkaan, on vain sellainen tasapaksu lauta. Vähän hävetti! Sen jälkeen ruokaa on säännöstelty ja nyt ei koiralla ole ylimääräistä (ainakaan paljoa, ainakaan omiin silmiin). Voi Buut!

Eläinlääkäri reissulla teimme haikeina viimeisen kävelyn “backseillä” collageiden takana. Koko viikon katselimme haikeina näkymiä kävelylenkeillämme. On se vaan lähtö aina niin haikeata, vaikka kotiin on kiva palata!

Terkuin 30 tunnin risteilyltä, nettiyhteydet (hitaat) toimivat vain yläkannella, joten piti ylimääräinen amaretto-glögi nauttia tätä postatessa. Koirat ovat nyt neljältä pidätelleet jo 18 tuntia, toivottavasti eivät pidättäle koko 35 tuntia.

Lähtölaskenta alkanut, viimeinen viikko menossa ennen kotiinpaluuta

Upeista auringonnousuista ollaan nautittu useana aamuna, välillä kuuran kera, välillä ilman.

Kävelyillä ollaan käyty Tashin kanssa, kuvassa mukana myös hoitokoiransa Flynn. Flynn tosin eksyi jonnekin jälkien perään. Kun oli tullut takaisin, niin takaatamme kuului sen verran vihaista huutoa, että kipitimme aika vauhtia eteenpäin. Olisiko ollut fasaanien omistaja asialla.

 Näidenkin kaiffareiden kanssa on usein samanlaisia ongelmia, Sam ja Kip usein häipyvät pois silmistä hajujen perässä omille teilleen. Onneksi omat pysyvät lähistöllä.

Viikonloppuna kävelimme lähikylien ympäri, kuvassa lähtöpiste Great Eversdenin kirkko.

Haukkoja näemme usein peltojen yllä. Pöllöjen huhuilua kuuntelemme iltaisin, onneksi pulujen kujerrus on vähentynyt joka aamuisesta ja iltaisesta.

Eversdenin ja Kingstonin metsien välikössä.

Nämä pinkit kukat taitaa olla syksyn viimeiset, kiva tarkistella maailmaa pinkkien pensaiden lomasta.

Selvästi polulla  kohti Caldecotea. 

Toftin hepat tukkivat poikkeuksellisesti portin (seisovan kaksikon välissä) mutta hyvin siitä välistä päästiin.

Vanha kunnon Comberton näkyy nyt syksyllä paremmin Eversdeniin asti. Kyliä kierrellessä meni kolmisen tuntia, kolmesti piti kävellä kynnöspeltojen poikki. Savea sai urakalla poistaa kengistä. 

Koirista olen ollut viime aikoina huolissani, Jinga ei varaa etutassulleen rasituksen jälkeisen levon jälkeen. Viime aikoina alkoi aristamaan myös takajalkaansa. Kun Prikkakin on alkanut ontumaan satunnaisesti, niin alkoi jo tuntua omituiselta, että molemmat koirat ovat noin rikki. Turkin huollon yhteydessä leikkasin Jingalta samalla kaikki varvaskarvat, pikkasen oli anturat halkeilleet ja kovasti oli siivoamista anturoiden välissä, niin karvaa kuin saveakin. Illalla myöhemmin huomattiin kotona, että Prikka nuoli tassujaan ja mukavia saviliejuja tippui sitä mukaa tuolille. Ryhdyttiin urakalla auttamaan Prikkaa ja uskomattoman paljon ja uskomattoman syvältä tiukkaa savea sai kaivella. Ei ihmekään, että koirat välillä ontuu. Niin, ja vaikka se lumen irroittaminenkaan ei niin helppoa ole, niin on se sentään siistiä verrattuna savivelliin.

 Aamu-usvaa eilen meidän kukkuloilla

Kuuraa maassa ja juomavedet sekä lätäköt jäässä monena aamuna viime viikkoina.

Pikkasen haikein mielin olemme kukkuloilta maisemia ihailleet.

Prikka valtakunnassaan, en ole Prikkaa ikinä täällä Cambridgessä niin onnellisena nähnyt kuin viikonloppuna. Voi sitä onnea, kun näki oman Nannyn pitkästä aikaa ja sai puskea itsensä ihan liki. 

 Upean auringonnousun lisäksi olemme saaneet nauttia usein kauniista iltaruskosta. Vaikka just nyt jonkinlainen Lontoon fogi onkin. Enää odotettavissa kolme auringonnousua tämän meridiaanin ja leveyspiirin äärellä ennen kotiin paluuta.

Vieläkin nautitaan ruskasta

Ruskan lisäksi olemme ihailleet usein kaunista iltataivasta. Nautittu on myös kävelyistä, vaikka välillä kovinkin savisina palaamme pihalle.

Talviturkkiaan kasvattavat kavioeläimet. Teimme jälkeä yhtenä päivänä lampaiden ja ponin laitumien väliselllä pellolla. Kun palasin Prikan kanssa takaisin, niin aasit olivat pohjoislaidalla odottelevan Jingan vieressä, aikas animaalista.

Pihan kauniita värejä, ruusutkin kukkivat vielä.

Naapuriston pihan ruskaa.

Naapurimme Allisonin lampaat kadun toisella puolella keskipäivän auringossa.

Sunnuntaina ajoimme pikkaisen matkan etelämmäksi Croydeniin parin tunnin kävelylle. Tosi hienoa on tässä lähelläkin, ei tarvitse kauas lähteä. Alkumatka kulki lammaslaitumien vieressä, puolessa välissä kävelimme tumman taivaan alla olevan valkoisen talon (Palacen) ohi. Pihassa oli sikoja, alpakkaa ja vuohia. Vaikka tummat pilvet uhkaavana väijyivät kaiken aikaa matkan varrella, säästyimme kuuroilta. Loppumatkasta tulimme Croydenin kylään ja polut kulkivat useamman rinteisen hevoslaitumen vieriä. 

Viikolla ollaan nautittu eri koirakavereiden (uusien ja vanhojen) seurasta useammankin kerran. Kuvia ei tullut otettua. Mutta mikä kivointa meillä oli myös treeniseuraa, niin piti kiirettä, etten kuvia tajunnut ottaa mutta, jos ens viikolla sitten. Alla kaverit kovasti odottaa, että jotain alkaisi tapahtumaan, selvästi on lupausta ilmassa.