Lähtölaskenta alkanut, viimeinen viikko menossa ennen kotiinpaluuta

Upeista auringonnousuista ollaan nautittu useana aamuna, välillä kuuran kera, välillä ilman.

Kävelyillä ollaan käyty Tashin kanssa, kuvassa mukana myös hoitokoiransa Flynn. Flynn tosin eksyi jonnekin jälkien perään. Kun oli tullut takaisin, niin takaatamme kuului sen verran vihaista huutoa, että kipitimme aika vauhtia eteenpäin. Olisiko ollut fasaanien omistaja asialla.

 Näidenkin kaiffareiden kanssa on usein samanlaisia ongelmia, Sam ja Kip usein häipyvät pois silmistä hajujen perässä omille teilleen. Onneksi omat pysyvät lähistöllä.

Viikonloppuna kävelimme lähikylien ympäri, kuvassa lähtöpiste Great Eversdenin kirkko.

Haukkoja näemme usein peltojen yllä. Pöllöjen huhuilua kuuntelemme iltaisin, onneksi pulujen kujerrus on vähentynyt joka aamuisesta ja iltaisesta.

Eversdenin ja Kingstonin metsien välikössä.

Nämä pinkit kukat taitaa olla syksyn viimeiset, kiva tarkistella maailmaa pinkkien pensaiden lomasta.

Selvästi polulla  kohti Caldecotea. 

Toftin hepat tukkivat poikkeuksellisesti portin (seisovan kaksikon välissä) mutta hyvin siitä välistä päästiin.

Vanha kunnon Comberton näkyy nyt syksyllä paremmin Eversdeniin asti. Kyliä kierrellessä meni kolmisen tuntia, kolmesti piti kävellä kynnöspeltojen poikki. Savea sai urakalla poistaa kengistä. 

Koirista olen ollut viime aikoina huolissani, Jinga ei varaa etutassulleen rasituksen jälkeisen levon jälkeen. Viime aikoina alkoi aristamaan myös takajalkaansa. Kun Prikkakin on alkanut ontumaan satunnaisesti, niin alkoi jo tuntua omituiselta, että molemmat koirat ovat noin rikki. Turkin huollon yhteydessä leikkasin Jingalta samalla kaikki varvaskarvat, pikkasen oli anturat halkeilleet ja kovasti oli siivoamista anturoiden välissä, niin karvaa kuin saveakin. Illalla myöhemmin huomattiin kotona, että Prikka nuoli tassujaan ja mukavia saviliejuja tippui sitä mukaa tuolille. Ryhdyttiin urakalla auttamaan Prikkaa ja uskomattoman paljon ja uskomattoman syvältä tiukkaa savea sai kaivella. Ei ihmekään, että koirat välillä ontuu. Niin, ja vaikka se lumen irroittaminenkaan ei niin helppoa ole, niin on se sentään siistiä verrattuna savivelliin.

 Aamu-usvaa eilen meidän kukkuloilla

Kuuraa maassa ja juomavedet sekä lätäköt jäässä monena aamuna viime viikkoina.

Pikkasen haikein mielin olemme kukkuloilta maisemia ihailleet.

Prikka valtakunnassaan, en ole Prikkaa ikinä täällä Cambridgessä niin onnellisena nähnyt kuin viikonloppuna. Voi sitä onnea, kun näki oman Nannyn pitkästä aikaa ja sai puskea itsensä ihan liki. 

 Upean auringonnousun lisäksi olemme saaneet nauttia usein kauniista iltaruskosta. Vaikka just nyt jonkinlainen Lontoon fogi onkin. Enää odotettavissa kolme auringonnousua tämän meridiaanin ja leveyspiirin äärellä ennen kotiin paluuta.