Poussun pääsiäisloma

Mehän nautimme pitkästä ja hienosta pääsiäislomasta. Sotkamossa oli huikean kaunis pakkaspäivä, hyvä hiihtokeli siis Vuokattihiihtäjille. Minä ja koirat käveltiin jäiden poikki superupeassa auringossa Vuokattiin, koirat nautti täysillä laakeesta aukeesta. Jatkettiin Vuokatista lauantaina eteenpäin Kuusamoon ja näin saimme puolentoista viikon mökkiloman. Matkan varrella poikkesimme Suomussalmelle. Enpä muista, koska olisimme eksyneet niin sympaattiseen ruokapaikkaan kuin nyt. Kultaisen Kukon ruokakin oli extra hyvää!

Sunnuntaina hiihtelimme meiltä itään Iijärvelle jossa kiersimme parin saaren ympäri. Maanantainakin pääsimme aurinkoisille hangille ja teimme pienen suorakulmiohiihdon, soita ja peltoja pitkin pohjoiseen nelisen kilometriä ja takaisin Poussujärven kautta. Yllä Poussukoski -järveltä käsin ja alla meidän pikkujärveltä päin. Kosken solina kuului heti, kun oven avasi.

Koirat viihtyivät niin jäällä, soilla kuin metsässäkin. Aika hyvin pääsivät etenemään myös hangessa silloin, kun ei ollut kelkka-uria. 

Koskea meiltä länteen eli Iijärvensuuntaan

Kuusamoon päin ajaessamme näimme tienviittoja Julma Ölkkyyn. Toki kohteesta piti ottaa selvää Keskiviikkona ajelimmekin sitten etelään katsomaan Suomen oloissa harvinaista järvikanjonia. Tosin saimme ajella aikamoisen matkan, lännestä päin Kajaani-Kuusamotieltä ei sinne päässytkään näin talviaikaan, tämän jouduimme toteamaan 15 km ennen kohdettamme, kun aurattu tie loppui moottorikelkkauraan. Piti siis kiertää vielä eteläisempää kautta niin, että matkaa tulikin noin 100 km yhteensä. Mutta tulipa nähtyä kapea kallioinen kanjoni (viimeksi käytiin samanlaisessa Coloradossa 25 vuotta sitten ja hieman helteisimmissä olosuhteissa). Emme olleet ihan ainoita turisteja, kun venäläinen koiravaljakkoseurue pöllähti samaan kohteeseen. No, eivät päässeet meitä yllättämään, sen verran kauas kuului viiden valjakon haukku ja ulina. Valjakot tulivat meitä vastaan kahdesti kapeassa kanjonissa, ohitimme heidät vielä taukonsa aikana. 

Loppuviikosta olikin sitten pilvisempää, kaunis oli lumipyryinenkin metsä.

Kiirastorstaina saimme seuraa. Veimme oululaiset myös Poussujärven ympäriretkelle - mignonit maistuivat hyvälle pitkänperjantain hiihdolla.

Lauantaina koirat saivat tuta mm. tarhaelämää - Kiila ainoana tajusi minkälaisen kuvan halusin!

Pääsiäissunnuntaina oli pilvistä ja aikamoinen tuulikin. Elli ja Olli pilkkväti Iijärvellä ja me Hennin kanssa kierreltiin jäällä, taustalla näkyvä huippu on Iivaara.

Hankiliitäjät

Kumparelaskija Jinga

Mustavalkoiset kääntymässä kotipolulle

Mökin edustalla, takana vasemmalla näkyvä savusaunakin tuli testattua. Kuvat yllä maanantaiaamun aurinkokävelyltä, kun hanki taas kimalsi.

Kotiin lähdimme Hossan tulevan kansallispuiston kautta, kaunista oli, ihan on statuksensa ansainnut.

Alla kuvisarja Jingan ja Prikan kilpajuoksusta, toisella on pidemmät jalat kuin toisella. Kuvaaja sai kerrankin kuvata sivusta, kun koirat juoksivat ketyn ja kepon väliä.

Kuvapäivitys Hossasta: äiskä ja koirat

Oli kiva mökki, mukava pääsiäinen, hienot maastot ja parrasta seuraa.  Kyllä tällä taas jaksaa kesää odotella.

Ai niin ja lopuksi pääsiäisperhepotretti a la Elina & Jari:

Luxus-lankaa

99-prosenttista Kiilaa, prosentti Jingaa ja promille Prikkaa

Taisin pari kuukautta sitten vihjata,  että meiltä lähti lankaa kehrattäväksi. Nyt on valmista, aivan huikeata lankaa kilon verran. Monen vuoden keräys kannatti. Kiila elelee taas kaljua kauttaan, kunnes kasvattaa uuden komian teddynalleturkin heittääkseen sen pois puolen vuoden kuluttua. 

Kiitos, Mari!  

Hyvää Pääsiäistä

Tässä on meidän iskän hyppyeste ja viime viikkoisen vieraamme Andyn iskän hyppyeste koottuna, alla pystyssä. Eläköön kepot, tuosta vanhasta hyppyesteestä on ollut monta vuotta iloa, vaikkei se ihan sääntöjen mukainen olekaan, eikä ihan kevyimmästä päästä mut tarkoituksensa ajanut.

Nyt kelpaa treenailla hyppyä ja kiertohässäkkää, kun on kaikki pelit ja vehkeet!

On kyllä ollut hieno maaliskuu, kimaltelevaa hankea ja aurinkoa on piisannut. On ollut kova lenkkeillä ja treenailla. Alla näkyy Jattila lumikinosten takana, siellä käydään pari kertaa viikossa treenamassa. Houkuttelin treenikaverit aurinkoon posettelemaan kanssamme. Hallissa olikin kalsaa ja hämärää, joten oli mukava lämmitellä auringossa. Sitä on vaikea ymmärtää, miksei nuo koirat rähjänneet pallonkyttäys-tilanteessa lainkaan. Mutta vähän piti mun senioreiden mittailla itseään kultaisen tytön kanssa, kun hauskuus loppui. Kun meidän perheen mustat ovat kovin julmia pallonkyttäyksissä. Kiilahan kyttää pelkkää palloa mutta Jinga kyylää Kiilaa ja saattaa napata, vaikkakin huomattavasti vähemmän kuin nuorempana. Prikka sen sijaan ei nouda mitään silloin, kun pallo on piilossa tai lentää - se vain nappaa ikävän näköisiä tuppoja Jingasta. Lenkeillä taas Kiila on useinkin ihmeen julma, Jinga maassa ja Kiila saattaa raahata Jingaa kaulasta, ihan pitää tilanteeseen puuttua! Onneksi leikkivät enimmäkseen sovussa.

Kotiarjessa oli hauska huomioida isäntäkoiria viime viikolla, vieraina ensin Andy-bortsu ja sitten kultaiset treenikaverit (tulivat meidän ykkköstuloskahveille, parempia juhlia myöhään kuin ei milloinkaan). Jinga epävarmuudessaan helposti pörrää, kun vieraita on talossa. Kiila on ihan neutraali ja niin on Prikkakin, kumpikin makailee omalla patjallaan tai pöydän alla näkymättömissä. 

Viikonlopuksi ajelimme Sotkamoon, kepo pääsi Vuokattiin hiihtämään ja me nautimme kauneista vaaramaisemista. Prikalle tämä oli ensimmäinen hotellikokemus.